Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Minä, Zlatan Ibrahimovic

Kirjoitettu 31.01.14
Esseen kirjoittaja: Olli Väätäinen
Kirjapisteet: 3
Kirja: Minä, Zlatan Ibrahimovic
Kirjan kirjoittaja: David Lagercrantz
Kategoriat: 1. Oppiminen, 8.4. Ihmisen tulevaisuus, 8.5. Henkisen kasvun klassikot

Minä, Zlatan Ibrahimovic, 5.0 out of 5 based on 1 rating
VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 5.0/5 (1 vote cast)

Vihdoinkin sain käsiini kirjan nimeltä Minä Zlatan Ibrahimovic, jonka on kirjoittanut David Lagercraantz. Aloitin jalkapallon kahdeksan vuoden ikäisenä, ja se jatkuu vieläkin, niin kauan, kun jalka nousee. Kirja herätti siksi paljon tunteita urheiluun liittyen, ja siksi nautin täysin siemauksin kirjan lukemisesta. Kirja on mahtavaa ja kevyttä luettavaa, ja suosittelen kaikille, vaikka ei jalkapalloa muuten tulisikaan seurattua. Käsitykseni Zlatanista on muuttunut kirjan luvun aikana. Aikaisemmin ajattelin, että hän toimii hetken mielijohteesta, eikä pysty käsittelemään tunteitaan. Nyt kuitenkin ymmärrän hänen persoonaansa ja mentaliteettiansa paljon paremmin. Käsittelen muutamaa asiaa, joista aion ottaa oppia itse.

 

 

 

 

Zlatan on ollut aina oman tien kulkija, aivan omanlaisensa persoona. Matka, jonka aikana Zlatanista on kasvanut ammattijalkapalloilija, on mielenkiintoinen, eikä ainakaan kovin helppo. Hänellä on kuitenkin aina ollut kaksi asiaa, jotka ovat vieneet häntä eteenpäin. Ne ovat perhe ja jalkapallo. Hänelle syntyi pienestä pitäen intohimo jalkapalloon, ja hän vietti kaiken aikansa jalkapallon parissa. Hän harjoitteli joka välitunti, koulun jälkeen iltaan asti, viikonloppuisin ja aina kuin mahdollista. Matka ammattilaiseksi on kumminkin ollut pitkä, ja vaatinut valtavan määrän harjoittelua ja toistoja pallon kanssa. Jos jalkapallo ei olisi ollut Zlatanille kaikki kaikessa, hänen suurin intohimonsa, ei hänestä varmaan koskaan olisi tullut ammattilaista. Zlatan itsekin sanoi että, ” Olin vain yksi jalkapalloa pelaavista pojista.” Mutta Zlatan päätti jo silloin, että hänestä tulee ammattijalkapalloilija. Ei ollut muuta vaihtoehtoa. Ja sen eteen hän antoi kaikkensa. Tästä voi heti ottaa kopin. Jos haluan, että minusta tulee menestyvä tiimiyrittäjä, pitää minun antaa kaikkeni tiimiyritykselleni. Ja se vaatii lukuisia kokeiluja, virheitä ja epäonnistumisia. Mitään oikotietä ei varmasti huipulle ole, oli kyse sitten jalkapallosta, jääkiekosta tai bisneselämästä. Kaikessa on kyse harjoittelusta ja siitä, kuinka paljon olet valmis antamaan saavuttaaksesi jotain.

 

 

Zlatan ei edes ollut mikään erityisen lahjakas kaveri, ja jäi jopa seurakavereidensa varjoon. Kova työnteko tuotti tulosta ja kun Zlatanille annettiin mahdollisuus näyttää kykynsä, hän osasi käyttää ne tilaisuudet hyväksi. Kun Zlatan saavutti menestystä, ja hän siirtyi Eurooppaan Ajax:n riveihin pelaamaan, hän huomasin, että tämä työmäärä ei riitä. Hän alkoi painaa kaksi kertaa kovempaa harjoituksissa. Hän olisi voinut jämähtää myös paikoilleen, ”hyvännolon tunteeseen”, mutta se ei Zlatanille riittänyt. Hän halusi eteenpäin urallaan, ja kehittyä. Hänen tavoitteensa oli olla maailman paras jalkapalloilija. Samalla lailla tiimiyrityksemme ei ole koskaan valmis, pystymme aina kehittymään ja menemään eteenpäin. Emme koskaan saa jämähtää paikoilleen, ajattelemaan, että meillä on asiat tarpeeksi hyvin. Silloin pitää asettaa uudet tavoitteet tarpeeksi korkealle, että joudumme tekemään kaksi kertaa enemmän töitä saavuttaaksemme ne.

 

 

Asetelmat Zlatanin elämälle eivät olleet mitkään ihanteellisimmat. Zlatanin lapsuuden perheeseen kuului hänen isänsä Sefki, joka oli ammatiltaan muurari, mutta hän oli myös alkoholisti. Hänen äitinsä nimi oli Jurka, joka työskenteli siivoojana ja oli masentunut. Hänen vanhempansa olivat eronneet. Hän asui aluksi äitinsä luona, mutta hän joutui muuttamaan isänsä luokse, koska äiti ei kyennyt huolehtimaan enää hänestä. Isän luona jääkaapissa ei monesti ollut mitään syömistä, vaan jääkaappi ammotti tyhjyyttään. Hän on koko elämänsä ajan kantanut näkymätöntä Rosengrådin leimaa. Se on vaikuttanut hänen uraansa ja siihen, että hänestä on kasvanut tulisieluinen taistelija. Hän sanookin, että ”mies voi lähteä Rosengrådista, mutta Rosengråd ei koskaan lähde miehestä.”

 

 

Yksilöt tekevät tiimin, eikä tiimi yksilöitä. Tiimi muodostuu erilaisia persoonia omaavista yksilöistä. Hyvän tiimin tulee tukea erilaisten yksilöiden vahvuuksia ja sen tulee löytää yksilöille oikea pelipaikka tiimistä. Yksilöiden puristaminen tiimin haluamaan muottiin ei koskaan onnistu, koska silloin yksilö kadottaa omat vahvuutensa. Niin kävi myös Zlatanille, kun valmentaja Pep Guardiola halusi tehdä hänestä samanlaisen pelaajan kuin kaikki muut joukkueessa. Zlatanin agressiivinen pelitapa katosi, hän ei uskaltanut huutaa kentällä kuten ennen ja hänestä tuli todella kiltti. Samalla hän kadotti myös oman identiteettinsä kentällä. Hän ei ollut oma itsensä, eikä saanut enää itsestään irti yhtä paljon kuin ennen.

 

Kun Zlatan pelasi Interissä, joukkueen sisällä oli vahvoja klikkejä. Joukkue ei ollut sisäisesti yhtenäinen, vaan koostui kuppikunnista. Zlatanin tultua joukkueeseen, klikit hajoitettiin, koska ne ovat esteenä menestykselle. Pelaajat rupesivat viettämään aikaa muidenkin kanssa, kuin parhaan kaverin tai saman kansalaisuuden omaavan. Meidän tiimissämme pitäisi tapahtua sama muutos. Pitäisi uskaltaa tehdä töitä myös muiden kanssa, sekä tutustua myös muihin tiimeihin paremmin.

 

 

Zlatan on myös suuri johtaja, koska hän on johdattanut joukkueitaan mestaruuksiin. Tämmöiset johtajat ovat joukkueiden arvokkaimpia pelaajia. Johtajan ominaisuuksia on toisten kova tsemppaaminen, periksiantamattomuus, paineensietokyky ja esimerkillisyys. Ammattiurheilussa vain voitto merkitsee, kakkos ja kolmossijoilla ei ole mitään merkitystä. Suurseurat ovat yleensä miljardöörien omistuksessa ja pelaajakaupoissa liikkuu satoja miljoonia euroja. Ammattiurheilu on siis todellisuudessa kovaa bisnestä. Sen takia Zlatanin kaltaiset tulisielun omaavat pelaajat ovat seuroille todella arvokkaita, koska he ohjaavat joukkueet voittojen tielle.

 

 

Meille suomalaisille on tyypillistä, että emme usko itseemme ja omiin kykyihimme. Zlatanin itseluottamus on aivan omaa luokkaansa. Hän uskoo itseensä ja kykyihinsä täysin. Se näkyy hänen todella itsevarmoista kommenteistaan. Hän osaa olla myös nöyrä, mutta ei koskaan lähde nöyristelemään. Hän osaa olla ylpeä saavutuksistaan, eikä hän koskaan vähättele itseään. Zlatan on myös todella suorapuheinen mies. Hän uskaltaa antaa palautetta pelikavereilleen hävityn ottelun jälkeen. Pitäisi myös itse uskaltaa antaa rakentavaa palautetta tiimiläisille, ja monesti myös tulee vähäteltyä omia tekemisiään. Paljon voi oppia jalkapalloilijan elämänkerrasta.

 

Tagit: ,

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!