Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Miten saan ystäviä, menestystä ja vaikutusvaltaa

Kirjoitettu 19.12.14
Esseen kirjoittaja: Linda Heikkilä
Kirjapisteet: 2
Kirja: Miten saan ystäviä, menestystä ja vaikutusvaltaa
Kirjan kirjoittaja: Dale Carnegie
Kategoriat: 1. Oppiminen, 1.2. Oppimisen taidot ja työkalut, 1.5. Oppimisen klassikot, 1.6. Oppimisen käsikirjat, 2.1. Verkostot ja sosiaalinen pääoma, 4. Johtaminen

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Tämä kirja oli kyllä todella jees! Tämä pisti todellakin miettimään asioita ja näkemään sekä ymmärtämään erilaisia tilanteita niin omalta kuin toisenkin kannalta.

Ihmisten käsittelyn perusmenetelmät kirjan mukaan ovat:

1. Älä arvostele, tuomitse tai valita

Tämä ensimmäinen kohta viittaa siihen, mistä tiimimme kanssa monesti olemme puhuneetkin: ”Muutos lähtee itsestä”. Pidä huoli, että jos haluat muutosta tapahtuvan, tulee sinun itse olla avoin sitä kohtaan ja pyrkiä myös itse ajamaan muutosta läpi. Johda esimerkillä ja osoita itse olevasi valmis asioihin, mitä vaadit toisilta. Et voi vain odottaa, että muut muuttavat käyttäytymistään tai toimintatapojaan. Sen sijaan, että tuomitsemme tai arvostelemme ihmisiä, tulisi meidän pyrkiä ymmärtämään miksi he käyttäytyvät jollain tietyllä tavalla. Kirjassa oli lyhennelmäteksti ”Isä unohtaa”- artikkelipakinasta. Tämä jotenkin kosketti minua ihan älyttömästi, jonka takia haluan sen tähänkin kirjoittaa, vaikka se aika pitkä onkin:

 

ISÄ UNOHTAA

W. Livingston Larned

Kuuntele, poikani: minä puhun sinulle, kun sinä nukut toinen pieni käsi nyrkissä posken alla ja vaaleat hiuskiehkurat liimautuneina kosteaan otsaasi. Olen pujahtanut huoneeseesi yksin. Vielä muutama minuutti sitten, kun olin lukemassa lehteäni kirjastossa, katumuksen tukahduttava aalto pyyhkäisi lävitseni. Syyllisyydentuntoisena tulin sänkysi viereen.

Ajatukset, joita minä ajattelin, poikani: olin ollut äkäinen sinulle. Minä toruin sinua aamulla, kun sinä vain taputtelit kasvojasi kostealla pyyhkeen kulmalla. Minä toruin sinua siitä, että et puhdistanut kenkiäsi. Minä karjaisin, kun sinä heitit tavaroita lattialle.

Aamiaisellakin löysin sinussa vikoja. Sinä sottasit. Sinä maiskuttelit suutasi. Sinä panit kyynärpääsi pöydälle. Levitit voita liian paksulti leivän päälle. Ja kun sinä lähdit leikkimään ja minä kiirehdin junalle, sinä käännyit, heilutit kättäsi ja huusit ”Hei hei, isä!” ja minä katsoin sinua paheksuen ja vastasin: ”Selkä suoraksi!”

Sama meno alkoi uudestaan iltapäivällä. Kun minä tulin pihaan, minä näin sinut maassa polvillasi leikkimässä marmorikuulilla. Sukkasi olivat risaiset. Minä nöyryytin sinua poikakavereidesi edessä panemalla sinut marssimaan edelläni sisälle. Sukat olivat kalliita – ja jos joutuisit ne itse ostamaan olisit paljon varovaisempi! Kuvittele, poikani, kuulla nyt sellaista isältä!

Muistatko myöhemmin, kun minä olin lukemassa kirjastossa ja kuinka sinä tulit luokseni arastellen jonkinlainen loukkaantunut ilme kasvoillasi? Kun minä vilkaisin lehteni yli ärtyneenä keskeytyksestä, sinä epäröit ovella. ”Mitä haluat?” minä tiuskaisin.

Sinä et sanonut mitään, vaan juoksit huoneen poikki yhdessä pyrähdyksessä, hyppäsit kaulaani ja annoit minulle suukon, ja sinun pienet kätesi rutistivat minua kiintymyksellä, jonka Jumala oli pannut sykkimään sydämessäsi ja jota ei edes välinpitämättömyys kuihduttanut. Ja sitten sinä olit poissa, riensit jo rappusia yläkertaan.

Niin, poikani, pian sen jälkeen lehti putosi käsistäni ja hirvittävä, inhottava pelko valtasi minut. Mitä tapa on minulle tehnyt? Vikojen etsimisen ja sättimisen tapa – se oli minun palkkioni sinulle siitä että olit poikani. Se ei johtunut siitä, että minä en olisi rakastanut sinua, se johtui siitä että odotin liikaa nuoruudelta. Mittasin sinua omien vuosieni mittakepillä.

Ja sinulla oli paljon hyvää, hienoa ja aitoa. Pieni sydämesi oli yhtä suuri kuin aamunkoi kukkuloilla. Sen osoitit rientämällä spontaanisti poikki huoneen antamaan minulle hyvänyönsuukon. Mikään muu ei merkitse mitään tänä iltana, poikani. Olen tullut vuoteesi viereen pimeässä ja olen polvistunut siihen häpeissäni!

Tämä on heikko lohtu; minä tiedän, että sinä et ymmärtäisi minua, jos puhuisin näistä asioista, kun sinä olet valveilla. Mutta huomenna lupaan olla todellinen isä! Sinä ja minä pidämme yhtä, minä kärsin kun sinä kärsit ja nauran kun sinä naurat. Minä puren kieltäni, kun kärsimättömät sanat pyrkivät huulilleni. Minä sanon itselleni koko ajan: ”Hänhän on vasta poika – pieni poika!”

Pelkään, että olen pitänyt sinua mielessäni miehenä. Kuitenkin nähdessäni sinut nyt, poikani, käpertyneenä ja väsyneenä omassa sängyssäsi, huomaan että sinä olet yhä lapsi. Eilen sinä olit äitisi sylissä, pääsi hänen olkapäillään. Minä olen vaatinut liian paljon, aivan liian paljon.

Olemme kaikki eri lähtökohdista, eri taustoista ja me olemme käyneet läpi erilaisia kokemuksia, joten emme tietenkään käyttäydy samoilla tavoilla tai hoida asioita välttämättä niin kuin joku toinen on tottunut hoitamaan. Tällainen asia tulee jokaisen ymmärtää ja hyväksyä sen sijaan, että sitä moititaan tai arvostellaan. Myönnän, että enhän minäkään tätä aina muista mielessä pitää. Ja nyt tuon tarinan luettuani, se kyllä harmittaa. Monesti sorrun itse samaan kuin yllä olevan tarinan isä. Niin lasten kanssa kuin esimerkiksi tiimiläisten kanssa. Monesti vertaan itseäni muiden tapoihin tehdä ja ajatella asioita. Olen havainnut, että tätä ajatusmallia ilmenee usein myös parisuhteessa. Tässä asiassa vaaditaan minulta enemmän suvaitsevaisuutta. Tämä oli jotenkin niin mieleenpainuva tarina, että tämä varmasti ponnahtaa jatkossa mieleeni, kun meinaa unohtua toisen erilailla ajattelemisen tai erilailla tekemisen arvostus.

2Anna rehellistä ja vilpitöntä kannustusta

Maailmassa on vain yksi keino saada joku tekemään jotakin. Ja se on toimia niin, että toinen ihminen haluaa tehdä jotakin. Tottakai ihmistä voi uhkailla, pelotella, kiristää tai aiheuttaa toiselle huonon omantunnon tekemättömyydestä, mutta sillä on negatiivinen vastavuorovaikutus. Ihmisten loukkaaminen ei muuta heitä paremmiksi, ja se on lisäksi täysin tarpeetonta. Amerikan yksi syvällisimmistä filosofeista John Dewey on sanonut, että ihmisluonnon syvin vietti on ”halu olla tärkeä”. Ihmiset kaipaavat huomiota, hyväksyntää ja kiitosta. Jos saamme näinkin yksinkertaisella tavalla ihmiset itsevarmemmiksi, vahvoiksi, kunnianhimoisiksi ja iloisiksi niin miksi meillä useimmilla on tapana tehdä juuri päinvastoin? Jos emme pidä jostakin, me sätimme ja annamme kritiikkiä; jos jokin miellyttää, emme yleensä sano mitään. Kirjan mukaan tärkeydentunteen saavuttaminen voi aiheuttaa jopa mielisairautta. Taudin kautta jotkut voivat saavuttaa tärkeydentunteen, jota he eivät todellisuuden maailmassa kykene saavuttamaan. Kirjassa oli lääkärin kertoma tarina naisesta, joka halusi rakkautta, lapsia, seksuaalista tyydytystä ja sosiaalista arvostusta, mutta hänen puolisonsa ei rakastanut häntä, jolloin hänen toiveensa murskautuivat. Hän tuli mielisairaaksi ja otti kuvitelmissaan eron miehestään ja uskoi naineensa englantilaisen aristokraatin. Hän kuvittelee synnyttävänsä uuden lapsen joka yö. Onko tämä sitten traagista vai ei? Lääkäri itse sanoi, että vaikka hän pystyisi parantamaan naisen, hän ei sitä tekisi, sillä nainen on paljon onnellisempi nykyisellään. Vaikka terve rakentava palaute onkin hetkittäin paikallaan, aion jatkossa pyrkiä näkemään hyviäkin asioita huonosti menneissä asioissa ja antaa arvostusta niistä asioista, sen sijaan että keskittyy siihen mikä meni huonosti. Tällainen antaa itsevarmuutta työntekijälle, ja hänen suorituksensa todennäköisesti vain paranee, koska hän kokee olevansa tärkeä. Vilpitön arvostus tuo tulosta, kun taas moitteet vain tappavat ihmisen kunnianhimon ja innokkuuden. Vaikka Rockefellerinkin yhtiökumppani Bedford teki huonon sijoituksen ja aiheutti miljoonan dollarin tappion yhtiölle, moittimisen sijaan Rockefeller onnitteli häntä siitä, että tämä oli pystynyt pelastamaan 60% sijoittamistaan rahoista.

 

”Kaikki kanssaihmisemme ovat ihmisiä, jotka janoavat arvostusta. Se on maksuväline, joka kelpaa kaikkialla.”


3. Herätä toisessa innokas halu

Meillä on monesti ollut kaveriporukalla eriäviä mielipiteitä aiheesta ”Kaikki mitä ihminen tekee johtuu siitä, että itse haluaa jotain. Oli se sitten mielihyvää, aineellista korvausta, jokin tehty työ tai jotain muuta”. Itse ajattelen, että juuri näinhän se on. Kun pyydän, että joku tekisi aikataulun, se johtuu siitä, että minä haluan että se tehdään. En ajattele, miksi se toinen haluaisi tehdä sen. Jos lahjoitan hyväntekeväisyyteen, teen sen siksi, että minulle tulee hyvä mieli kun pystyn auttamaan jotakuta apua tarvitsevaa.  Jos pyydän alennusta ostamastani tuotteesta, teen sen säästäkseni omaa rahaa.  Entäpä jos miettisimmekin, kuinka voimme saada ihmiset haluamaan tekemään tiettyjä asioita? Tämä sivuaa vähän samaa asiaa, kuin mitä myynnissäkin tulee muistaa. Mitä asiakas haluaa? Mitä voit tarjota juuri hänelle? Mihin asiakkaan ongelmaan sinulla on ratkaisu? Kun haluat saada ihmisen tekemään jotain, mieti miksi juuri hän haluaisi tehdä sen tietyn asian. Kirjassa oli käytetty esimerkkiä, jossa itse kirjailija oli vuokrannut säännöllisesti hotellin juhlasalia luennoilleen. Yhtäkkiä hän sai kirjeen, jossa kerrottiin 300%:sta vuokrannoususta. Sen sijaan, että Carnegie olisi mennyt ilmaisemaan mitä hän haluaa tyylillä ”Miten voitte näin vain nostaa vuokraa? En varmasti maksa!” hän meni keskustelemaan vuokraajan kanssa vuokrankorotuksen hyödyistä ja haitoista. Hyötynä se, että juhlasali on useammin vapaana juhlille, joista tienaa enemmän kuin luentosarjoista. Haittana se, että tulot jäävät kokonaan pois Carnegien osalta, sillä hänellä ei ole varaa maksaa niin suurta vuokraa. Hän pitää luentonsa jossain muualla. Toisena haittana se, että luennoilla käyvät vieraat ovat korkeasti koulutettuja ihmisiä, joka taas on hyvää mainosta hänen hotellilleen. Carnegie kirjoitti sekä hyödyt ja haitat paperille ja pyysi sitten vuokraajaa käymään ne vielä läpi ja ilmoittamaan lopullisen päätöksen sen jälkeen. Seuraavana päivänä hän sai kirjeen, jossa ilmoitettiin, että vuokrannousu on vain 50%. Tämän Carnegie saavutti sillä, että hän ei kertaakaan maininnut haluavansa alennusta, vaan keskittyi siihen mitä hotellinomistaja halusi ja miten hän voi saada haluamansa.

Pitäisi aina muistaa ottaa huomioon toisen asema ja se, mitä toinen haluaa, jotta hänet saadaan tekemään jotain asiaa. Nuorikaan ei lopeta tupakointia jos hänelle vain saarnataan kuinka pahasta se on. Mutta jos hän tykkääkin erityisen paljon koripallosta ja hänelle perustelee, että tupakointi voi estää hänen pääsynsä maineikkaaseen koripallojoukkueeseen, saattaa hän miettiä asiaa uudestaan ihan eri tavalla.

 

”Jos on olemassa jokin menestymisen salaisuus, niin se on kyky asettua toisen ihmisen asemaan ja katsoa asioita niin hänen kannaltaan kuin omalta kannalta”

–       Henry Ford

 

Kirjasta bongasin vielä kaksi asiaa, joita itse ei niinkään ole tullut edes ajatelleeksi:

Väittelyä et voi voittaa

”On parempi antaa koiralle tietä kuin joutua sen puremaksi oikeuden puolesta kiisteltäessä. Ei edes koiran tappaminen parantaisi pureman jälkiä”

Jos häviät väittelyn, häviät. Jos voitat väittelyn, häviät. Kuinka niin? Oletetaan, että voitat toisen väittelyssä ihan heittämällä! Ammut toisen puheet ihan pohjalle ja osoitat, että sinä olet väärässä ja hänen puheissaan ei ole mitään tolkkua. Saatat tuntea mielihyvää, koska voitat väittelyn. Mutta entäpä se toinen? Loukkaat tällä tavoin toisen ylpeyttä ja aiheutat hänelle pahan mielen sinun voitostasi. Tämä saattaa laskea myönteistä sosiaalista asemaasi tämän toisen silmissä. Erimielisyyksiä ja omia mielipiteitä saa olla, mutta niistä ei saisi muodostua ikävää väittelyä. Pahimmassa tapauksessa saatat saattaa ystäväsi hankalaan asemaan tai pilata muuten hauskan tunnelman väittelylläsi. Kirjassa mainitaan Bits and Pieces-lehden julkaisema artikkeli, jossa annetaan neuvoja kuinka estää erimielisyyksiä kiihtymästä väittelyksi:

  • Ota vastaan erilaisuus
  • Älä luota ensimmäiseen vaistomaiseen reaktioosi
  • Hillitse tunteesi
  • Kuuntele ensin
  • Yritä etsiä seikkoja joista voit olla yhtä mieltä
  • Ole vilpitön ( = etsi seikkoja, joissa voit myöntää erehtyneesi ja pyydä anteeksi niistä)
  • Lupaa ajatella vastapuolen ideoita ja tutki niitä huolellisesti
  • Kiitä vastapuolta vilpittömästi mielenkiinnosta ( = jos ihmisellä on aikaa kiistellä asiasta kanssasi, on hän siitä myöskin kiinnostunut)
  • Siirrä toimenpiteitä antaaksesi kummallekin osapuolelle aikaa ajatella ongelmaa

Luulen, että usealla ihmisellä (mukaan lukien minä) on hankaluuksia edes erottaa mikä on mielipide-eroista keskustelua ja mikä menee jo väittelyksi. Joskus minunkin olisi syytä miettiä, milloin on oikeasti järkevää edes puuttua toisen asiaan, vaikka tietäisikin sen vääräksi. Onko juuri siitä asiasta väittely sen väärti, että jompikumpi loukkaantuu ja pahoittaa mielensä…

 

”Jos väittelet, jankutat ja panet vastaan, voit joskus jäädä voitolle; mutta voittokin on tyhjä, koska et milloinkaan pysty voittamaan puolellesi vastustajan suosiota”

–       Ben Franklin

”Mielipiteiden ristiriita ei lopu koskaan väittelyllä, vaan tahdikkuudella, diplomatialla, sovittelulla ja myötätuntoisella halulla ymmärtää toisen henkilön näkökantaa”

 

Kiinnitä huomio toisten erehdyksiin epäsuorasti

Mitä tämä sitten tarkoittaa? Kun toivot joltain johonkin asiaan parannusta, sen sijaan että viittaat ”virheeseen” suoraan ja saatat latistaa toisen mielen yritä keksiä epäsuora keino, jolla osoitat toiveesi. Huomion kiinnittäminen epäsuorasti toisen virheisiin tehoaa varsinkin hieman herkempiin ihmisiin, jotka saattavat ottaa rakentavan palautteen/kritiikin katkerasti vastaan. Tähänkin kirja oli jälleen kerran esittänyt loistavia esimerkkejä niin, että minäkin ymmärsin hyvin mitä tällä haetaan. Kuvitellaan, että halutaan muuttaa lapsen asennetta koulunkäyntiin. Vanhemmat saattavat sanoa ”Olemme todella ylpeitä sinusta Nestori, kun olet saanut numerosi nousemaan. Mutta jos olisit tehnyt enemmän töitä algebran parissa, todistuksesi olisi vieläkin parempi” Mutta-sana kääntää kehun kyseenalaiseksi ja käytännössä kumoaa sitä edeltävän asian. Uskottavuus kärsii, eikä Nestorin asenne todennäköisesti muuttuisi juurikaan. Siksipä minäkin olen yrittänyt opetella olemaan käyttämättä tuota mutta-sanaa. Aivan liian usein itse käytän juuri tuota ”kiitokset ja hyvä palaute johdannoksi ja sitten mutta-sanan kautta kritiikkiin”-tapaa. Toivotun asenteen muutoksen voisi kuitenkin saada aikaan esimerkiksi tällaisella ilmaisulla: ”Me olemme todella ylpeitä sinusta Nestori, kun olet pystynyt nostamaan arvosanojasi, ja kun jatkat samaan malliin ensi lukukaudella, algebran numerosikin varmasti nousee muiden tasolle.” Näin vanhemmat kiinnittävät epäsuorasti Nestorin huomion asiaan, joka halutaan muuttaa. Ja tämän kannustavan kommentin myötä Nestori todennäköisesti pyrkiikin toimimaan odotusten mukaisesti.

 

Tämä kirja oli ihan uskomaton! Ei tämä ehkä niinkään vastannut kysymykseen kuinka saada ystäviä, rahaa ja vaikutusvaltaa, mutta ihan älyttömästi tämä kyllä herätti ajatuksia. Kirjassa oli paljon upeita ja mieleenpainuvia esimerkkejä ja tarinoita, joiden avulla kirjan ydinideat oli helppo ymmärtää ja niitä onnistui peilaamaan arkisiinkin asioihin.

 

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!