Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Mind Gym

Kirjoitettu 12.06.13
Esseen kirjoittaja: Lauri Pisilä
Kirjapisteet: 2
Kirja: Mind Gym
Kirjan kirjoittaja:
Kategoriat: 1. Oppiminen, 8. Henkinen kasvu

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Mind Gym – on erittäin helposti luettava opus, jossa keskitytään mielen ja ajattelun kehittämiseen. Kaikki tekemisemme lähtee siitä, miten ajattelemme. Aivan kaikki. Joillakin meistä on käsittämätön kyky herätä joka aamu 5:30 aamulenkille ja olla heti aamusta asti pirteitä kuin peipponen. Jotkut taas eivät millään saa itseään käyntiin ja vasta puolenpäivän tienoilla ovat sataprosenttisesti heränneet. Tässäkin kyse on siitä, kuinka olet ohjelmoitunut ajattelemaan. Ajattelu ei ole vain päämäärätöntä ajattelua ja luonnetta, mikä ihmisellä on. Ajatteluun voi vaikuttaa. Ja tässä kirjassa kerrotaan miksi niin pitäisi tehdä, ja miten se onnistuu. Tässä pointteja jotka olivat hyödyllisiä minulle.

Optimistit vs. Pessimistit

Kun ajattelun muutoksesta ja sen tärkeydestä kirjassa puhuttiin, yhdeksi tärkeimmistä (ainakin itselleni) viesteistä nousi optimistien ja pessimistien ero. Kirja esitti pari tutkimusta, jotka kiistatta todistivat sen, että optimistit menestyvät elämässä paremmin kuin pessimistit. Optimistit elävät kauemmin, ovat sinnikkäämpiä ja nauttivat tekemisistään enemmän. Tämän takia tulokset ovat parempia kuin pessimisteillä. No, nyt kun on todistettu, että kannattaa olla optimisti, saa olla aika uuno jos ei lähtisi kehittämään ajatteluaan optimistisempaan suuntaan. Tässä kannattaa etenkin optimististen ihmisten (kuten allekirjoittanut) olla kuitenkin varovaisia, sillä kaikista paras olisi kirjan mukaan olla valpas optimisti.

Nimittäin optimistisuudesta ei aina ole hyötyä. Jos liian sinisilmäisesti uskoo asioiden hoituvan ja luottaa tavallaan aina siihen, että ”kyllä ne asiat järjestyvät”, saattaa löytää itsensä tilanteesta joka ei välttämättä ollutkaan se mitä optimisti halusi. Siispä pelisilmää pitää käyttää ollessa optimisti! Tässäpä lainaus kirjasta: ”Optimisti on kuitenkin vaarassa mennä ajattelussaan liian pitkälle ja luikerrella velvollisuuksistaan. Hän saattaa jättää ongelman huomiotta, kunnes se kasvaa suhteettoman suureksi, tai hän saattaa turvautua liiaksi toiveajatteluun halutessaan saavuttaa päämääränsä.”

Valpas optimisti on tietoinen omasta optimistisuudestaan ja tunnistaa kohdat milloin hän on tuudittautumassa optimistisuuden taakse, kun ehkä olisi paras hetki ajatella rationaalisesti ja hieman ”pessimistin” tapaan. Valpas optimisti ottaa opiksi virheistään, eikä sysää epäonnistumistaan jonkun ulkoisen syyn niskoille ja jatka samoilla tavoilla jääräpäisesti ensi kerralla ongelman tullessa vastaan kuten intomielinen optimisti ehkä tekisi. Siispä jäitä hattuun oman optimistisuudenkin kanssa aika ajoin, mutta kuitenkin oikealla positiivisuuden polulla ollaan, tutkimuksetkin kun sen todistavat!

Vitkastelu

Olin vielä 2-3 vuotta sitten vitkastelun mestari. Vitkastelin ihan kaikkien asioiden kanssa ja tein vasta peliliikkeitä kun oli aivan pakko. Tässä olen Tiimiakatemialla kehittynyt aimoharppauksia ja nykyisin laskisin itseni tehokkaiden ihmisten joukkoon. Kun jotain päätän, sen myös teen. On kuitenkin hetkiä, kun mieli palaa vielä sinne vanhoihin huonoihin tapoihin. Kirjassa kerrotaan ”laskelmoidusta tekemättömyydestä” eli asioiden lykkäämisestä esimerkiksi sen takia, että jos asian tekee myöhemmin, on ehtinyt valmistella sen tekemisen paremmin ja valmiudet tehdä kyseinen asia on näin parempi. Huomaan itsessäni aika usein tätä, ja joskus tulee ehkä piilotettua vääriä asioita tämän laskelmoidun tekemättömyyden taakse. Ei siis ole todellakaan pahitteeksi pohtia asiaa hieman syvemmin. Kirja esittää viisi tapaa/syytä vitkastella:

  1. Tyytyväisyys ”Ei se ole vaikeaa, voin hoitaa sen koska tahansa.”

  2. Epämukavuuden välttäminen ”Ei se ole kivaa.”

  3. Epäonnistumisen pelko ”En ihan oikeasti pysty tekemään sitä kunnolla.”

  4. Emotionaaliset esteet ”Olen liian stressaantunut hoitamaan sen juuri nyt.”

  5. Näennäinen aktiivisuus ”On niin paljon tehtävää, en saa lopettaa.”

Ensimmäinen askel vitkastelun voittamiseen on tunnistaa ne paikat, missä harjoittaa jotain edellämainituista vitkastelun muodoista. Kun tunnistaa itsessään vitkastelua edesauttavia ajatuksia ja toimintatapoja, niihin on puututtava esimerkiksi ymmärtämällä se, että jos en muuta tapojani, mitä tapahtuu. Jatkan vitkastelua, hommat kasaantuvat entisestään ja olen vielä 10 vuodenkin päästä samassa vitkastelun/saamattomuuden tilassa ja tasossa. Jos taas muutan tapojani, ajan käyttöni on organisoidumpaa ja tehokkaampaa. En jätä asioita viime tinkaan, joten asioista stressaaminen vähentyy ja voin ajatella tulevaisuuden suhteen avoimemmin, kun takaraivossani ei koko ajan pyöri ne tekemättömät työt, jotka olisi voinut hoitaa jo viikko sitten. Asioille on tärkeä löytää merkitys. Merkitys on se voima, mikä saa ihmisen tekemään. Kun löytää huonon tavan voittamiselle itselleen tärkeän merkityksen, se tulee kuin itsestään.

TOP 3:

  1. Tutkimukset tukevat käsitystäni optimistisuuden kannattavuudesta pessimismiin verrattuna. Kuitenkin on muistettava, että kaikista kovin juttu on olla valpas optimisti!

  2. Ajattelusta tulee tekomme. Ajattelua on kehitettävä ja tapoja parannettava, jotta tekomme ja tuloksemme paranevat.

  3. Keskityn itseni tarkasteluun työtehtävissä ja yritän tunnistaa ne paikat, joissa yritän perustella itselleni, miksi jätän jonkun työtehtävän myöhemmäksi. Jos perustelut eivät ole kohdallaan, muistan pohdintani vitkastelun lopettamisen merkityksestä!

 

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!