Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Minä, sisko ja pikkuveljet, Luciano Benetton ja Andrea Lee

Kirjoitettu 23.11.16
Esseen kirjoittaja: Mari Leskinen
Kirjapisteet: 1
Kirja: Minä, sisko ja pikkuveljet
Kirjan kirjoittaja: Luciano Benetton ja Andrea Lee
Kategoriat: 3.1. Yrittäjien elämänkertoja ja yritysten historioita

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Benettonin tarina kertoo yhteen hitsautuneiden sisarusten ja yksilöiden periksi antamattomuudesta, sitkeydestä, onnistuneesta tiimityöskentelystä ja tekemisen/yrittämisen hyvästä meiningistä, Kasvutarina isolla K:lla, nollasta maailmanmenestykseen. Luciano (s. 1935) perheensä vanhimpana lapsena keksi ryhtyä kauppaamaan Giuliana- sisarensa neulomia villapuseroita auttaakseen köyhää ja isätöntä, sodan keskellä elänyttä perhettään. Hän ei silloin varmasti arvannut starttaavansa yhtä 20. vuosituhannen suurimmista liikemenestyksistä. Yritys oli kirjan kirjoitushetkellä v. 1990 saavuttanut noin kahdentuhannen miljardin liikevaihdon.

Alusta asti kaikilla neljällä sisarella on ollut heidän luonteen piirteilleen ominaiset roolit: Luciano on ollut (innovaattori) perheen uneksija, Giuliana suunnittelun pää, Gilberto tasapainottava järjen ääni sekä talousvastaava ja Carlo tuotantovastaava.

Luciano kertoo polttavasta halustaan tehdä jotain, TEHDÄ, maansiirtokoneita tai pumppuja. Tekemisen kohde alkoi hahmottua, kun 1955 Luciano oli Dellasiegan vaatekaupassa töissä. Se oli hyvin perinteinen kaiken ikäisten vaatekauppa, isät, äidit ja tyttäret ikään ja sukupuoleen katsomatta ostivat sieltä samoja vaatteita ajalle tyypilliseen tapaan. Vaatteet olivat kaupassa hyllyillä ja laatikoissa. Lucianosta käytäntö oli hankala ja ärsyttävä, jo työntekijän näkökulmasta: etsiä jotain tuotetta laatikosta, jotka olivat kaikki samannäköisiä. Vain koodit erottivat myyntiartikkelit. Luciano ajatteli, että olisi paljon mielenkiintoisempaa tehdä töitä kaupassa, jossa vaatteet olisivat esillä niin että ne voisi nähdä. Samalla myymälään olisi tullut myös väriä! Sellaisia kauppoja ei ollut Italiassa ja koko Euroopassa. Myytävät tavarat olivat poissa näkyvistä, kuin apteekissa.

Luciano oppi töissä Dellasiegalla nopeasti, että myyminen ei ollut pelkästään tavaroiden tuomista nähtäväksi, työ edellytti oikeaa suhtautumista, oikeaa ilmapiiriä ja kykyä luoda asiakkaan kanssa ihmissuhde. Oppi, että asiakas on mahdollista saada ostohaluiseksi ilman liioittelua tai esiintymättä hyökkäävästi. Luciano havaitsi, että asiakkaat etsivät koko ajan jotain sellaisia vaatteita mitä ei ollut olemassa. Vapaa-ajan vaatteet oli vielä tuolloin tuntematon käsite. Luciano ymmärsi, että vaateteollisuudella ei ollut aavistustakaan siitä, että uudenlainen pukeutumisen aikakausi oli ryminällä tulossa.

Näiden havaintojen pohjalta Luciano ryhtyi kauppaamaan Giuliana- sisarensa neulomia villapuseroita. Villapaita oli helppo myydä, koska se sopi miehelle ja naiselle, käytännöllinen ja se oli nuorten vaate. Ihmiset kaipasivat hyvälaatuisia, kohtuuhintaisia villapaitoja. He olivat löytäneet toimivan yritysidean ja saivat koko ajan tasaisesti kasvatettua myyntiä ja tuotantoa. Alkuun Luciano myi ovelta ovelle ja sen jälkeen he myivät vaatekaupoille, kolmannessa vaiheessa perustivat omia myymälöitä. Omien myymälöiden perustamisen jälkeen Benettonin kasvu ja suosio oli räjähdysmaista.

Merkittävä tuotekehityksen innovaatio sai alkunsa Lucianon havainnosta vasta avatussa Rooman myymälässä, jossa jonoa oli ulkona asti. Haasteeksi muodostui pystyä tarjoamaan riittävä määrä oikeanlaisia ja värisiä neuleita: hyvin nopealla toimitusajalla sekä värien suuret makuvaihtelut olivat nopeita. Tämän jälkeen Luciano keksi kysymyksen: ”Voisiko uuden valkaisemattoman villaneuleen värjätä vanhan kauhtuneen villavaatteen tavoin?”. Menetelmä mahdollistaisi, melkein reaaliajassa kysynnän vastaamisen ilman varastointiriskiä. Kuukausien kokeilujen jälkeen valmiin valkoisen neuleen värjääminen onnistui. Uudistuksen avulla he pääsivät eroon kireimmästä kilpailusta, koska alussa pystyivät värjäämään vain karstattua villaa (lambswool) ja ennen heitä neuletehtaat eivät olleet osanneet käsitellä tätä laatua. Vaatimaton WINWINWIN tilanne!

Lucianon yrittäjän taivalta ovat ohjailleet omaan vaistoon luottaminen vastustuksista huolimatta (esim. paidan värjäys, tehtaan rakennus), tekemällä oppiminen ja asenne, että innostuksella ja asenteella voi korvata osaamisen puutetta. Kärsivällisyys ja vuosien pitkäjänteinen työskentelyn on kantanut hedelmää, mukana on ollut myös hyvää onnea!

Asiakas Ykköseksi- ja Benettonin kirja tarjoavat hyvin samankaltaisia oppeja, hieman eri näkövinkkeleistä. Molempien opit voin oman työkokemukseni kautta allekirjoittaa täysin! Ja molemmista sain vahvistusta omille ajatuksilleni!

  • Miten tehdä asiat paremmin ja paremmin samalla omannäköisesti, etsi WINWIN
  • Ole sitkeä, kärsivällinen ja avoin
  • Yritä ja opi erehdyksen kautta ja luota vaistoosi
  • Jos haluaa saada jonkun vakuuttuneeksi jostakin, oli sitten kysymyksessä paidan osto tai uuden idean tukeminen, älä vaikuta epävarmalta äläkä anna omien epäilyjen näkyä.

Itse olen koko aikuisikäni painiskellut luovuuden levottomuuden parissa. Päässäni on useimmiten liikaa ajatuksia ja se asia täytyy varmaan hyväksyä ja oppia elämään asian kanssa! Täytyy oppia oppia ajattelemaan sitä vain vahvuutena. Tiimiakatemialle tulin itse löytämään omaa juttuani ja vahvistamaan uskoani omaan osaamiseeni, sekä löytämään kärsivällisyyttä ja uskoa työnhedelmien löytämiseen. Uskon, että tiimin taustatuki tulee olemaan minulle korostuneen tärkeä, jotta pääsisin sinne omaan määränpäähäni! Haluan myös oppia sietämään keskipisteenä olemista ja ns. oppia myymään itseäni.

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!