Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Minun ja meidän dialogi

Kirjoitettu 03.05.13
Esseen kirjoittaja: Ville Komaro
Kirjapisteet: 3
Kirja: Dialogi ja yhdessä ajattelemisen taito
Kirjan kirjoittaja: William Isaacs
Kategoriat: 1. Oppiminen

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Dialogi – William Isaacs

 

Intro

Luin tämän kirjan, koska se on yksi asia mitä vaaditaan yksilön oppimisprosessin täppään Y1. Kerkesin jo hieman syttyä kun luin johdantoa, jonka oli kirjoittanut Peter Senge. Vaikuttava mies maailmalla ja käsittääkseni Tiimiakatemian oppimismallin fani. Hän piti komian puheen videotervehdyksessään Tiimiakatemian 20 –vuotis syntymäpäivillä. Mutta jonkin aikaa kirjaa luettuani jouduin valitettavasti hieman pettymään. Kirja oli niin syvällistä tavaraa, ettei se oikeen tahtonut upota minulle ja jälleen kerran tuli sellainen olo, että kirja on päässyt vähän ”venähtämään”. Joka tapauksessa, sain paljon uutta asiaa.

Ensimmäinen valaistuminen

Kirjan alussa Peter Senge kertoo esimerkin siitä, miten johtajat laitettiin istumaan dialogi ympyrään ja näin heillä oli hyvä tilaisuus pohtia, tulla kuulluksi ja pohtia, mitä merkitsi tulla kuulluksi. Saman valaistuksen sain itse nyt ensimmäisenä syksynä kun kävimme kehityskeskustelua dialogin muodossa koko tiimin kanssa. Sain jopa yllättävän suoraa ja voimakasta palautetta omasta ulosannistani ja muun muassa siitä miten ihmisiä ympärilläni häiritsi kun keskeytin melko usein enkä odottanut omaa vuoroa saatikka yrittänyt ymmärtää täysin omaa näkemystäni vastakkaista mielipidettä, vaan mietin mielessäni ja välillä myös ääneen jo valmiiksi vasta argumentteja kun toinen puhui.

Kuukausia ensimmäisen kehityskeskusteluni jälkeen sain täysin päinvastaista palautetta ja huomautuksia siitä kuinka olen kehittänyt omaa dialogiani parempaan suuntaan. Minusta se oli todella arvostettavaa kun muut ihmiset tulevat kertomaan kuinka ovat huomanneet kehittymisen ja parantumisen palautteen annon jälkeen. Tämä siksi, että nykyään harvemmin jaksetaan muistaa onnistumisista tai antaa palautetta kehittymisestä missä tahansa asiassa ja minulle palaute on yksi todella tärkeä mittari omassa tekemisessä.

Mitä dialogi on ja mitkä ovat sen peruspilarit?

Dialogi on lyhyesti sanottuna yhdessä ajattelemista ja uuden synnyttämistä. En edes tiennyt ennen kirjaa luettuani, että keskustelu ja dialogi eivät ole sama asia. Keskustelun ja dialogin ero on siis se, että keskustelun tarkoituksena on päätöksenteko. Toisin kuin dialogissa, jossa pyritään luomaan mahdollisuuksia ja näkemään uusia vaihtoehtoja.

”Dialogi on keskustelua, jossa on ydin ja jossa ei valita puolta. Energia pitää suunnata näkemyseroista johonkin sellaiseen, mitä ei ole vielä olemassakaan.”

Dialogin peruspilareita on neljä: kuuntelu, kunnioitus, odotus (vankkojen mielipiteiden muodostamisen lykkäys) ja suora puhe. Minulle näistä neljästä vaikeimmat oppia ovat olleet odotus ja kuuntelu. Palautteen ja tämän kirjan jälkeen olen kyllä ymmärtänyt kaikkien näiden neljän todella tärkeän merkityksen. ”Kun paneudumme kuuntelemiseen, huomaamme, että se on avartava taito, sillä se opettaa meidät näkemään entistä selvemmin, millä eri tavoilla osallistumme ympäröivään maailmaan.”

Dialogissa heikompi osaaminen kuuntelussa ja odottamisessa minulla johtuu varmasti osittain aktiivisesta persoonastani ja tavasta, jolla olen käyttäytynyt aiemmissa opinahjoissa ja pärjännyt siellä. Dialogissa on kuitenkin kyse yhdessä ajattelemisesta ja meidän tapauksessa yhdessä oppimisesta niin täytyy ottaa näistä jonkun viisaan intialaisen sanoista koppi: ”Jos yritämme kuunnella se osoittautuu hyvin vaikeaksi, koska kuunteluamme sävyttävät aina omat mielipiteemme ja ajatuksemme, ennakkoluulomme, taustamme, taipumuksemme ja impulssimme – ja kun ne saavat vallan, kuuntelemme tuskin ollenkaan sitä, mitä ympärillämme sanotaan.” Valitettavasti tunnistin itseni edellä mainitusta. Eli hyvin usein kun joku muu puhuu niin aivoni alkavat miettiä omaa kantaani ja sille argumentteja, kun sen sijaan voisin yrittää avoimesti kuunnella ja antaa hänen ajatusten myllätä aivoissani. Näin antaisin luovan energian päästä omiin ajatuksiini, enkä myöskään sanoillani ”tappaisi” luovuutta muilta.

Tähän liittyvää oppia olenkin saanut jo aikaisemmin kun kysyin kollegaltani Jussi Gallalta neuvoja ideointi sessioon ja hän sanoi, että aina kun luodaan uutta ja ideoidaan niin kaikki ajatukset kirjataan vaikka fläpille ja mitään ideoita ei ”ammuta” tässä vaiheessa alas. Tällöin minun kohdalla odottaminen voi vapauttaa valtavasti luovaa energiaa.

Sitten kun hallitsen hyvin kuuntelin ja odottamisen jalon taidon niin samalla tulee myös esiin osoittamani kunnioitus kanssaihmisille. ”Kun kunnioitamme jotakuta, hyväksymme, että voimme oppia häneltä jotain.” Ja todellakin olen huomannut miten tehokas oppimisen työkalu dialogi voi olla.

Suorapuheisuus vaatii päättäväisyyttä ja itseluottamusta. Suorapuheiset ihmiset ansaitsevat usein kunnioitusta kanssaihmisiltä, koska kun puhut suoraan niin paljastat todellisen minäsi. Suorapuheisuudessa on kirjan mukaan yksi muistisääntö: ”Jotta voit puhua dialogissa suoraan, sinun tulee vastata yhteen yksinkertaiseen kysymykseen: Mitä nyt on tarpeen ilmaista?” Usein tulee suoraan puhuttua, mutta en aina kyllä ole tuohon kysymykseen kerinnyt vastaamaan..

Mikä Idealekan dialogissa on mielestäni hyvää?

Meidän dialogissa on mielestäni hyvää todella paljon parantunut osallistuvuus. Eli yhä useammat ihmiset osallistuvat aktiivisesti dialogiin ja päästävät suustaan vielä usein ihan fiksuakin tavaraa. Yleisellä tasolla voi sanoa jo, että osaamme kunnioittaa toisiamme sen verran ettemme enää puhu läheskään niin usein toistemme päälle (minä mukaan lukien) kuin syksyllä. Kantorin mallikin näkyy jollain tasolla toimivan. Kantorin mallin mukaan hyvän keskustelun aikaansaaminen vaatii neljä roolia (Aloitteentekijä, kannattaja, vastustaja ja sivustakatsoja), jotka vaihtelevat luonnostaan keskustelun aikana.

Entä huonoa?

Edelleen tiimissämme vallitseva valetiimivaihe näkyy vieläkin dialogissamme. Usein tiukemman palautteen tai tiukemman vasta-argumentin jälkeen pehmitellään sanomisiaan ja jokainen ei uskalla laukoa suoraan sitä mitä tekisi mieli, kun niistä sitten jupistaan treenitilanteiden jälkeen. Osa porukasta ei minun mielestäni anna kaikkeensa dialogiin.

Mitä minä tuon dialogiin?

Melko suorapuheisen kovaäänisen aloitteen tekijän, joka uskaltaa haastaa vasta-argumenteilla ja yritän saada ihmisiä ajattelemaan. Olen lähes aina todella sitoutunut tilanteeseen jonka kanssa painimme ja yritän antaa itsestäni 110%. Toimin välillä myös jäniskevennyksenä ja letkautan todella huonoja vitsejä piristääkseni tunnelmaa lähes koskaan onnistumatta siinä :D!

TOP 4 Käytäntöön

  1. Kuuntelu
  2. Odotus
  3. ”Jotta voit puhua dialogissa suoraan, sinun tulee vastata yhteen yksinkertaiseen kysymykseen: Mitä nyt on tarpeen ilmaista?”
  4. Mutta silti aktiivinen osallistuminen

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!