Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Minä Zlatan Ibrahimovic

Kirjoitettu 23.05.15
Esseen kirjoittaja: Aleksi Suomala
Kirjapisteet: 3
Kirja: Minä Zlatan Ibrahimovic
Kirjan kirjoittaja: David Lagercrantz
Kategoriat: 9.08. Henkinen kasvu, 9.12. Elämänkerrat

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Päämäärä

 

Ensimmäinen vuosi tiimiakatemialla alkaa olla lopuillaan ja on aika katsoa taaksepäin, mitä olen oppinut pinkkuvuodestani. Olin mielestäni melko hyvin varautunut tulevaan kaaokseen, mutta yksi seikka jäi ensimmäisenä vuonna unholaan. Se oli tämän kaiken tarkoitus, miksi olen jaksanut raataa tiimin eteen, lukea huonoja kirjoja, tehdä todella puuduttavia synnytyksiä ja juosta asiakkaissa vain siitä syystä että ollaan sovittu niin. Pitkälle pääsee näköjään pelkällä halulla suorittaa ja olla yhtä hyvä kuin muutkin.

 

Tajusin Helsingissä pidettävällä rohkeat tekijät koulutusohjelmassa sen faktan että minulla ei ole mitään lyhyen eikä pitkä aikavälin päämäärää. Pohdimme Helsingissä ollessamme mikä saa ihmisen kiinnostumaan asioista, ja tästä kiinnostumisesta johtavan hämmästelyn syytä. Päädyin itse siihen että, asioiden hämmästelyyn ja kummasteluun tarvitsen sen tunteen että tästä on hyötyä minulle, hyötyä minun päämäärän tavoittamiseen. Eli miksi pitäisi hämmästellä jos koet että siitä ei ole hyötyä. Jos päämäärä ei ole selvä, kukaan ei jaksa hämmästellä pelkästään hämmästelyn ilosta, se vaatii motivaatiota.

 

Unelma ja päämäärä ovat täysin eri asia. Puhun nyt lyhyen ja pitkän aikavälin päämääristä. Teimme tiimisynnytyksen, jossa pohdimme todella miten jokainen saa kaivettua itsellensä mahdollisimman hyviä päämääriä. Hyvä päämäärä vaikkapa toiselle vuodelle nostaa tekemisen tasoa takuulla monta ”nextiä leveliä” korkeammalle. Minua toden totta ärsytti kuunnella palautetta synnytyksestämme. Palautetta jostain mistä palautteen antajat eivät ymmärtäneet hönkäsen pöläystä. ”unelmista puhuminen ei johda mihinkään”, ”motivaatio tulee tekemisen kautta, ei unelmien perässä juoksemisesta”, ”kyllä rahaakin pitää saada, eikä vain keskittyä unelmien etsimiseen”. Ensinäkin kysymys oli päämäärän kirkastamisesta, ei unelmien perään jahkailusta. Väitän että ihminen ilman kunnon päämäärää on kuin laiva joka ei tiedä mihin on menossa, mikään tuuli ei ole suotuisa ja kaikki mahdollisuudet menevät ohitse. Ja kun puhun päämäärästä en tarkoita semmoisia yhdessä illassa keksittyjä satuja oppimisopimusta varten, jota ei lueta sen jälkeen kun sen kerran on kirjoittanut. Ja miksipä sitä rahaa ei tekisi suoraan semmoisilla asioilla mitkä vievät sinua eteenpäin. Ei kaikki päämäärät tarvitse 10 00 euron investointeja.

 

Se miten Zlatan Ibrahimovicin elämän kerta liittyy tähän, onkin edellä mainitun ajattelun tulosta. Päätin rohkeat tekijät koulutusohjelmassa että minun on haettava suuntia päämäärän hakemiseen ja mikäpä innostaisi minua enemmän kuin esimerkki. Eli suunnitelmissa onkin lukea elämänkertoja ja yritystarinoita enemmän. Koen että saan syvyyttä ajatteluun ja motivaatiota joka päiväiseen tekemiseen. Varsinkin tämän kirjan jälkeen, tällaiset taistelijoiden tarinat sytyttävät liekin sisällä.

 

Näyttämisen halu

 

Zlatan ei todellakaan syntynyt kultalusikka suussa. Hänen vanhempansa erosivat kun hän oli todella nuori ja tämä vaikutti todella paljon hänen nuoruuteensa. Hänen äitinsä teki todella pitkää päivää ja Zlatan joutui olemaan todella paljon omissa oloissaan ja pärjäämään yksin. Piti olla todella kova jo pienestä pitäen pärjätäkseen. Eipä hän juuri muuta tehnytkään kuin potki jalkapalloa ja pölli pyöriä, hän nautti sen tuomasta adrenaliinista.

 

Zlatan ei ollut mikään erikoinen lupaus jalkapallossa, mutta hänellä oli hurja intohimo tulla paremmaksi siinä. Hän harjoitteli kavereitten kanssa näkemiään kikkoja niin kauan että he osasivat kikat harjoituskentällä ja rupesivat toteuttamaan niitä pelitilanteissa.

 

Vastoin kaikkia odotuksia hän kutenkin raivasi tiensä Euroopan suurimpiin jalkapalloseuroihin. Hänellä oli todella suuri näyttämisen halu, hän nautti todella paljon kostosta. Zlatan on ollut monessa seurassa uransa aikana josta hänet on haluttu savustaa pihalle tavalla tai toisella. Milloin muiden lasten vanhemmat keräsivät vetoomusta valmentajalle ja milloin valmentaja oli itse savustamassa häntä pihalle. Zlatan ei koskaan ottanut askeleita taaksepäin jos joku uhkasi häntä, se johti moniin konflikteihin. Hän oli kova suustaan, mutta myös teot puhuvat hänen puolestaan. Zlatan on itse sanonut että pelaa parhaimmillaan kun on suuttunut ja hän kyllä suuttui todella helposti.

 

Voittajatyyppiä

 

Sain kirjasta semmoisen käsityksen että hänessä kasvoi pikkuhiljaa uskomaton voittamisenhalu. Varsinkin Italian vuosinaan valmentajat saivat iskostettua häneen ajatuksen että kaikki mitä teet, pitää edesauttaa joukkueen voittamista.

Zlatan oli kova harjoittelemaan, mutta harjoitus ei vielä tee pelaajasta elintärkeää joukkueelle. Zlatan johdatti monta kertaa seuransa mestaruuteen ollessaan joukkueensa tärkein pelaaja. Se mitä hän toi joukkueisiin, oli voittamisen kulttuuri. Se näyttämisen halu kumpuaa aina lapsuuden ajoista asti. Hän halusi olla kentällä ratkaisemassa otteluita joka ilta.

 

Se mitä opin tästä Zlatanin elämänkerrasta on se että voittajaksi ei synnytä vaan niihin saappaisiin kasvetaan itse, niin yritysmaailmassa kuin muutenkin. Hän ei koskaan ollut tyytyväinen vallitsevaan tasoonsa, aina asetettiin rima korkeammalle. Mutta tässä piilee minusta huikea viisaus. Zlatan ei asettanut rimaa ikinä liian korkealle ja nosti rimaa aina uudestaan kun oli saavuttanut sen. Eli kun lähden kehittämään itseäni, niin minun on mentävä askel kerrallaan, jotta saan aina vaan lisä buustia tavoittaessani maalejani. Toki sama pätee tiimin kehityksen suunnittelussa.

 

Huomaan ilokseni samoja piirteitä kuin Zlatanissa, mitä voittamisen haluun tulee. Olen tehnyt hauskan havainnon siitä miten voittamisen halu kasvaa mitä paremmaksi ja kokeneemmaksi tulen. Minulla on lukuisia esimerkkejä urheilu uraltani. Aina kun olen nostanut tasoani, niin samalla nousee myös voittamisen halu ja vastuun kanto lisääntyy huomattavasti. Se miten pystyn hyödyntämään tätä yritysmaailmassa on vielä pieni kysymysmerkki. Ehkäpä se tulee luonnostaan, mitä kovemmaksi pelit menevät, sen kovemmin haluan vastata niihin.

 

Zlatan antaa esimerkin siitä, miten vastoinkäymisiin pitää asennoitua. Hän sai vain vastoinkäymisistä voimaa näyttää maailmalle että pystyy ylittämään kaikki vastoinkäymiset. Siksi hän on aina niin tärkeä palanen joukkuetta ja siksi hän on niin hyvä. Tiimiakatemialla kannustetaan kehittämään omia taitoja ja tekemään asioita jotka kehittävät minua. Matkanvarrella tulee varmasti vastoinkäymisiä, ja tärkeintä onkin miten suhtaudumme niihin. Vuoden kultamunaus kertoo mielestäni oikeanlaisesta asenteesta ja rohkeudesta.

Tagit: ,

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!