Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Minimalismi

Kirjoitettu 14.02.21
Esseen kirjoittaja: Pele Volanen
Kirjapisteet: 2
Kirja: Minimalismi
Kirjan kirjoittaja: Teemu Kunto
Kategoriat: 1. Oppiminen, 3.2. Yrittäjän taidot ja työkalut, 8. Henkinen kasvu, 8.3. Havahtuminen - ihmisenä kehittyminen

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Minimalismi

 

Tämä kirja kiinnosti minua selatessani bookbeatin kuunneltavia kirjoja, sillä olen itse jollain tavalla minimalismin fani. Pidän siitä, että ympärillä ei ole turhaa tavaraa pyörimässä ja kaikki jota tarvitsen, on helposti saatavilla, eikä tarvitse tonkia joka paikkaa ympäri että joku tavara tai asia jota tarvitsen löytyy. Tietenkään minimalistinen elämäntapa ei tarkoita pelkästään sitä, että pitäisimme nurkat tyhjinä tavaroista, vaan myös sitä, että pidämme kalenterin siivottuna ja täytämme arkemme pelkästään asioilla, joista on meille jotain arvoa. Tai ainakin näin minä, sekä kirjan kirjoittaja asian näkevät.

 

Mitä on minimalismi?

 

Niin kuin jo aikaisemmin sanoin, minimalismi ei ole pelkästään sitä, että pidämme nurkat tyhjinä tavaroista vaan myös sitä, että pidämme esimerkiksi kalenterissamme asioita, joilla on meille jonkunlaista hyötyä tai arvoa. Minimalisteja henkilöitä voi olla monenlaisia. Toiset minimalistit saavat omaisuutensa mahtumaan selkäreppuun, toiset taas omistavat suuren omakotitalon ja kuusi lasta, viimeisenä oma suosikkini ja jonain päivänä toteutettava unelma – matkailuautossa asuminen ja työskentely kannettavan tietokoneen kautta. Kaikkia näitä yhdistää kuitenkin yksi asia ja se on se, että elämästä on karsittu kaikki sellainen, joka ei itselle tuota iloa tai ole hyödyksi. Minimalismista ei ole hyötyä aivan jokaisella elämän osa-alueella, tai se voi jopa olla haitaksi, mutta useimmiten minimalistisuudesta monet löytävät elämään kiistatonta hyötyä. Kyllä se vain on helpompi pysyä kartalla asioista ja pitää mieli kirkkaana, kun asiat eivät ole sikinsokin ja hyllynmyllyn.

 

Mitä jos olisi arki, josta ei tarvitsisi ottaa ollenkaan lomaa?

 

Mietimme paremman puoliskoni kanssa aivan päiviä sitten muuttoa isompaan asuntoon. Jos olisimme päätyneet muuttoon tai uuden asunnon etsintään, syynä olisi ollut tilan loppuminen nykyisestä asunnosta. Kirjan mukaan ihminen pärjää ja selviää elämässä mainiosti jo noin sadalla esineellä. En ole ikinä laskenut esineitä meidän asunnossamme, mutta uskoisin että kyllä mennään lähempänä tuhatta kuin viittä sataa. Jokainen meidän asunnossamme oleva kuppi, kattila, sukka, kenkä, tai koiran ikivanha pentutakki on käytännössä kuluvaa tavaraa. Ne pölyttyvät, vanhenee, keräävät likaa, menettävät arvoaan ja mikä tärkeintä meidän tapauksessamme, VIEVÄT TILAA. On hauskaa miettiä, miten itse esimerkiksi pystyin lähtemään kahden viikon surffausreissulle Marokkoon puolikas rinkka matkassani, kun normaalissa arjessa tarvitsen vaatehuoneellisen vaatteita ja kenkähyllyllisen kenkiä. Mitä jos arkikin olisi niin yksinkertaista, ettei tarvitsisi antaa hetkenkään ajatusta jollekin ylimääräiselle tavaralle? Mitä jos ei tarvitsisikaan huolehtia kuin kaksien tai kolmien kenkien siivoamisesta hyllyyn kymmenien sijasta?

Tämä arki, josta ei tarvitsisi lomaa, kuulostaa minun korvaan erityisen mielenkiintoiselta. Jos arki olisikin se loma jatkuvasti, eikä tarvitsisi stressaantua arjen ylimääräisistä ja merkittömistä asioista. Tietenkään tämä pelkkä minimalismi ei sitä arkea lomaksi tee, enkä tiedä onko se loppujen lopuksi edes kovin viisasta kääntää arki loman tyyliseksi. Luulen, että ihmisen aivot on rakennettu kuitenkin sen verran yksinkertaisella tavalla, että normaalin arjen ollessa lomaa, ei osaisi enää nauttia viikon rantaloma reissuista ollenkaan samalla tavalla.

Digimalismi

 

Nykyisessä digimaailmassa, jossa elämme varsinkin nyt pandemia-aikana, meidän maailmamme on kääntymässä entistä enemmän digimaailmaksi, ja tämä voi olla joltain kantilta katsottuna hyvä asia, mutta se sisältää paljon negatiivisia puolia. Monet ihmiset pitävät puhelintaan mukana joka paikkaan, minne menevät. Monet, minä itse mukaan lukien nukun puhelin aivan vieressäni, jotta herään varmasti herätyskellon ja kuulen mahdolliset puhelut tai tärkeät ilmoitusäänet. Tällaista efektiä ihmisessä kutsutaan kuulemani mukaan termillä FOMO, (Fear of missing out) eli pelko siitä, että jää jostain paitsi. Joskus kuitenkin, esimerkiksi lomaillessani tai vapaapäivinä saatan pitää puhelimen kaukana pitkänkin aikaa minusta, jolloin tästä FOMO -efektistä muuntuu JOMO (Joy of missing out) -efekti, joka taas tarkoittaa iloa siitä, ettei tarvitse olla koko ajan tarkistamassa puhelinta tai muuta älylaitetta.

Digimalismilla tarkoitetaan lähinnä minimalistista ajattelua esimerkiksi sosiaalista mediaa kohtaan. Itse omistan lähes kaikki ”pää” some kanavat, kuten Facebook, Whatsapp, Messenger, Instagram, Linkedin, Snapchat, Jodel ja TikTok. Näitä tulee selailtua kaikkia ainakin lähes päivittäin ellei jopa päivittäin. Välttämättä jokaisesta näistä ei ole minulle minkäänlaista konkreettista hyötyä minun omia arvojani tai priorisoimiani asioita kohtaan, mutta silti pidän ne puhelimessani ja annan näiden ärsykkeiden viedä aikaani hukkaan. Mikä järki tällaisessa sitten on oikein loppujen lopuksi? Ei mikään.

Tämän esseen pohjalta uskon, että pidän jonkunlaisen sometauon joko hiihtolomalla tai hiihtoloman jälkeisellä viikolla. Se tekee varmasti hyvää mielelleni ja lähellä oleville ihmisille, kun ei ole jatkuvasti joku älylaite piippaamassa korvan vieressä.

 

Oma kokemukseni minimalismista

 

Jokin aika sitten tein itselleni täyden uudelleenrakennuksen talousasioissa. Perustin sijoitustilin, päätin laittavani joka kuukausi muutaman kympin sinne kerryttämään eläkepäiviä varten, kilpailutin kaikki vakuutukseni ja keskitin ne yhteen paikkaan, irtisanoin kaikki suoratoistopalvelut kuten HBO ja muut joita en käyttänyt sillä hetkellä, sekä muutenkin tarkastelin pankkitilini tietoja, mihin rahani menevät tarkalleen ottaen kuukausittain. Jotenkin raha-asiat olivat ahdistaneet minua aina kun näin uuden laskun tippuvan postiluukusta ja tajusin, ettei se ole asia josta tarvitsee ahdistua. Tällöin minulle tuli olo, että asialle on tehtävä jotain ja päätin minimalistisoida kaikki asiat, joihin käytän rahaa ”huomaamattani”. Mielestäni tällainen samanlainen uudelleenrakennus olisi hyvä tehdä aivan arkielämäänkin. Jonkunlainen havainnollistaminen piirtämällä paperille, ja tämän kautta itselleni selviö asioista, joita priorisoida ja keskittyä. Tätä tekstiä kirjoittaessani tekisi jo mieli lähteä tekemään tätä asiaa, mutta kirjoitetaampa tämä nyt ensin loppuun. Kirjan kirjoittaja väittää, että jos näyttäisin hänelle kalenteriani, niin hän voisi todella kertoa, mikä on minulle tärkeää. Ehkä voisin tämän itsekin tehdä. Katsoa kalenteria tarkemmin ja selvittää, mikä on minulle todella se asia, jota tahdon tehdä ja jonka priorisoin elämässäni.

Loppusanat

 

Yksinkertaistaminen on valinta. Minimalismi on osa elämäntapaa siinä missä kasvissyönti, poliittinen kanta tai uskonnollinen vakaumuskin, ja nämä kaikki ovat vahvasti omaan arvomaailmaan pohjautuvia henkilökohtaisia asioita. Jos olet tyytyväinen elämään yksinkertaisuuden tuomassa vapaudessa, se on sinun asiasi. Omia arvojaan ei kuitenkaan pidä ottaa universaaleina totuuksina, joiden kuuluisi olla jokaisella ihmisellä juuri samat. Niiden tyrkyttäminen muille – arvotyrannian harjoittaminen – ei tee kenenkään oloa mukavaksi.

 

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!