Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Mitä on menestyminen?

Kirjoitettu 14.12.14
Esseen kirjoittaja: Essi Järviö
Kirjapisteet: 3
Kirja: Minä, Zlatan Ibrahimovic
Kirjan kirjoittaja: Lagercrantz, David
Kategoriat: 8.1. Filosofiaa, ajattelua ja mielikuvitusta yrittäjälle

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Zlatan Ibrahimovic. Tiesin miehen jalkapallon MM-kisoista, ja olin kuullut, että hän on menestyneimpiä ruotsalaisia jalkapalloilijoita. En seuraa jalkapalloa, joten arvelen, että nimeltä tuntemani pelaajat ovat kaikki poikkeuksellisen menestyneitä. Ruotsissa ja ympäri maailmaa Zlatania hypetetään samalla tavalla, kuin suomalaisten suosikkijääkiekkoilija Teemu Selännettä.

Menestyminen ei vaadi rikkauksia. Menestyminen ei vaadi minkäänlaisia ihanteellisia lähtökohtia. Itse olen lähtöisin duunariperheestä, eikä edes lähisuvussani ole menestyneitä bisnesmiehiä tai naisia, ei edes pienyrittäjiä. Siksi olenkin ajatellut, ettei minustakaan voi tulla menestynyttä, siis millään alalla. Mutta se on pelkuruutta. Jos haluaa saavuttaa jotain, on täysin itsestä kiinni, kuinka paljon asian eteen tekee töitä. On pelkurimaista sysätä vastuu jonkun muun niskoille ja syytellä omaa menneisyyttään tai ympäröivän maailman asenteita siitä, ettei voi saavuttaa jotain, mitä haluaisi saavuttaa.

Toki ympäristöllä on merkitystä. Zlatanin isä on poikansa tärkein tukija, suurin fani. Tämä kertoo täydestä tuesta ja kannustamisesta. Tiimissäkin kannustaminen on tärkeää. Mitä jos isäukko Ibrahimovic olisi sanonut pojalleen, ettei tästä voisi ikinä tulla kuuluisaa jalkapalloilijaa, koska hänen nimensä ei ole perinteinen ruotsalainen Larsson tai Svensson. Tai koska hänestä pitäisi tulla lääkäri, tai koska se ei vain ollut mahdollista tavalliselle pojalle, joka tulee pienestä kaupungista ja köyhästä perheestä. Sitä emme saa koskaan tietää, mutta voimme arvata, että Zlatanin tie olisi ollut vaikeampi ja ehkä jopa noussut pystyyn isän vaatimusten edessä.

Menestys on lähtenyt Zlatanilla niin sanotusti rakkaudesta lajiin. Pikkupoikana hän on pelannut koulun jälkeen aina iltaan asti, harjoitellut ja harjoitellut, tuhansia tunteja. Samoin Selänne. Niin sen pitäisikin mennä. Ensin pitää olla intohimo ja halu tehdä. Menestys tulee kyllä perässä. Kun on intohimo tehdä jotain, se näkyy ihmisestä ulospäin. Sellainen ihminen on sitoutunut, treenaa ja kehittää itseään kurinalaisesti ja tavoitteellisesti, asettaen tavoitteensa aina vain korkeammalle. Hän asettaa oman intohimonsa kaiken muun edelle elämässään. Rakkaus tekemistä kohtaan näkyy ja siihen kiinnitetään huomiota. Kurinalainen harjoittelu johtaa tuloksiin ja menestys alkaa karttua pikkuhiljaa.

Olenko itse menestynyt? En ainakaan koe olevani. Vielä. Olen vasta pikkuhiljaa alkanut ymmärtää, että jos vain haluan tarpeeksi, minullakin voi olla siihen edellytykset. Ensin täytyy vain löytää intohimo. Mikä se sitten voisi olla? Intohimossa on kyse tunteesta. Ei jalkapalloilijakaan mieti, miksi hän jahtaa palloa ruohokentällä 20 muun aikuisen miehen kanssa. On rakastettava tekemistä. Sitä pitää tulla ikävä, kun on hetken aikaa tekemättä. Sen on melkein oltava koko elämä.

Entä miten intohimo löydetään? Sanoisin, että kokeilemalla. Se on vain todella turhauttavaa. Minulla on sellainen vika, että haluaisin olla kaikessa heti hyvä, mahdollisesti jopa paras. En jaksaisi harjoitella ja odottaa, että taitoni karttuvat. Tietynlaista pitkäjänteisyyttä puuttuu. Olen kärsimätön. Siksi en pienenäkään jaksanut yhtä harrastusta kovin kauaa. Tiimiakatemialla oman intohimon etsintä on mahdollista. On vain uskallettava kokeilla, epäonnistua välillä ja kokeilla taas jotain uutta. Tehdä rohkeita juttuja. Minun on tekemisen kautta opeteltava pitkäjänteisyyttä ja sitoutumista tekemiseen.

Kokeileminen ei kuitenkaan ihan riitä. Intohimon syttymiseen tarvitaan myös kipinä, vahva tunne siitä, että tätä minä haluan tehdä. Tunne siitä, että palaset loksahtavat kohdalleen ja kaikki on hetken aikaa selvää. Se voi olla idea, josta synnytetään liikeidea. Tai sitten vai tunne, että haluan pelata jalkapalloa. On kuunneltava intuitiotaan ja annettava sille ohjat. Se kyllä kertoo, mikä on oikea tie ja koska teet oikeita asioita intohimosi löytämiseksi.

Menestymiseen ei vaadita ainoastaan rohkeita kokeiluja ja pitkäjänteisyyttä. Tarvitaan myös itsevarmuutta, kunnianhimoa ja nöyryyttä, kaikkia sopivassa suhteessa. Zlatan kertoo, että hän saa parjaamisesta ja nöyryytyksestä lisää voimaa tekemiseen. Hän on siis todella itsevarma, ja vähät välittää siitä, mitä muut hänestä ajattelevat. Hän ei pelkää epäonnistua. Hän saa epäonnistumisista potkua ja vauhtia. Hänellä on kunnianhimoa tavoitella menestystä muiden mielipiteistä huolimatta.

Kuitenkin mies on nöyrä. Jos hän mokaa, hän pyytää joukkueeltaan anteeksi. Ottaa vastuun teoistaan. Niin sen pitää Tiimiakatemiallakin mennä. On oltava kunnianhimoa ja itsevarmuutta asettaa tavoitteet korkealle ja pyrkiä niitä kohti, mutta toisaalta tiukan paikan tullen on osattava nöyrtyä, myöntää mokanneensa ja pyytää anteeksi. Siten saavutetaan tiimin luottamus ja ilman luottamusta tiimi ei voi menestyä.

Menestymiseen ei ole oikeaa tietä, eikä varsinkaan kultaista keskitietä. Jokaisella on oma tie, omat huiput ja aallonpohjat. Tärkeintä on tahto tehdä ja sen jälkeen tahto päästä huipulle. Pitää olla valmis hyppäämään tuntemattomaan, jos tarve vaatii. Ottaa riskejä. Zlatankin oli vain parikymppinen, kun hän muutti Ruotsista Italiaan pelaamaan Italian pääsarjaan ammattilaisena. Kaikki eivät sellaista uskaltaisi, vaikka mahdollisuus olisi, vaan omalla mukavuusalueella kuhnitaan ja odotetaan mukavan helppoa tilaisuutta, jonka avulla menestys tulee kuin itsestään. Olen syyllistynyt tähän itsekin.

Kukaan ei tule hakemaan sinua menestykseen. Sen eteen on jaksettava pakertaa, tehdä töitä, menettää yöunet ja vuodattaa kyyneleitä. Kiitos seisoo vasta lopussa. Tilaisuuden eivät koskaan tule ilmaiseksi. Jos valitset jonkin oven, toinen sulkeutuu. Kun tarttuu tilaisuuteen, joutuu aina menettämään toisen. Koskaan ei voi ennalta tietää, mihin omat valinnat johtavat. Siksi on osattava ottaa riskejä.

Itse hyppäsin tuntemattomaan ja tulin Tiimiakatemialle. En ollut ikinä ajatellut opiskelevani liiketaloutta. Tämä tuntui kuitenkin sellaiselta paikalta, missä voi kehittyä ja pääsee oikeasti kokeilemaan ihan kaikkea mitä vain ikinä haluaa. Ainakin melkein. Joka tapauksessa, vaikka en olekaan ihan vielä uskaltanut heittäytyä täysillä hommaan mukaan, olen aika varma siitä, että olen tullut oikeaan paikkaan.

Voin vain toivoa, että tämä into, jonka Zlatanin tarina minussa herättää, jatkuu vielä joulun jälkeen. Täytyy varmaan vielä katsoa kirjaan perustuva dokumentti ja vielä vaikka Sel8nne-dokkari ennen joululoman päättymistä, niin saa kunnon boostin heti tammikuun alkuun. Joululoman aion käyttää tammikuun suunnitteluun ja itseni sparraamiseen levon ja kinkun syönnin lisäksi. Bisneralla on kova halu menestyä, ja on aika siirtyä sanoista tekoihin.

 

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!