Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Minustako yrittäjä?

Kirjoitettu 22.11.17
Esseen kirjoittaja: Samuli Lehto
Kirjapisteet: 3
Kirja: Minustako yrittäjä?
Kirjan kirjoittaja: Manne Pyykkö
Kategoriat: 1. Oppiminen

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Minustako yrittäjä?

 

Kysymys, johon olen vastausta hakenut käytännössä vuoden 2014 syksystä lähtien, kun Tiimiakatemialla opintoni aloitin. Kolmannen vuoden syksyn alkaessa tämä kysymys nousi mieleeni isosti, koska ura akatemialla olisi pikkuhiljaa kääntymässä loppusuoralle. Asetinkin silloin tavoitteeksi itselleni selvittää vastaus tähän kysymykseen ennen valmistumistani. Nyt, kun päivät akatemialla käyvät vähiin, niin uskon, että olen vastauksen tuohon kysymykseen löytänyt.

 

Mietin mitä kaikkea sitä on jo kerennyt kokeilla noin kolmen vuoden aikana tiimiyrittäjänä. Päällimmäisenä tietty mieleeni nousi viimeisin iso projekti, Rage Cube. Muita itselleni merkityksellisiä on esimerkiksi edelliskesän asuntomyyjän työt Lkv Cellolla, ja sitä edellisen kesän Mööpeli Outletin myymäläpäällikön rooli.  Nämä kolme on jääneet parhaiten mieleeni, sillä koen saaneeni niistä eniten tärkeitä oppeja ja taitoja, joita tulen tarvitsemaan työelämässä jatkossakin. Näiden lisäksi olen toiminut kahvilayrittäjänä rinnekahvila Kahjobaarissa kaksi sesonkia, ollut mukana järjestämässä useita eri tapahtumia, esimerkiksi Salamajärvi Trailrun kaksi kertaa, myynyt tuotteita ilotulitteista messuihin, ja kokeillut valmentamista. Vielä näidenkin lisäksi on tullut tehtyä lukuisia pienempiä projekteja, joista kaikkia ei pysty juuri nyt edes muistamaan. Johtaminen, myynti, markkinointi, palvelumuotoilu, viestintä ja talous on kuitenkin ollut kaikissa projekteissa jollain tavalla aina mukana, ja niitä on saanut hyvin harjoitella.

 

Projektien lisäksi on tullut tavattua paljon erilaisia ihmisiä, osallistuttua moniin tapahtumiin ja saanut kuunnella hyviä esityksiä ja lukea hyviä tarinoita liittyen yrittäjyyteen ja elämään ylipäätään. Joukkoon on mahtunut toki myös niitä heikompiakin tarinoita ja kokemuksia, osa myös omakohtaisia, mutta niistäkin on varmasti opittu. Todennäköisesti juuri niistä on opittu kaikkein eniten. Kokonaisuutena kun edellistä kolmea vuotta ajattelen, niin onhan se ollut sellainen etappi, mitä ei varmasti tule toista kertaa elämän aikana vastaan. Melkein jopa harmittaa, ettei jokaisesta hetkestä ole nimenomaan siinä hetkessä osannut nauttia, mutta onneksi aika on kullannut muistot, tai ainakin valtaosan niistä jo tässä vaiheessa. Väkisinkin mieleen juolahtaa, että olisiko pitänyt tehdä jotain toisin? Olisiko pitänyt tehdä isompia juttuja ja olla rohkeampi jossain tilanteessa? Jossittelu ei kuitenkaan muuta mitään, enkä todellakaan aio katua päätöksiäni ja ratkaisuitani jälkikäteen. Olen saanut kuitenkin paljon enemmän, kuin mitä pystyi etukäteen edes kuvittelemaan.

 

Jossain kohtaa ehkä henkilökohtaiset odotukset itseäkin kohtaan on noussut niin korkealle, ettei sitä oikein ymmärrä miten hienoja juttuja on oikeasti tehnyt, kun aina vain on tavoiteltu suurempia ja hienompia juttuja ja kokemuksia. Tämän huomasin taannoin, kun selailin työpaikkailmoituksia, ja havahduin siihen, että minullahan tosiaan on kokemusta ja hyvä koulutus todella moniin haastaviin ja isoihinkin työtehtäviin, vaikka itsestä tuntuu ettei tässä varsinaisesti ole tullut mitään koulua käytyä. Niin vain ansioluetteloon on kuitenkin ilmestynyt melko mukavia juttuja viimeiseltä kolmelta vuodelta. Itse työnhakuprosessi vain tuntuu tällä hetkellä jokseenkin vastenmieliseltä, mutta sitä se yrittäjyys varmasti teettää. En oikein osaa kuvitella käyväni työpaikalla, jossa ollaan töissä 8-16, ja illat saa touhuta vapaasti. Sen tuomaa vakautta kuitenkin samalla kaipaan elämääni. Haluan, että minulla olisi työrintamalla vakaa tilanne, minkä vuoksi taas yrittäjäksi ryhtyminen on aina tuntunut askarruttavan mieltäni. Siitä syystä minusta tulee yrittäjä heti, kun löydän sellaisen bisneksen, jonka parissa tiedän menestyväni.

 

Olen oppinut näiden vuosien aikana, että yrittäjiä löytyy ihan joka lähtöön. Joku tekee bisnestä kauppaamalla imurin pölypusseja, ja saa siitä muutaman lantin kulujen jälkeen vielä käteenkin. Toinen pitää hienolta kuulostavia koulutuksia globaalien yritysten johtajille, mutta tekee samalla vain persnettoa. Kolmas taas ei oikein tiedä mitä tekee, mutta rahaa tulee ovista ja ikkunoista. Tietyt piirteet heissä kaikissa kuitenkin yhdistyy.

 

Mielestäni hyvä yrittäjä on päättäväinen, jonka vuoksi tekeminen pysyy tavoitteellisena ja tavoitteiden seuraaminen aktiivisena. Yrittäjä ei istu tyytyväisenä vuoren huipulla, kun tavoite on saavutettu, vaan löytää aina jonkin uuden asian mitä tavoitella. Yrittäjä uskoo vahvasti itseensä, omiin unelmiin ja omiin ideoihin, mutta on silti tiimipelaaja viimeisen päälle. Yrittäminen vaatii rohkeutta, jotta voi tehdä isojakin päätöksiä, vaikka ne sisältävät usein riskejä. Yrittäjänä täytyy osata sietää paineita, jotta kykenee suoriutumaan tiukoissakin paikoissa. Yrittäminen vaatii erityisesti myös kykyä johtaa, ja ehkä enemmän kuin muita – kykyä johtaa juuri itseään, jotta pysyy kartalla yrityksensä tilanteesta ja osaa kehittää kaikkia sen osia ja ihmisiä.

 

Näistä ehkä vaikuttavin asia mikä useissa tapaamissani yrittäjissä näiden vuosien aikana akatemialla tavatessani olen huomannut, on nimenomaan usko omaan juttuunsa. Riippumatta siitä, minkä alan yrittäjä on, niin mikäli uskoo vahvasti omaan juttuunsa, se paistaa läpi kaikesta tekemisestä. Silloin yritystä halutaan aidosti kehittää, eikä pelätä laittaa itseään likoon ihan viimeistäkin hikipisaraa myöten. Ja silloin kun tekeminen on aidosti tavoitteellista, ei menestymiselle ole estettä. Tämä samainen seikka on ehkä yksi syy, miksi minusta ei ole vielä tulossa yrittäjää. Rehellisesti ottaen, en voi sanoa, että olisin missään projektissa seisonut sataprosenttisesti idean takana niin, että se olisi näkynyt aivan kaikessa tekemisessä koko projektin ajan. Syy tähän on mielestäni hyvin yksinkertainen, ja se syy on pelko. Pelko epäonnistumisesta. En voi antaa täyttä panosta, jos samalla pelkään, että homma meneekin jossain kohtaa puihin.

 

Olen pohtinut myös syitä siihen, miksi en ole pystynyt olemaan pelkäämättä epäonnistumista. Suurin syy on se, etten tiedä tarkalleen mitä tuleman pitää, ja mitkä ratkaisut olisivat oikeita onnistumisen kannalta, milloin missäkin tilanteessa. Se kaikki kiteytyy mielestäni juuri uskonpuutteeseen. Mikäli uskon johonkin asiaan sataprosenttisesti, olen valmis myös tekemään kaikkeni sen asian onnistumisen eteen. Tämä kertoo minulle sen, että en ole löytänyt sitä omaa juttuani. Yrittäjyys tällä kokemuksella on mielestäni todella jees hommaa, enkä missään nimessä sulje ovia sen suhteen tulevaisuudessa. Olen päässyt tiimiakatemian aikana kokeilemaan kuitenkin monia sellaisia juttuja, joista olisin jossain muussa tilanteessa voinut vain haaveilla ja hiljaa pohdiskella, että minkälaista se mahtaisi olla.

 

Näiden kolmen ja puolen vuoden, sekä lukuisten hienojen ja myös vähemmän hienojen kokemusten jälkeen vastaus alkuperäiseen kysymykseen ”Minustako yrittäjä?” kuuluu:

Minusta tulee yrittäjä heti, kun löydän oman juttuni, jolle olen valmis antamaan itsestäni kaiken, ja seisomaan sen takana sataprosenttisesti. Kokeilut on nyt osaltani kokeiltu, ja niistä saama kokemus on joka tapauksessa äärimmäisen tärkeää koko loppuelämää ajatellen. Yrittäjyys ajatuksena saa siis hautua, mutta olen varma siitä, että kun löydän sellaisen jutun, jolle olen valmis omistautumaan täysin, niin näiden vuosien myötä minulla on sellainen tieto- ja kokemuspohja, jonka avulla tulen pärjäämään.

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!