Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Mistä niitä rohkeita tiimiyrittäjiä oikein syntyy?

Kirjoitettu 21.11.13
Esseen kirjoittaja: Tuomo Kuisma
Kirjapisteet: 4
Kirja: Tiimiakatemia - Kuinka kasvaa tiimiyrittäjäksi
Kirjan kirjoittaja: Timo Lehtonen
Kategoriat: 1. Oppiminen, 2. Yhteisöllisyys, 2.2. Tiimityön taidot ja työkalut, 3. Yrittäjyys

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Aloitin Timo Lehtosen Tiimiakatemia-kirjan lukemisen melkoisen suurella mielenkiinnolla ja jännityksellä. Tuntumani itse Tiimiakatemiasta paikkana oli, ja on vieläkin vielä varsin hämärä, enkä vielä täysin sisäistä koko paikan keskeisintä ajatusta saatikka sen tarjoamia mahdollisuuksia. Lisäksi odotin mielenkiinnolla vielä tässä vaiheessa tiimiämme valmentavan Letimin taidonnäytettä kirjallisen puolen parissa. Myös näin akatemian alkuvaiheessa kirja vaikutti enemmän kuin sopivalta opaskirjalta helpottamaan ymmärrystä siitä, mitä kaikkea tällä talolla ja sen ihmisillä on minulle antaa ja mitä voin heiltä itselleni ammentaa.

 

Lääkettä jännitykseen

Koko kirjan läpi kuvattuun ”pingviini Tirroseen” on helppo samaistua. Epävarmuus ja pieni pelko uudesta jännittävät ja herättävät kysymyksiä akatemialla lähes päivittäin, välillä jopa liian kanssa. Täysin normaalista poikkeavaan opiskelumuotoon ei hypätä sisään noin vain, vaan se vaatii oman aikansa ja pitkän totuttelun. Totutuista tavoista poisoppiminen kun on tunnetusti kovin vaivalloista. Lisäksi käsittämättömän laaja ja hämmentävä termistö rakettimalleista bisneskankaaseen saavat pienen pinkun pään nopeasti sekaisin, puhumattakaan pian vastaan iskevästä rahan paineesta ja ihan oikeista asiakaskäynneistä. Mitä voin muka asiakkaalle tarjota, eihän minulla ole oikein mitään? Kirjaa onkin lohduttavaa lukea ja se saakin ymmärtämään, että en ole suinkaan yksin pelkojeni ja jännitysteni kanssa. Se myös helpotti hieman stressiä rahan hankkimisesta, jonka kanssa olen paininut monet päivät ja illat ankaria pohdintoja käyden. Samalla myös hahmotin hieman, että vaikka raha keskeisessä asemassa onkin opiskelussamme, ei se saa olla täysin pääpainona ajattelussamme. Tärkeintä on puhaltaa yhteen hiileen tiimin kanssa ja oppia matkan varrella niin paljon kuin mahdollista. Raha tulee ikään kuin sivutuotteena, joka toimii työkaluna ajamaan tiimiä kohti yhteistä tavoitetta.

 

Mikä tiimi?

Lukiessani aloin hahmottaa paremmin myös koko tiimin merkitystä. Toimivan tiimistä tekee vasta se, kun kaikki sen jäsenet pelaavat tiimin puolesta, eivät itsensä. Vaikka olen pitänyt itseäni aina tiimipelaajana, huomaan nyt että monesti ajatukseni harhailevat liian kanssa pelkästään itseni, ja oman suorittamisen ympärillä. Onkin hyvä pohtia edesautanko tekemisilläni itseni vai koko tiimin tavoitetta? Onneksi aikaa on opetella. Myös erilaisten yhteisten juttujen, esimerkiksi treenien, reissujen ja projektien merkitys tiimin ja tiimiytymisen kannalta korostui aivan uuteen kukoistukseen kirjaa lukiessani. Tiiminä meillä on silti vielä paljon tehtävää ja matka kohti lopullista voittoa ei tule todellakaan olemaan helppo ja ruusujen täyttämä. Onneksi Tiimiakatemia antaa loistavat mahdollisuudet ottaa välillä myös turpaan ja tarjoaa työkalut oppia asiat kunnolla, kantapään kautta. Paljon menestystä, sopivasti epäonnistumisia ja muutama emämunaus, siinä on mielestäni sopiva kaava tiimille.

Mutta millainen on oikeasti hyvä tiimi? Tiimin kehitysvaiheita lukiessani oli mielenkiintoista pohtia myös oman tiimin tämänhetkistä tilannetta. Myönnettävä on, että olemme todella lapsenkengissä tekemisen suhteen ja mietinkin, olemmeko vielä edes valetiimin vaiheessa. Ehkä näin tarkasteltuna olemme vasta työryhmä, mutta hyvin potentiaalinen sellainen. Kehitystä tulee kuitenkin tapahtumaan, olen siitä varma. Aion myös laittaa oman panokseni täysillä mukaan ja tehdä töitä sen eteen, että olemme suuntaamassa kohti huipputiimiä. Koska huipputiimi on se, missä haluan olla ja mihin haluan kuulua.

 

Aika ennen meitä

Kirjan ehkä mielenkiintoisinta antia oli ehdottomasti Tiimiakatemian historian valottaminen ja tarinat menneistä jutuista ja tiimeistä. En ole akatemian historiaan juuri aiemmin perehtynyt, joten kertomukset jo valmistuneista tiimeistä ja siitä, mistä kaikki oikein sai alkunsa, olivat piristäviä. Historiikki myös selkeytti erilaisia käytännön asioita työskentelyssämme, esimerkiksi jako kolmeen eri väriakatemiaan tuntuu nyt hieman loogisemmalta. On myös hienoa huomata, kuinka hienoa työtä Johannes Partanen, apunaan tietysti valmentajat ja itse tiimiyrittäjät, on saanut aikaan. Partasen kaltaiset luovat uskoa siihen, että kaikkea tässä maailmassa ei ole keksitty ja todellisten innovaatioiden aika ei ole. Ehkä oppimisen vallankumous on vasta alkamassa. Historiikkia lukiessani vahvistui kuitenkin jo päässä pyörinyt ajatus – Tiimiakatemia kuuluu Piippukadulle, ei Onkapannuun.

 

Kokonaisuutena Tiimiakatemia-kirja avaa silmiä monellekin asialle ja selkeyttä tällaisen pinkun sekavaa päätä monessakin suhteessa. Jännitys kuuluu asiaan ja välillä voi jopa pelottaa, se on jopa sallittua ja suotavaa. Myös ajatus siitä, että emme ole lähelläkään valmista tai taitavaa on varsin helpottava. Opetellaan asioita vähän kerrassaan, mestaruus kun ei tule sormia napsauttamalla. Tärkein oppi minkä kirjasta sain imettyä irti on ehkä se, että luulen tietäväni hieman paremmin mikä on minulle tällä hetkellä se paras opiskelupaikka. Viiden pisteen vihje: alkaa T:llä ja loppuu A:han.

 

 

Forest and back

Ensimmäinen haaste – sinne ja takaisin

Kirjassa käsitellään pikaisesti myös pinkkuvuoden perinteikästä haastetta Forest and backia, jonka suoritimme melkeinpä heti sen jälkeen kun olimme kolmeen tiimiin jakautuneet. Haasteena ja tehtävänä Forest and back oli mielestäni aivan erinomainen, etenkin tiimin ensiaskeleilla, jossa kukaan ei juuri tunne toisiaan ja tunnelma on enemmänkin varautunut kuin rento. Ennen kaikkea reissu auttoi meitä tutustumaan toisiimme uudella ja erilaisella tavalla. On varsin hienoa tarpoa suolla jalat märkänä kiroten perkelettä, muutaman uuden tiimiläisen säestäessä vieressä. Oikea suunta on ollut jo kauan kaikilla hukassa ja nälkäkin kurnii, mutta silti hetkessä on jotain ainutlaatuista. Väkinäiset kahvipöytäkeskustelut tai tutustumisleikit eivät voi vetää vertoja tällaiselle tutustumiselle. Mikä tärkeintä, tuore tiimimme sai ensimmäisen todellisen haasteensa. Retkeä ei tehty helpoksi ja tunteiden kirjoa tuli metsän siimeksessä tutkittua monelta kantilta. Hiestä, tuskasta ja hirvikärpäsistä huolimatta tiimimme suoriutui haasteista. Niinkin hyvin että saavutimme ensimmäisen voittomme (muttei suinkaan viimeisen) omalla urallamme. Hämmentävää, kuinka paljon tiimi voikaan kehittyä 24 tunnin sisällä, vieläpä noin oudoissa olosuhteissa.

Forest and back toi Tiimiakatemia-kirjassa esiteltyjä tiimirooleja jo hauskalla tavalla esiin. Viimeistään eksyneenä suolla alkoi joukossamme näkyä jos jonkinlaista diplomaattia, keksijää ja arvioijaa. Maaliin pääsy yhtenä joukkona kuitenkin näytti ehkä hieman sitä, että jokaisella roolilla on paikkansa ja paras tulos syntyykin nimenomaan yhdessä, jokaisen kykyjä ja persoonaa hyödyntäen. Hienoa oli myös nähdä tiimin hyödyntävän vain ja ainoastaan toisiaan, apua kun ei muualta ollut tarjolla ja älykännykätkin oli tylysti takavarikoitu. Ainoa tuki ja turva oli siis oma tiimi ja jokaisen korvien välinen sisältö. Kokonaisuutena Forest and back oli aivan uskomaton kokemus, jonka merkitys tiimillemme on todella suuri. Reissu jää varmasti hyvien muistojen lokeroon pitkäksi aikaa ja säilyy yhteisenä menestystarinana siellä hyvän aikaa.

 

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!