Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Mistä hyvät ideat tulee?

Kirjoitettu 03.12.17
Esseen kirjoittaja: Samuli Lehto
Kirjapisteet: 3
Kirja: Where good ideas come from
Kirjan kirjoittaja: Steven Johnson
Kategoriat: 7. Innovointi

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Luulin ennen, että uusien ideoiden keksiminen, uudenalinen innovointi, olisi äärettömän vaikeaa. Ihmisiä on elänyt maapallolla jo niin kauan, että varmasti kaikki hyvät ideat olisi jo laitettu käytäntöön, vähintäänkin kokeiltu. Totuus on kuitenkin se, että jokainen uusi idea ja keksintö aukaisee vain lisää portteja taas uusille ja paremmille ideoille. Vaikka ikiliikkujaa ei olekaan keksitty, niin ideointiprosessia voisi semmoiseksi kuvata. Sillä saralla ei lopu tekeminen kesken, joskin tuskin kenenkään aivot jaksavat ideoita loputtomiin tuottaa.

 

Olen todennut tässä Tiimiakatemian aikana, että uusien, erilaisten, jopa hullujen ideoiden tuottaminen ei olekaan niin vaikeaa kuin ennen luulin. Oikeastaan, mitä hullumpi ja erilaisempi idea, sitä helpommalta sen tuottaminen tuntuu. Mielestäni ideoiden toteutusvaihe on kuitenkin se, mikä erottaa oikeasti hyvät ideat, ja hyvät innovoijat muusta massasta. Hulluja ideoita voi kysellä vaikka naapurin mummolta, joka niitä luultavasti myös kykenee tuottamaan, mutta kaikista ei ole niitä oikeasti toteuttamaan, eikä kaikki ideat ole edes sellaisia, että ne voisi toteuttaa.

 

Hyviä ideoita ja keksintöjä tarkastellaan usein jonkun henkilön yksittäisenä neronleimauksena, joka on johtanut loistavaan lopputulokseen. Jos niitä tarkastellaan kuitenkin vähän laajemmasta perspektiivistä, huomataan, että nekin ovat kehittyneet mitä todennäköisimmin muiden ideoiden pohjalta ajan kuluessa. Käytetään esimerkkinä sosiaalista mediaa; Jos joku ei olisi keksinyt ensin tietokoneita, sitten internetiä, Facebookia ja sen myötä muita vastaavia palveluita – ei sosiaalinen media olisi meille tänä päivänä tuttu käsite. Nykyään se on lähes koko maailman yhdistävä asia, ainakin kaikissa niissä paikoissa johon internetin voima ylettää, ja kuljettaa tietoa nopeammin kuin koskaan ennen. Se on avannut mahdollisuuksia jo esimerkiksi kaupantekoon uudella tavalla, ja tulee varmasti mullistamaan maailmaa tulevaisuudessa yhä enemmän.

 

Mielikuvissa keksijä, kova innovoija, on usein se Pelle Peloton, joka työstää ideoitaan päivät pitkät omassa verstaassaan tai autotallissaan, ja tuottaa kaiken maailman vempaimia ja älynväläyksiä kuin liukuhihnalta. Tutkimusten mukaan parhaat ideat syntyvät kuitenkin suurten verkostojen avustamana. Aikoinaan kun muodostui kyliä ja kaupunkeja, joihin asuminen keskittyi, ihmiset muodostivat verkostoja ja jakoivat omia ideoitaan ja keksintöjään toisilleen, niin huomattiin, että toinen toistaan parempi keksintö alkoi nostaa päätään ja pantiin toteutukseen. Sanoisin, että tuohon ajatukseen aika pitkälti perustuu verkoston suurin voima ja kaiken perusta. Samalla se korostaa erinomaisesti sitä ajatusta, että parhaita ideoita ovat ne, jotka sanotaan ääneen. Yksikään idea ei nimittäin ole hyvä eikä toimiva, jos sitä hautoo vain omassa mielessään, tai toistelee tyhjille seinille. Idean kertominen jollekin antaa sille edes teoreettisen mahdollisuuden elää, eikä vain anna sen hiipua hiljaa mielestä pois. En tarkoita sitä, että jokainen mieleen tuleva asia tulisi laukoa estoitta ilmoille, vaan nimenomaan silloin, kun on jokin idea mikä kuulostaa itsestä hyvältä. Kertomalla siitä kaverille, pomolle, äidille, naapurille tai kenelle vaan, voi hyvin yksinkertaisella tavalla testata nopeasti, onko kyseisessä ideassa mitään järkeä muiden mielestä. Ja toisaalta, vaikka joku muu idean tyrmääkin, niin väliäkö sillä, jos se on omasta mielestä hyvä ja kokeilun arvoinen. Suuren verkoston omaaminen idean testaamiseksi ja jakamiseksi on siis mieletön etu. Laaja verkosto mahdollistaa myös sen, että joku muukin syttyy ideasta, ja haluaa lähteä sitä toteuttamaan kanssasi. Verkoston avulla matka ideasta toteutukseen on siis huomattavasti lyhyempi. Voisi sanoa, että hyvä tukiverkosto ja yhteistyö ovat parhaiden ideoiden toteuttamisen mahdollistajia.

 

Ideointi sanana kuulostaa jokseenkin vastenmieliseltä, eikä se tosiaan ole aina helppoa ollut minullekaan. Oma heikkouteni ideoinnissa on juuri liukuhihnamainen ideoiden ulos sylkeminen, sillä pyrin aina tuottamaan mahdollisimman valmiita ratkaisuja, enkä näe irrallaan lentävien ajatusten edistävän omaa enkä muidenkaan ideointi prosessia. Siitäkin huolimatta, että joku muu voisi niistä ajatuksista saada jotain irti ja ties mitä niistä kehkeytyisi. Ideointimenetelmiä on tullut tässä akatemian aikana kokeiltua lukuisia, ja jossain määrin niistä on saattanut jopa apua ollakin. Helpommaksi ideointiprosessin kuitenkin tekee se, että rajaa mahdollisimman tarkkaan ongelman, johon ratkaisua haetaan. Mikäli ideoita tuotetaan vain ”yleisesti” tai ”hatusta” käsillä olevaan ongelmaan, niin oma ideointiprosessini tyrehtyy jo ennen alkujaan. Esimerkiksi lootuskukka –työkalu on mielestäni juuri siksi hyvä, että siinä määritellään ensin ongelma pienempiin osa-ongelmiin ideoinnin helpottamiseksi. Olennaista ehkä ideoinnissa on myös ymmärtää se, ettei välttämättä tarvitse keksiä sellaista ideaa, jota kukaan koskaan ei olisi varmasti ennen miettinyt. Uusi, toimiva ja hyvä idea on usein yhdistelmä jostain muista ideoista, jotka tuomalla yhteen eri tavalla, on mahdollista tuottaa jotain ennennäkemätöntä. Puhutaan Medici-ilmiöstä.

 

Ideointi niin sanotusti ”käskystä” ei yksinkertaisesti aina vain toimi, minkä vuoksi innovoinnille ja uusien ideoiden keksimisille ei ehkä pitäisi lyödä minkäänlaista deadlinea, vaan antaa luoville hörhöille luova vapaus, niin silloin syntyy hyviä tuloksia. Parhaat keksinnöt kehittyy usein pitkään pelkkinä aavistuksina, jotka ottavat vaikutteita kaikista muista kokemuksista, eikä sitä osaa ennustaa milloin ne kasvaa lopulliseen muotoonsa.

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!