Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Minä, Zlatan Ibrahimovic

Kirjoitettu 07.09.17
Esseen kirjoittaja: Katariina Kiviniemi
Kirjapisteet: 3
Kirja: Minä, Zlatan Ibrahimovic
Kirjan kirjoittaja: David Lagercrantz
Kategoriat: 8.3. Havahtuminen - ihmisenä kehittyminen, 9.08. Henkinen kasvu, 9.12. Elämänkerrat

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Minä, Zlatan Ibrahimovic

 

Kuuntelin Bookbeatilta jalkapalloilija Zlatan Ibrahimovicin elämänkerran. Vaikken ”euro”futista ole  seurannut juurikaan elämäni aikana, minulla oli kuitenkin ennen kirjan avaamista vahva ennakkokäsitys Zlatanista ja hänen vahvasta persoonastaan. Hän on itsekäs, omahyväinen eikä juuri kumartele ketään. Ei siis mikään välttämättä mikään paras tiimipelaaja.

 

Zlatanin tarina alkaa Malmön lähiöstä, Rosengårdista, jossa hän elää maahanmuuttajataustaisen perheensä kanssa. Alussa hän asuu äitinsä kanssa, mutta muuttaa myöhemmin alkoholisti-isänsä luo, kun äiti ei pystynyt enää pitämään huolta koko perheestä. Zlatan ajautuu ongelmiin jo heti nuorena, kun pihapelien lisäksi pikkurötöstelyt ja tappelut alkavat kiinnostaa nuorta jalkapalloilijan alkua. Elämä Rosengårdin kaduilla ei ollut aina helppoa ja sillä on ollut varmasti suuri vaikutus Zlatanin luonteelle.

 

Zlatanin lähtökohdat eivät olleet siis kovin ihanteelliset. Rötöksistä ja tappeluista huolimatta Zlatanilla oli yksi suuri intohimo, joka oli ylitse muiden ja säilyi vuodesta toiseen: jalkapallo. Zlatan vietti ison osan ajastaan yksin tehden tuhansia, tuhansia toistoja pallon kanssa. Hän pelasi aamusta iltaan kelistä riippumatta ja jopa nukkui jalkapallo kainalossa. Hän aloitti jalkapallouransa Rosengårdin alueen ”siirtolaisjoukkueessa”, mutta siirtyi myöhemmin Malmö FF –joukkueeseen.

 

Kaikki eivät olleet kuitenkaan niin iloisia Zlatanista ja hänen palavasta intohimostaan jalkapalloon. Juniorivuosinaan Zlatan sai paljon palautetta, erityisesti muiden pelaajien vanhemmilta, liiallisesta kikkailusta pallon kanssa ja fyysisestä pelaamistyylistään. Hän jopa otti monesti yhteen joukkuetovereiden kanssa. Jo nuoresta asti Zlatan oli hyvin suorasanainen, eikä ottanut palautetta vastaan kovin hyvin. Tämä johti lopulta siihen, että muiden pelaajien vanhemmat keräsivät adressin, jonka tavoitteena oli saada Zlatan ulos joukkueesta. Joukkueen valmentaja oli kuitenkin eri mieltä asiasta ja haistatti pitkät adressille, onneksi. Vaikka Zlatan  ei välttämättä ollut helpoin joukkuepelaaja ja hänen persoonansa aiheutti usein ongelmia, hän ei missään nimessä ajatellut olevansa paras koko porukasta, vaan tietynlainen nöyryys hänelläkin löytyi hommaan.

 

Nuoruuden kokemukset ja rankka ympäristö loivat Zlatanin sen ihmisen, jonka toilailuista saamme lukea lehtien kansista ja internetistä. Epävakaat perhesuhteet ja muiden joukkuelaisten syrjinnän kohteeksi joutuminen ovat jättäneet jälkensä. Hän on joutunut opettelemaan nuoresta pitämään puolensa ja taistelemaan oman asemansa puolesta. Tämä heijastuu edelleen hänen elämäänsä, ja hänellä onki ajoittain vaikea käsitellä tunteitaan ja ilmaista niitä oikein, ilman suurempia purkauksia.

 

Miten tällaisesta ihmisestä sitten voi tulla yksi maailman parhaimmista jalkapalloilijoista? Zlatan on joutunut taistelemaan tiensä huipulle ja on ihme, ettei hän ole luovuttanut matkalla. Hänen intohimonsa lajia kohtaan ja halu kehittyä hyvästä parhaaksi ovat kuitenkin pitäneet tuota liekkiä yllä. Hän ei tyytynyt koskaan siihen mitä hänellä jo oli, hän ei jäänyt koskaan paikoilleen ”mukavuusalueelle”. Hän on kuitenkin alkanut tiedostaa arvonsa myöhemmällä iällä. Hän halusi joukkueiden maksavan hänestä historiallisen suuria siirtosummia, muhkean palkan sekä bonuksina kalliita autoja. Nämä ovat aiheuttaneet riitoja Zlatanille sekä joukkuelaisten, valmentajien kuin mediankin kanssa. Näistä asioista huolimatta Zlatan on koko ammattilaisuransa aikana ollut useiden eri edustamiensa seurojen ja joukkueiden tärkeimpiä pelaajia ja monet joukkueet vaan totesivat, ettei ole mitään järkeä lähteä muokkaamaan Zlatanin pelityyliä joukkueen mukaiseksi, vaan täytyy opettaa koko muu joukkue pelaamaan Zlatanin mukaan.

 

Luettuani kirjan tunteeni olivat hieman ristiriitaiset. Itsekin joukkuelajia pelaavana ja tiimiakatemialla opiskelevana Zlatanin kaltainen pelaaja tuntuisi todella epämiellyttävältä. Omista saavutuksistaan saa ja pitääkin olla vähän ylpeä, mutta Zlatanmainen oman egon pönkittäminen ja ylös nostaminen tuntuu jotenkin todella etovalta. Kuitenkin, kun tietää Zlatatanin lähtökohdat, taistelut jotka hän on joutunut läpikäymään ja saavutukset, ei voi muuta sanoa kuin hattua nostaa. Zlatan teki unelmistaan totta ja otti sen mitä halusi. Sitä voi vain jossitella, olisiko Zlatan koskaan päässyt yhdeksi lajin suurimmista tähdistä. Hänen itsevarmuutensa tuntuu ajoittain aivan käsittämättömältä, vaikka pinnan alla on varmasti paljon muutakin.

 

Yhden yhdistävän tekijän löysin itsestäni Zlatanin kanssa: Haluamme molemmat kehittyä jatkuvasti. Olen harrastanut muutamaa lajia elämäni aikana (lentopallo, ratsastus, jenkkifutis), enkä oikein ole koskaan oppinut olemaan tyytyväinen saavutuksiini. Vaikka saisin positiivista palautetta suorituksistani valmennukselta tai muualta, löydän aina epäkohtia, jotka olisivat voineet mennä omasta mielestäni paremmin. Tähän piirteeseen (kuten Zlatanilla) vaikuttavat tietenkin myös paljon omat lähtökohdat ja ympäristö, ja tunnistan tämän omassa toiminnassani. Minun pitäisi opetella näkemään asioissa enemmän asioissa enemmän hyvää ja positiivista kuin niitä huonompia puolia/missä on vielä kehiteltävää/mikä voisi mennä huonosti.

 

Olen kuullut usein elämäni aikana siitä kuinka olen ollut liian kiltti monissa tilanteissa ja luotan ihmisiin liikaa, kun taas toisaalta kuulen siitä kuinka itsekäs ja vaikea luonne olen. Välillä on hieman ristiriitaiset fiilikset tämän suhteen. Tietenkin tähän vaikuttaa tietenkin myös ihmiset keiden kanssa olen tekemissä. Samalla pitäisi opetella pitämään enemmän omia puoliaan ja samalla olla maailman kiltein ihminen. Tämä on vaikeaa, varsinkin jos haluaa olla parhain mahdollinen tiimipelaaja. Samalla herää kysymys, tarvitseeko yksilön muuttaa itseään tiimin eteen, vai tehdä Zlatanit ja olla vain oma itsensä? Mielestäni kenenkään ei tarvitse täysin muuttaa itseään, mutta aina voi kehittää. Itse ainakin kun mietin millainen olin kaksi vuotta sitten Tiimiakatemian alussa, en huomaa välttämättä suurta muutosta vaan pientä kehitystä. Ja tämä kehitys saa jatkua.

 

 

 

 

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!