Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Minuutissa muutokseen

Kirjoitettu 01.03.13
Esseen kirjoittaja: Janina Lindroos
Kirjapisteet: 2
Kirja: Richard Wiseman
Kirjan kirjoittaja:
Kategoriat: 1. Oppiminen

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Minuutissa muutokseen on näppärä elämänhallinnan kirja, jossa on kerrankin ihan OIKEASTI konkreettisia asioita miten voi ”parantaa elämänlaatuaan”.

Päätin siis kokeilla näitä erilaisia muutokseen auttavia tekijöitä. Kirjan osiossa onnellisuus kerrottiin testistä, jossa ihmiset olivat kokeneet murheensa paljon pienemmiksi sen jälkeen kun he olivat kirjoittaneet ne paperille. Aloitin siis blogin lisäksi ihan oikean päiväkirjan. En kuitenkaan samanlaista kuin silloin lapsena, jossa kerrotaan päivien kulku pinnallisesti, vaan sellaisen, mihin oikeasti kirjoitan miltä tuntuu. Itselläni on aika paljon juttuja meneillään, joten on hyvä purkaa niitä. Olen kirjoitellut tässä suunnilleen viikon verran ja ehkä se on jotenkin toiminut. Kun asiat ovat paperilla, ne hahmottaa helpommin. Ei se silti mielestäni parhaalle ystävälle puhumista voita.

Kiitollisuus on myös kirjan mukaan kaiken a ja o. Olen keskittynyt kiittämään ihmisiä ympärilläni aidosti. Olen myös kertonut, miksi kiitän. Parasta ystävääni olen kiittänyt monta kertaa siitä, että hän on kuunnellut murheitani. Tiimikaveriani kiitin koko sydämestäni siitä, että hän hoiti erään asian mitä en itse kertakaikkiaan ehtinyt hoitaa. Olen saanut palautetta, että vaikutan onnelliselta. Siitä en tiedä, mutta on mukavaa levittää hyvää mieltä ympärilleen.

Luku ”Päätöksenteko” kolahti minuun erityisesti. Olen huono päättämään asioita, pohdin aina jos valintani on väärä, enkä loppujen lopuksi uskalla tehdä mitään päätöstä. Tarvitsen monta ihmistä järkeilemään kanssani. Olen siis huono ottamaan ohjat omiin käsiini. Kokeilin vaihtaa asennetta. Meillä on tulossa tapahtuma, jossa tarvittiin kiireellisesti päätöksiä, että miten hoidetaan. Tiimikaverini kysyi koko tiimiltä miten tehdään, mutta vastausta ei tullut. Niinpä päätimme tehdä kahdestaan päätöksen ostaa firman piikkiin asioita, joita tapahtuman toteuttaminen vaatii. Sen jälkeen oli mahtava olo, että oli saanut jotain aikaiseksi!

Kirjassa myös puhuttiin siitä, kuinka ihmiset luulevat että päätöksenteko on helpompaa tehdä päätöksiä kokouksissa ja järjestetyissä palavereissa. Minäkin luulin niin. Kirjaa lukiessani kuitenkin älysin, että riskinottokykyäkin tarvitaan. Ei aina tarvita 17 ihmistä päättämään siitä, ostetaanko paellapannu. Vaikka toimimme tiimissä, on myös tärkeää pystyä itse tekemään tiimiä hyödyttäviä päätöksiä.

Lisäksi sain paljon irti luvusta stressi. Olen kova stressaamaan asioista, joka ei ole Tiimiakatemian kaaosmaisessa ympäristössä kovin terveellistä. En halua vatsahaavaa. Ärtymyksen, uupumuksen ja vihan tunteet aiheuttavat stressiä. Kirjassa kehotettiin tekemään asioita, jotka ovat täysin ristiriidassa sen kanssa mitä tunnet. Kokeilin tätäkin: minua turhautti ja ärsytti suunnattomasti eräs asia. Sen sijaan että olisin mököttänyt yksin kotona murehtimassa, menin autoon ja ajelin yllätysvierailulle ystäväni luokse. Kyllä muuten unohtui nopeasti murheet. Auttaisikohan se kirjapisteisiin: jos kirjapisteet ahistaa, lähtee uimaan. No ei, kirjassa myös kehoitettiin tekemään ikävältä tuntuvat asiat heti aamusta pois. Jos kaikkein ärsyttävin asia tehdään heti päivän aluksi, energiaa ei kulu siitä murehtimiseen. Se on totta! Tämän esseen kohdalla en sitä kokeillut, mutta eilen aamulla kun heräsin, vedin läppärin suoraan syliini ja naputtelin esseen asiakaspalvelun pikku-jättiläinen. Kyllä oli vapauttava olo koko päivän.

Kirjassa myös kehoitettiin etsimään valoisia puolia asioista. Jos sataa, se ärsyttää, mutta ainakin lumet sulaa nopeammin. Jos sovit päällekkäin kaksi menoa, esimerkiksi tapaamiset, tee ne samalla kertaa. Voi vaikka samalla kerralla nähdä molempia kavereita.

Kirjassa oli paljon hauskoja tehtyjä kokeita ja yksi niistä jäi mieleeni.  Kokeessa tultiin siihen johtopäätökseen, että jos suostuttelee ihmistä, tahto on helpompi saada läpi kun koskettaa suostuteltavaa olkaan. Tätä en ole vielä kokeillut, mutta toivottavasti tiimikaverit eivät ihmettele kun alan hipelöimään jokaisen olkapäätä kun puhun mielestäni hauskoista muutoksista. Tosin nyt se on vähän turhaa, jos joku tiimiläinen menee lukemaan tämän. Ilmianna itsesi!

Lisäksi kirjassa oli asiaa siitä, kuinka toteuttaa tavoitteensa ja päästä lähemmäs päämääriään. Kirjassa kehoitettiin kuvittelemaan itseään siinä tilanteessa, kun tavoite on saavutettu. Otin vihjeestä vaarin ja aloin kuvittelemaan itseäni Etelä-Koreassa. Vielä ei ole toteutunut. Kirjassa painotettiin, että kuvittelu ja haaveilu on eri asia. Vielä on hämärää, mikä niiden ero on… Kirja myös kehoitti kuvittelemaan itsensä tavoitteen saavutettuaan siitä näkökulmasta, mistä muut näkevät sinut silloin. Kuinka ylpeä äitini olisi kun toteuttaisin vaateliike-unelmani lempparityttöjeni kanssa! Se kuulemma tehoaa paljon paremmin kuin kuvittelu ensimmäisen persoonan näkökulmasta.

Kaiken kaikkiaan sain kirjasta paljon irti. Käytäntöön vietäviä juttuja on monia, kirjassa on jopa täysin valmiit pohjat asioiden käytäntöön viemiseksi. Seuraavana alan käyttämään niitä. Saa nähdä miten käy!

 

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!