Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Mitä meille tapahtui?

Kirjoitettu 20.02.21
Esseen kirjoittaja: Toni Kangas
Kirjapisteet: 3
Kirja: Mitä meille tapahtui?
Kirjan kirjoittaja: Jussi Pullinen
Kategoriat: 1. Oppiminen, 8.4. Ihmisen tulevaisuus

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Jussi Pullisen ”Mitä meille tapahtui?” (2019) on mielenkiintoinen yhteenveto viimeisen vuosikymmenen murroksesta. Pullinen käsittelee koko some-ilmiön internetin alkuajoista lähtien. Lähes jokainen meistä varmasti tiedostaa kuluttavansa aikaansa enemmän ja enemmän erilaisten some-kanavien syövereissä. Pullisen kysymys ”mitä meille tapahtui?” onkin varsin relevantti. Ollaanko tilanteessa, jossa all hope is lost kuten pruukataan sanoa? Vai vievätkö somet meitä kuitenkin kohti parempaa huomista? 

 

Pena 

Ennen yhteisöt olivat pieniä. Omalla kylällä tai heimossa naapurin tekemiset tiedettiin hyvin joskus liiankin hyvin. Sitten siirryimme kaupunkeihin. Naapureita olikin yhtäkkiä viisikymmentä kertaa enemmän. Oma naapurusto ja yhteisö alkoikin olemaan etäämpi. Ihmiset lokeroituivat. 

Lokerot alkoivat kuitenkin murtumaan internetin yleistymisen myötä, ja viimeistään siinä vaiheessa lopullisesti, kun aloimme päivittää Facebookiin, mitä söimme aamupalaksi. Nyt naapuri sai tietää sinusta kaiken, halusi hän tai ei. Oman kylän torppari-Penan avioliitto huolet tiesivät kaikki. 1900-luvun työukoPenan hommista ei tiennyt kukaan mitään. 2020-luvun Pena jakaa avioliitto ongelmien lisäksi ASMR-videoita Youtubeen, joissa hän tekee miellyttäviä ääniä lipittämällä mummonsa vanhoja pikkuhousuja. Liekö tämä syynä 2020-Penan avioliitto murheisiin?

 

Hipit 

Pullinen kertoo Internetin alkaneen hakkerien ja hippien ajatuksesta mullistaa maailma. Internet on alunperin tarkoitettu olemaan oma vapaa maailmansa. Säätely on kiristynyt erityisesti viime aikoina isompien instituutioiden toimesta. Monet valtiot ovat heränneet Internetin voimaan ja siellä syntyvien kaikukammioiden epävakaaseen luonteeseen. Facebookilta ja Googlelta on vaadittu alati laajempia toimia radikalisoitumisen estämiseksi. 

On vaikea nähdä, että kehitys ei jatkuisi samanlaisena. Valtioiden intresseissä ei ole kanava, jossa ihmiset pääsisivät vapaasti mellastamaan. Kiina on hyvä esimerkki tulevaisuudesta, joka länsimaissakin tullaan todennäköisesti kohtaamaan. Internet käännetään käyttäjiään vastaan ja isojenkin ihmismassojen seuraaminen ja ohjaaminen vain helpottuu.  

”Amerikkalaisen tulevaisuudentutkijan Roy Amaran lentävän lauseen mukaan ihmiskunta yleensä yliarvioi teknologian vaikutukset lyhyellä aikavälillä mutta aliarvioi ne pitkällä aikavälillä. Konsulttiyhtiö Gartnerin luoma hype-käyrä esittää saman ajatuksen yksityiskohtaisemmin: uuden teknologian syntyä seuraa yleensä valtavan innostuksen vaihe. Kun odotukset eivät heti täyty, seuraa valtava pettymys ja romahdus, ja usko uuteen teknologiaan romahtaa. Usein teknologia nousee tästä laaksosta ja alkaa vähitellen muuttua osaksi arkea, jolloin sen todellinen potentiaali alkaa toteutua.” 

 

Jääkausi 

Monille some ja Internet on käytännössä synonyymi. Voitaisiin melkein todeta, että some ja Internet elävät heikointa kauttaan sitten sosiaalisten medioiden keksimisen jälkeen. Zuckenbergia ja Facebookia syytetään milloin minkäkin kansanmurhan tai syrjinnän mahdollistamisesta. TikTokissa 12-vuotiaat tanssivat ilkosillaan ja kiusaavat ikätovereitaan itsemurhiin. EU, Yhdysvallat ja kumppanit haluavat suojella kansalaisiaan ”väärältä” sisällöltä. Toisin sanoen sensuroida Internetin.  

Kuka meidät sitten pelastaa? Pullinen esittää, että me itse. ”Meidän on opittava arvioimaan tietoa ja tunnistamaan hetket, joissa oma narratiivimme uhkaa tempaista meidän mukaamme. Jokainen jako ja kommentti, jonka verkossa teemme, rakentaa yhteistä tietoympäristöämme. 

Näkemykseen on helppo yhtyä. Saamamme tieto tulee entistä pienemmissä sirpaleissa ja medianlukutaito korostuu. Omat uskomukset täytyy tunnistaa, ettei hae Internetistä ja somesta samoja mielipiteitä vain vahvistamaan omia näkemyksiään.  

Isojen alustojen algoritmit sysäävät meille sisältöä, jota ne tietävät meidän haluavan kuluttaa. Esimerkiksi Facebook luonnollisesti haluaa pitää käyttäjänsä alustalla mahdollisimman pitkään, jotta tämä näkisi mahdollisimman paljon mainoksia. Tämä taas luo kuplia, joissa sisältö alkaa muodostua tietynlaiseksi, käyttäjän aiemman kulutuksen mukaan. Kun taas tunnistaa ilmiön, voi sitä myös käyttää hyödyksi.  

Loin uuden Instagram tilin vastikään uutta liiketoimintaa varten. Aktivoin myös Facebookin, jossa viimeisimmät tapahtumat ovat yli viiden vuoden takaa. Sain kuitenkin uudelle Instagram-käyttäjälleni seuraamissuosituksia ihmisistä, joihin olin tutustunut vasta Jyväskylään muutettuani. Datan määrä, jota Facebook ja muut isot tekijät keräävät ihmisistä, siis kaikista ihmisistä, ei vain heidän omista käyttäjistään, on valtava. Kun data ja valta keskittyy entistä vahvemmin näille jättiläisille, on parempi tietää kenen kelkkaan hypätä.  

 

SOS tulevaisuus 

”Mitä meille tapahtuu?” Pullisen mukaan Internet ei ole vielä valmis. Elämme alun loppua ja seuraavia askeleita on vaikea ennustaa. Pullinen näkee kuitenkin tulevaisuuden optimistisena. Hän vertaa menoa Ranskan vallankumouksen ihanteiden täydellistymäksi. Pullisen mukaan verkko ei orjuuta tai tuhoa meitä. 

Viime vuosikymmenen kehitys on ollut jotain niin käsittämättömän nopeaa, että siihen on vaikea saada selkoa kolmellasadalla sivulla tekstiä. Tämä teksti kuvaa hyvin, kuinka ulkona olen henkilökohtaisesti. Sanoja sanojen perään, mutta punainen lanka puuttuu. En oikeastaan saanut vastausta kysymykseen ”mitä meille tapahtui? Ennen oli paremmin, tai sitten kuljen kunnot nostalgialasit päässä. IRC-galleriassa trollailin menemään, mutta edes ajatus Instagramissa perseilystä ei jaksa sytyttää. Kaupallisessa mielessä näillä kaikilla alustoilla pitäisi luonnollisesti olla aktiivinen. 

Henkilökohtaisesti teknologian edistyksen kiihtyminen hirvittää itseäni.  Internet on vain yksi pala isompaan palapeliä, jossa end game on jotain, jota on mahdoton hahmottaa. Teknologinen singulariteetti (https://fi.wikipedia.org/wiki/Teknologinen_singulariteetti) toteutuu helposti vielä omana elinaikanani. Kysymys on enää ainoastaan siitä, kuinka pian se toteutuu. Ja jos punainen lanka lipsuu käsistäni jo nyt, tuskin asia tulevaisuudessa on yhtään paremmin. 

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!