Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

miten kehitän itseäni ystävänä ja tiimiläisenä

Kirjoitettu 09.04.16
Esseen kirjoittaja: Aleksi Vikkeri
Kirjapisteet: 2
Kirja: Miten saan ystäviä, menestystä ja vaikutusvaltaa
Kirjan kirjoittaja: Dale Carnegie
Kategoriat: 1. Oppiminen

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Miten kehitän itseäni ystävänä ja tiimiläisenä?

 

Verkostoituminen on minulle vaikeaa, olen tilanteissa epävarma ja en osaa ottaa tilannetta niin hyvin haltuun kuin pitäisi. Se vaan on sellaista harmaata-aluetta jota pitäisi harjoittaa enemmän. Tämä esseen kirjoitus tulee hyvään aikaan koska nämä asiat ovat olleet tapetilla tiimissäni ja minussa viime aikoina. Olen myös pähkäillyt, että miten aion jatkaa uraani yrittäjänä ja tiimiakatemialla.

 

Tuttujen läsnä olen erittäin paljon äänessä ja minut voisi luokitella ”ekstrovertiksi”, mutta tämä johtuu vain ja ainoastaan siitä, että tiedän ketä ympärilläni on, ja tiedän että miten minun juttuni otetaan vastaan.

Olen useasti saanut palautetta siitä, miten suorapuheinen olen ja miten ihmiset eivät pidä tavasta jolla annan mielipiteeni. Myönnetään että olen todella vittuileva ja huumorini on sellaista mitä ei kaikki suvaitse. Syytän tästä geenejäni ja isän puolelta tulevaa perimääni, mutta en siis tarkoita, että haluaisin siitä eroon tai että se minua harmittaisi.

 

Osaan myös kuunnella ja olen mielestäni hyvä siinä. Osaan lukea ihmisestä mitä hän ajattelee tai ainakin aavistan jotain siihen suuntaan. Toisaalta olen myös erittäin huono kuuntelemaan. Väsymys, huono ajankohta tai ei niin kiinnostava aihe niin hups! ”Nääh” Menetinkin jo keskittymiseni.

 

Miten minun sitten pitäisi kehittyä?

 

Ensimmäisenä minun pitäisi hommata jonkinlainen suodatin itselleni. ”The way of vittuilu” ei toimi kuulemma aina. Siis en edelleenkään halua muuttua vain siksi että ihmiset kokevat sen loukkaavana vaan haluan välillä osata antaa itsestäni paremman kuvan ja ensivaikutelman muille. Ensivaikutelma kuitenkin on se joka jää bisnesmaailmassa parhaiten mieleen. Voisin sanoa, että itselläni on kaksi puolta, ensimmäinen on virallinen ”sotilaallinen” puoleni joka pukeutuu hyvin ja osaa ns. käyttäytyä ja toinen on taasen lumilautaileva, huoleton pipopää joka ei murehdi mistään.

Kuvailisin itseäni enemmän persoonalliseksi ja melko avoimeksi ihmiseksi heti kun olen vain ohittanut introvertti vaiheen. Sanonta mieti mitä sanot pitää paikkansa, mutta yleensä aivojen toinen puoli on nopeampi ja laukoo nämä älynväläykset ääneen. Minun pitäisi myös opetella kuuntelemaan enemmän muita, siis siten että esimerkiksi tilanteet jotka eivät välttämättä itseäni kiinnosta niin keskityn sitten kaikkeen muuhun, kun siihen asiaan mistä jutellaan tai käsitellään. Kiinnostukseni on riippuvainen siis monesta asiasta esim. Se miten asian esittää, kuka sen esittää, mihin aikaan päivästä sen esittää. Paskakin aihe voi olla mielenkiintoinen, jos se vaan esitetään ja käsitellään niin että saan siitä jotain hyötyä ja koen sen koskettavan minua. Tykkään puhua paskaa ja olen siinä mielestäni hyvä, mutta se että jos on rajallinen määrä aikaa ja aihe joka pitää käsitellä ja sitten tulee tilanne, kun aletaan puhua, jostain muusta… ja sinne meni mielenkiinto!  Yritän joka päivä ns. antaa myös rasittaville asioille ja ihmisille mahdollisuuksia mutta jos koen että useiden kertojen jälkeen sama toistuu en jaksa enää yrittää. Itseni pitäisi olla enemmän kiinnostunut muiden asioista eikä takertua omiin ongelmiin ja ajatella asioiden varjopuolta, mutta jonkunhan sekin on nähtävä. Aina ei se aurinko paista.

 

 

Millainen johtaja haluaisin olla tulevaisuudessa?

 

Haluan oppia käsittelemään ihmisiä, jotta voin toimia johtajana, jos sellainen tilanne joskus tulevaisuudessa tulee. Olen hyvä lapsien kanssa ja pärjään heidän kanssaan koska osaan ajatella kuten he ja laskeutua heidän tasolleen ilman että lässyttäminen ja pelleily tunnu nololta. Sehän se pointti on lasten kanssa toimiessa. 15 vuoden ”lastenhoitokokemuksella” ja monen rasittavan sisaruksen isoveljenä voinen todeta, että helppoa ei ole, mutta hengissä siitä selviää. Johtaminen on vähän kuin lasten kanssa leikkimistä. Jokaiselle alaiselle pitää saada tunne, että häntä arvostetaan yksilönä (ja myös arvostaa) ja palkita onnistumisista ”karkilla”. Näin viime viikolla videon koripallo valmentajasta jolla oli joka ikiselle pelaajalle oma tervehdys, siis erilainen kättely jokaiselle. Tämä osoitti sen että valmentaja tuntee jokaisen pelaajansa taskuja myöten. Sellainen on hienoa. Tähän pitäisi pyrkiä työyhteisöissäkin. Sillä saataisiin työntekijöille tunne että ”hei, tämä johtaja ymmärtää ja haluaa tuntea meidät”

 

Itse olen ollut todella huono johtaja/projektipäällikkö Kota-projektissa. Olen tehnyt hommat itse koska en luottanut muiden panokseen yhtä paljon kuin omaani. Ylikuormitin itseni sillä ja en edes sanonut sitä muille vaan kärvistelin asioiden kanssa, kunnes en enää jaksanut jaksanut ja olin valmis heittämään hanskat tiskiin ja lopettamaan hommat koko Kodan eteen. Onnekseni vaimokkeni ahdisteli minua tämän asian tiimoilta ja sain jaettua tehtäväni muille projektiryhmäläisille, jotka suoriutuivat näistä hyvin ja nopeasti. Itse olin taistellut asioiden kanssa kauan saamatta mitään aikaiseksi. Kiitos Essi, Claudia ja Miia!

 

Tässä huomasin myös sen, että kun olosuhteet muuttuvat niin kiinnostus myös voi lopahtaa. Kota oli ensimmäisenä vuonna projekti, joka kiinnosti ja halusin sitä jatkaa koska Mittava sen meille oli periyttämässä ja tuossa tiimissä oli tuttuja, jotka saivat minut kodalle töihin alkujen aluksi. Tilanne oli kesän jälkeen aivan eri. Hyppäsin JEFU Storen kelkkaan ja kiinnostus sinne alkoi, myös aikaa alkoi kulua enemmän sen parissa koska roolini kuuluu asiakaspalvelu ja sain enemmän tehtäviä. Tämän myötä kiinnostus kotaan floppasi, mutta jotenkin ajauduin syksyllä ajattelemaan, että Kota, Talouspäällikön rooli ja JEFU Store on asiat joihin aikani riittää. Todellisuudessa kolme niin aikaa vievää asiaa olisi varmasti ollut hoidettavissa kunnollakin. Kaikki kaatui omalta osaltani ajanhallintaan ja priorisointiin. Osa hommista sai liian vähän huomiota, kun niiden olisi juuri silloin pitänyt saada enemmän aikaa.

 

Yhteenvetona haluan olla omanlaiseni moottoripyörällä ajava lumilautaileva ”reppahousu” joka osaa olla ryhdikäs ja rento samaan aikaan ja johtaa alaisiaan esimerkillä. Pitää osata rauhoittua ja miettiä millaisilla rutiineilla ja ajankäytöllä saa omasta elämästään ja työstään mielekästä ja sellaista että joka viikko stressi ei syö miestä ja jaksaa väkertää. Tarkat viikkosuunnitelmat ja hyvä kalenterin käyttö auttavat minua saamaan oman elämäni hallintaan, jolloin pystyn alkamaan keskittymään muihin, jolloin projektien johtaminen on helpompaa. Myös pitää opetella luottamaan muihin koska silloin saa tehtäviä pois harteiltaan, kun ei tarvitse kuluttaa aikaa miettimiseen, että onkohan toinen tehnyt jo homman jonka annoin ja mitenköhän se sen teki.

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!