Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Missä intohimosi kohtaa maailman tarpeet?

Kirjoitettu 15.10.14
Esseen kirjoittaja: Tanja Hoppania
Kirjapisteet: 2
Kirja: Upeaa työtä! Näin teet itsellesi unelmiesi työpaikan
Kirjan kirjoittaja: Lauri Järvilehto
Kategoriat: 1. Oppiminen, 3. Yrittäjyys, 3.6. Yrittäjyyden käsikirjat, 7.4. Tulevaisuuden mahdollisuudet, 8.4. Ihmisen tulevaisuus

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

 

Kutsumuksesi on siellä, missä intohimosi kohtaa maailman tarpeet.

 

Lauri Järvilehdon teos Upeaa työtä! –Näin teet itsellesi unelmien työpaikan tarjoaa kutsumuksen löytämiseen ja unelmatyöpaikan etsintään käyttökelpoisia apumenetelmiä.

Kirja saa muistamaan, että mahdollisuuksia on rajattomasti ja valaa luottamusta omiin mahdollisuuksiin. Se myös kehottaa uskomaan omaan sydämeen. Vain taivas on rajana, kun löytyneeseen intohimoon yhdistää uskon itseen.

 

Voi tsiisus, miten paljon työkaluja, näitä konkreettisia ja osin hyvin yksityiskohtaisestikin kuvattuja menetelmiä näiltä sivulta löytyy. Sen mukaan tuli sitten muistiinpanojakin rustattua! Ennen lukemaan ryhtymistä jo pelkkä sisällysluettelon tarkastelu loi melko kovia odotuksia tälle lukukokemukselle. Sisällysluettelo kun kaikessa runsaudessaan omiin asiakokonaisuuksiin jaettuna herätti kiinnostuksen ja yllytti lukemaan: 1. Kutsumus, 2. Siilikonsepti, 3. Työnhaku, 4. Yrittäjyys, 5. Toimi nyt.  Luettuani kirjan kannesta kanteen koin saavani tämänhetkiseen tilanteeseeni nähden ehdottomasti eniten irti osasta 1.Kutsutmus.

 

Heti kirjan ensimmäisiltä sivuilta aloin herätä siihen, miten paljon ikävöinkään työntekoa asiakaspalvelijana. Ikävöintini työssäoloon sellaisissa tehtävissä, missä saan olla asiakaspalvelijan roolissa, puski pintaan kuvainnollisesti tällä tyylillä: ”Hei, minä tässä, etkö vihdoin jo voisi huomata, kun yritän saada sinut huomaamaan minut.” Tulin siis hassusti tämän kirjan ensimmäisten sivujen kautta huomanneeksi tämä tekijän nimeltä Ikävä Asiakaspalvelutyöhön. Jo Johdanto sai minut oivaltamaan, että se paikka, jossa saan jotenkin palvella ihmistä, hymyillä luvan kanssa, tuntea yhteyden ihmiseen, olla avuksi ja ilahduttaa on minulle paitsi erittäin mieluinen, niin myös sellainen, josta haluan rakentaa pysyvän. Ymmärsin, miksi olin ikävöinyt tätä niin kutsuttua paikkaa niin kovasti. Siksi, että siinä paikassa, tuollaisessa tekemisessä piilee kutsumukseni.

 

Täytyy vain rakentaa se arvomaailmaani sopiva työ-ympäristö siihen mieluisan työnkuvan ympärille. Täytyy keksiä se ansaintamalli ja siksi kutsumusta täytyy tarkastella vielä tarkemmin. Näistä oivaltavista lähtökohdista käsin kirjaan oli erittäin helppo ja kivakin uppoutua ja kirjaa oli vaikea laskea käsistään, siihen tartuttuaan. Kirjoitin yhtenään muistiinpanoja ja huomasin uppoutuvani aina milloin mihinkin Järvilehdon esille tuomaan testiin tai pohtimaan aika ajoin omaa kutsumuskarttaani.

 

Ennen kuin pääsin edes kirjassa edes kutsumuskartan työstämisvaiheeseen, tulinpa hyppineeksi ja sätkineeksi innostuksesta eräälle rakkaimmista ystävistänikin sepittäen tohkeissani, miten ideat lähtivät lentämään. Aioin saada onnellisten ihmisten määrän räjähdysmäiseen kasvuun ja saada onnelliset ihmiset valtaamaan maailman! Tähän lennokkaaseen hyvään lataukseen minut ajoi seuraava pätkä kirjasta:

 

Vapaus onkin aidon innostuksen ennakkoehto. Sekä sisäisesti että ulkoisesti määräytyneen vapauden ytimessä on itsetuntemus ja ennen kaikkea ymmärrys siitä, mitä juuri sinä haluat tehdä kaikkein intohimoisimmin.

 

Alkoi tuntua, että viimeaikaisen stressaantuneen mielen alle piiloon jäänyt innostuneisuuteni heräsi taas henkiin. Tätä olin jo kaivannut! Innostuneisuuttani. Ja tämän innostuneisuuden myötä koin vihdoin heränneeni siitä jostain omituisesta horroksesta, mikä tuntui varsin vapauttavalta. Voi keksisinpä keinon, millä saisin innostukseni tarttumaan ihmisiin niin, että siitä seuraisi tekoja ja toimintaa synnyttämään aina vain lisää onnellisia ihmisiä. Tätä lennokasta ideaa täytyy lähteä työstämään ja jalostamaan.

 

Tämän lukukokemuksen kautta takaisin saamastani innosta täytyy nyt siis pitää kynsin ja hampain kiinni keskittymällä enemmän itsessään palkitsevaan ja merkitykselliseen tekemiseen. Mielekkään arjen, sen arki-flow:n löytäminen kun on avain tyytyväiseen ja onnelliseen elämään. Ai mitenkö tällaista arki-flow:ta voisin onnistua ylläpitämään pysyvämmin? Tällaistakin kirja sai minut pohtimaan.

 

Kenties minun pitää tuunata itselleni erilaisia miellekarttoja näkyville paikoille tai muuten helposti esiin otettaviksi muistuttamaan niistä asioista, joita oikeasti haluan tehdä ja tavoitteistani, mihin haluan pyrkiä. Täydellisyydentavoittelusta on vain päästävä. On pakko oppia ajattelemaan suurempia kokonaisuuksia, millon mihinkin kannattaa aikaansa käyttää, jotta ne tavoitteet ovat realistisia ja toteutettavissa.

 

On päätöntä, että ajattelemme yhä tylsistymisen ja turhautumisen olevan osa normaalin ihmisen elämää. Normaalin elämän ei kuulu olla turhauttavaa.

 

Hyviksi ohjenuoriksi ja suunnannäyttäjiksi kohti unelmien työpaikkaa, kenties sitä omaa yritystä varten voisin listata kirjan innoittamana tähän muutaman:

  • Rakenna oma neuvonantajisto (mieti itsellesi 3-5 aidosti innostavaa esikuvaa ja seuraa heitä)
  • Pilko visiosi pienempiin osiin, myös yhden vuoden visio
  • Listaa tarvittavia muutoksia nykyisiin toimintatapoihisi
  • Priorisoi tekemistä
  • Ota 1. konkreettinen askel kohti määränpäätä

Ideointi ja suunnittelu on minulle vaivatonta, mutta niiden suunnitelmien vieminen käytäntöön tuntuu monesti vaikealta. Tekemisten kanssa suunnitelluissa aikarajoissa pysyminen se vasta vaikeaa minulle onkin, ei alkuunkaan helppoa. Sitä on niin fiiliksellä eläjä, että tulee uppouduttua millon mihinkin tekemiseen niin että ajantaju katoaa.

 

Yritän muistaa kuitenkin olla itselleni kaikessa vaativuudessani myös armollinen. Pitäisi muistaa maltillisuus ja haukata tavoitekakusta kohtuullisia paloja kerrallaan eikä odottaa itseltään yli-inhimillisiä suoriutumisia.  Uusiin toimintamalleihin oppiminen ei käy hetkessä. Asia kerrallaan. Omista aikaansaannoksistaan pitää myös osata palkita itseään, huomata aikaansaannoksensa ja olla tyytyväinen jo saavutetusta.

 

Milloin tavoitteisiin pääsemättömyydestä voi syyttää liian epärealistisia tavoitteita ja milloin omaa aikaansaamattomuuttaan? Milloin vika on omassa toiminnassa, milloin tavoitteiden asettamistavassa? Mieleeni heräsi muun muassa tuollaisia kysymyksiä.

 

Kirjan paljon lupaava nimi ”Upeaa työtä! -Näin teet itsellesi unelmiesi työpaikan” lunastaa lupauksensa ja todella saa vakuutetuksi, että se on mahdollista.

 

Suurimpana esteenä unelmiesi työpaikan rakentamisessa olet vain sinä itse. Keskeisenä menestystekijänä on asenne ja kaikki lähtee itsetuntemuksesta, myös sen unelmaduunin löytämisessä.

 

Mitä sinä haluat elämältä?

Missä sinä haluaisit olla viiden vuoden päästä?

 

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!