Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Minä, Zlatan Ibrahimovic

Kirjoitettu 11.12.18
Esseen kirjoittaja: Paula Karjula
Kirjapisteet: 3
Kirja: Minä, Zlatan Ibrahimovic
Kirjan kirjoittaja: David Lagercrantz
Kategoriat: 8. Henkinen kasvu, 8.3. Havahtuminen - ihmisenä kehittyminen

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

En ole kiinnostunut jalkapallosta urheilulajina, enkä myöskään kiinnostunut siitä kirjan myötä. En osaa arvostaa lajia. En tiennyt ennen kirjan lukemista jalkapallosta oikeastaan mitään Messiä, Ronaldoa ja muutamaa satunnaista joukkuetta lukuun ottamatta. Päätin kuitenkin kuunnella Zlatanin elämäkerran, koska olin kuullut kirjasta paljon hyvää. En pettynyt. Vaikkei kirja saanutkaan minua ainakaan toistaiseksi kiinnostumaan jalkapallomaailmasta, Ibrahimovicin tarina on ainutlaatuinen ja inspiroiva.

Ibrahimovicilla on ollut rankka lapsuus. Se opettaa suhteellisuudentajua, kun kuulee miten vaikeaa jollakin on ollut, ja miten hän on joutunut taistelemaan elämässään selvitäkseen ja saavuttaakseen haluamansa. Meillä ihmisillä on usein tapana valittaa pikkuasioista. Ibrahimovicin tarina palauttaa hyvin maan pinnalle ja saa olemaan kiitollinen siitä, miten hyvin omat asiat ovat.

Vaikka Ibrahimovicista saa kirjan perusteella jopa hieman röyhkeän kuvan, ei häntä oikein voi moittia siitä. Pidän rehellisistä ihmisistä, ja toivon aina rehellisyyden voittavan. Minut on opetettu toimimaan rehellisesti jo pienestä pitäen, ja minulle rehellisyys on tärkeämpää kuin muiden miellyttäminen. Vaikka en arvostakaan hänen asennettaan monissa asioissa, ymmärrän, että vaatii tiettyä tervettä itsekkyyttä, jotta voi menestyä. Jos vain jatkan nöyristelemistä ja muiden miellyttämistä enkä tee niitä asioita joita itse haluan, huomaan eläväni muille, en itselleni, ja silloin en ole onnellinen. Kirjassa nousi myös esille itsensä etsiminen. On tärkeää olla oma itsensä eikä mukautua muiden mielipiteisiin ja toiveisiin itsestä. Ihmiset kävelevät ylitseni, kohtelevat minua kuten haluavat. Jos olen ystävällinen, rehellinen ja kohtelen muita reilusti, ei minun silloin tarvitse välittää muiden mielipiteistä. Ei ole mitään mieltä kuluttaa elämäänsä miettimällä sitä, mitä muut minusta ajattelevat. Vaikka en täysin Ibrahimovicin asennetta sulatakaan, minun täytyy myöntää, että se röyhkeys ja suvereeni piittaamattomuus muiden mielipiteitä kohtaan oli myös jossain määrin ihailtavaa. Hänellä on itseluottamusta, joka minulta puuttuu täysin.

Mietin liikaa muiden mielipiteitä ja sitä, mitä muut minusta ajattelevat. Sitä ei välttämättä heti uskoisi minut nähdessään, mutta joudun vieläkin aika ajoin taistelemaan kyseisiä ajatuksia vastaa. Olen oppinut paljon sitä, etten välitä muiden mielipiteistä, vaan menen eteenpäin omana itsenäni piittaamatta muista. Ihan sama mitä teen, löytyy kuitenkin aina joku, jonka mielestä toimin väärin tai jonka mielestä joku muu tapa toimia olisi oikeampi. Muiden mielipiteiden miettiminen on estänyt minua saavuttamasta omia unelmiani ja tarttumasta rohkeasti tilaisuuksiin. Pelkään vieläkin epäonnistumisia ja sitä, mitä muut ajattelevat jos epäonnistun. Tiedän ajatusten olevan turhia, mutta en osaa täysin päästää niistä irti. Jotenkin se Ibrahimovicin häikäilemätön asenne tarttui myös minuun, ja sellainen ”näytän niille” -asenne nousi jostain sisältäni.

Ei tarvitse olla täydellinen ja onnistua aina kaikessa menestyäkseen. Zlatan tuo avoimesti esille kaikki vaikeimmat ja rankimmatkin hetkensä ja epäonnistumisensa. Tiellä on ollut niin ylä- kuin alamäkiäkin. Epäonnistumiset ja vaikeudet kuuluvat asiaan, mutta kova työ ja periksiantamattomuus palkitaan. Ne eivät tapa ja niistä selviää. Kuse ei ole siitä, epäonnistuuko vai eikö, vaan siitä, miten niihin suhtautuu ja asennoituuko. Antaako epäonnistumisten lamaannuttaa, vai jatkaako pää pystyssä eteenpäin, ja taistelee entistä kovempaa. Olen aina ollut kova tekemään töitä, välillä teen jopa liikaa. Mutta tiedän, etten tule saavuttamaan haluamiani asioita, jos teen kuuden tunnin työpäiviä ja lomailen yhtenään. Se on rankkaa ja väsyttävää, mutta toisaalta, en ole tyytyväinen itseeni, jos en tee paljon töitä ja mene joskus äärirajoille. Olen ylpeä itsestäni silloin, kun teen paljon töitä ja olen ahkera ja aikaansaava.

Ibrahimovic kertoi nauttivansa vauhdista ja vaarallisista tilanteista. Voin jollain tasolla samaistua tähän, vaikka minulla vauhdin hurman ja kiksien etsiminen ei olekaan aivan samalla tasolla kuin Ibrahimovicin varasteleminen ja kolmensadan kilometrin tuntivauhdilla ajaminen. Ibrahimovic ei siedä liiallista pysähtymistä, mukautumista, vaikenemista tai epäoikeudenmukaisuutta. Voin samaistua tähän. Jouduinkin usein ongelmiin kouluaikoina suuren suuni takia. Annoin kyllä kuulua, jos minua itseäni tai jotain koulukaveriani kohdeltiin mielestäni epäoikeudenmukaisesti. Jos pidän asioita liian kauan sisälläni, tunnen täyttyväni kuin ilmapallo, joka tietyn pisteen saavutettuaan räjähtää. Siksi pyrin siihen, etten pidä asioita liian kauan sisälläni vaan puran pahan mielen ja epäoikeudenmukaisuudentunnon välittömästi. Olen nähnyt miten käy, jos en tee niin.

Maailmasta löytyy paljon tällaisia sankaritarinoita, joissa ihminen on lähtenyt todella heikoista oloista, ja menestynyt, koska on halunnut päästä irti siitä kaikesta kokemastaan kärsimyksestä. Ne ovat inspiroivia tarinoita, vaikka ovatkin jossain määrin aika kaukana omasta elämästä. Oma lapsuuteni on ollut turvallinen ja helppo, eikä meillä ikinä ollut puutetta mistään. Toisaalta taas Ibrahimovicin tarina tuo esille sen, että jos huonoista olosuhteista pystyy ponnistamaan noin korkealle, pitäisi sen onnistua myös minun lähtökohdillani.

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!