Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Miten minun arvoni kohtaavat Tiimiakatemian johtavat ajatukset?

Kirjoitettu 15.11.13
Esseen kirjoittaja: Emma Kautto
Kirjapisteet: 1
Kirja:
Kirjan kirjoittaja:
Kategoriat: 1. Oppiminen

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Tiimiakatemian johtavat ajatukset liittyen ihmissuhteisiin, tiimiyrittäjyyteen, rajojen rikkomiseen, tekemällä oppimiseen sekä kansainvälisyyteen käyvät melko hyvin yksiin myös minun henkilökohtaisten ajatuksieni ja arvomaailmani kanssa. Kaikissa ihmissuhteissa arvostan avoimuutta, luottamusta ja kunnioitusta toista ihmistä kohtaan. Mielestäni ne ovat jokaisen hyvän ja toimivan ihmissuhteen kulmakiviä. Arvostan sitä, että omasta arvo- ja ajatusmaailmastaan kenties hyvinkin merkittävästi poikkeavat ajatukset ja mielipiteet osataan ottaa asiallisesti huomioon. Kaikista ei tarvitse pitää, mutta kaikkien kanssa on tultava toimeen.

 

Sanotaan, että joukossa tyhmyys tiivistyy. Sitä ei kai käy kieltäminen, mutta joukossa on mielestäni paljon enemmän hyvää kuin huonoa. Kukapa ei joskus olisi kysynyt neuvoa viisaammalta tai pyytänyt apua ongelman ratkaisemiseen? Yhdessä toimiminen ja porukan jäsenten tiedot, taidot ja kokemukset voivat avata sellaisiakin ovia, joiden olemassaolosta ei yksinään edes tietäisi. Ryhmässä toimimiseen liittyy aina omat haasteensa, mutta jos niistä selviydytään, on toiminnan tulos varmasti hyvin palkitsevaa.

 

Muistan vielä hyvin oman lukioaikani. En ole oikein vieläkään osannut sanoa, oliko se minun paikkani vai ei. Joskus istuin takarivissä hammasta purren laskien minuutteja tunnin loppumiseen ja joskus taas viihdyin oikeinkin hyvin. Mutta sen tiedän, että kaikista mukavinta oli se, kun pääsi tekemään jotakin. Se, kun sai oikeasti aikaan jotain muutakin kuin matemaattisia kaavoja ruutuvihkoon. Täytyy tunnustaa, että enemmän minulle jäi mieleen orjamarkkinoiden järjestämisestä kuin derivoinnista. Uskon siis siihen, että tekemällä oppii. Joskus kantapäänkin kautta.

 

Omien rajojensa rikkominen on mielestäni terveellistä ja kasvattavaa. Minun on usein ollut hieman vaikea astua ulos mukavuusalueeltani, mutta kun olen sen tehnyt, en ole katunut. Uskon, että sama pätee myös yleisemmällä tasolla. Loppujen lopuksihan me itse luomme rajamme. Rajojemme ”takana” odottaa usein jotain uutta. Ja kuinka me kehitymme, jos kukaan ei astu yli rajan?

 

Maailmani on aika pieni. En ole vielä tähän mennessä matkustanut Ruotsia kauemmas. Toistaiseksi oma koto-Suomi on ollut tarpeeksi suuri seikkailukenttä. Tämä ei kuitenkaan tarkoita etten arvostaisi kansainvälisyyttä, se on minulle vain jokseenkin vierasta. Kansainvälinen verkostoituminen ja uusien ystävien saaminen ei koskaan ole pahasta. Ja se on totta, että joskus kaukaa on helpompi nähdä lähelle.

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!