Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Miten saan ystäviä, menestystä ja vaikutusvaltaa?

Kirjoitettu 09.03.15
Esseen kirjoittaja: Anders Bertlin
Kirjapisteet: 2
Kirja: Miten saan ystäviä, menestystä ja vaikutusvaltaa?
Kirjan kirjoittaja: Dale Carnegie
Kategoriat: 8.5. Henkisen kasvun klassikot

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Miten saan ystäviä, menestystä ja vaikutusvaltaa?

Dale Carnegie

Hauskaa kun otin tämän kirjan lukuun, appiukko sanoi, että hän on lukenut saman kirjan viisikymmentä vuotta sitten ja kirjan voi tiivistää yhteen ainoaan lauseeseen: tee toisille kuten haluat heidän tekevän sinulle, mikä on myös kultainen sääntö. Otin kirjan lukuun LC projektia varten, että saataisiin projekti menestymään. Kirja oli kuitenkin hivenen pettymys. Miksi näin? Pettymys varmasti johtuu aika pitkälle siitä, että olen lukenut aika monta henkisen kasvun kirjaa viimeisen vuoden aikana, mutta tätä kirjaa on mainostettu erityisen hyvänä. Ei kyllä kirja ollut mikään erityisen hyvä, vaan toisti aika paljon itsestäänselvyyksiä. Mutta yksi yhteinen piirre näissä kaikissa henkisen kasvun kirjoissa on se, että erittäin paljon lainataan Raamatun vuorisaarnaa, kuten tässäkin kirjassa. Taidan ottaa vuorisaarnan seuraavaksi lukuun, ja tehdä siitä esseen, joka ei millään tavalla liity uskontoon eikä politiikkaan vaan siihen, miten voimme tulla paremmin toimeen ihmisten ja tiimiläisten kanssa ja miten saavuttaa henkisen tasapainon niin arjessa kuin työelämässä. Oliko appiukko oikeassa, kun hän sanoi, että kirjan voi tiivistää kultaiseen sääntöön? Otetaan vain muutama esimerkki kirjasta:

”Tässä on eräs parhaista neuvoista mitä on koskaan annettu ihmissuhteiden jalosta taidosta: ”Jos on olemassa jokin menestymisen salaisuus”, sanoi Henry Ford, ”niin se on kyky asettua toisen ihmisen asemaan ja katsoa asioita hänen kannaltaan yhtä hyvin kuin omalta kannalta.”

”Jos haluamme saada ystäviä, pankaamme itsemme tekemään jotakin toisten ihmisten puolesta – jotakin sellaista joka vaatii aikaa, vaivaa, epäitsekkyyttä ja huomaavaisuutta.”

Tässä nyt vain pari esimerkkiä, mutta olisin voinut ottaa heti kymmenen lisää. Eli kun saavutamme LC ryhmässä tilanteen, jossa ei ole niin väliä sillä, kuka teki mitäkin vaan sillä, että yhdessä toisten avulla saavutettiin paras mahdollinen tulos. Tässä kohtaan pitää heti sanoa, että siinä mielessä olen pettynyt itseeni, että en ole voinut auttaa LC ryhmää tarpeeksi paljon. Hongkongin reissu tuli myös siinä mielessä pahaan kohtaan, että silloin varsinaiset työt alkoivat. Mutta ei hätää, vielä ehdin hyvin mukaan. Katsotaan seuraavassa palaverissa, mikä osa-alue tökkii eniten, niin menen siihen apuun. Myös paikan päällä voin varmasti olla suureksi avuksi. Mutta Hongkongin reissu ei ole ainoa syy siihen, että en ole halunnut ottaa isoa vastuuta tässä projektissa. Tässä toinen syy:

Olen aika väsynyt. Olen tällä hetkellä mukana tai johtamassa seitsemää projektia. Se on yhdelle miehelle liikaa ja energiavarastot ovat aika alhaalla tällä hetkellä. Olen viimeiset puoli vuotta tehnyt yötä päivää pelkästään akatemian hommia, ja nyt se alkaa vaatia vähän veroa. Se ei tarkoita sitä, että se mitenkään on huono asia, että olen saanut tehdä akatemian hommia näin paljon. Viimeiset puoli vuotta on varmasti yksi onnellisempia elämässäni. Se tunne, kun joka päivä lähdet aamulla liikkeelle tekemään asioita, joista pidät, on huikea tunne. Voin todellakin todistaa sen lauseen oikeaksi, että sitä enemmän kuin annat, sen enemmän saat myöskin takaisin. Mutta tästä eteenpäin pitää vain tehdä vähän kalenterimuutoksia. Vaikka on kuinka kivaa tahansa, yritän rajoittaa työskentelyä neljäänkymmeneen tuntiin viikossa kuudenkymmenen tai kahdeksankymmenen sijasta. Siihen kuuluu kaikki: kirjat, esseet, projektit jne. Ennen kirjat ja esseet eivät olleet kalenterissa, joten näin olleen niitä tehtiin illalla ja yöllä. Myös vapaa-aika merkitään kalenteriin! Miksi? Vapaa-ajasta on helppo tinkiä ja se ei todellakaan heti näy. Mutta se näkyy pitkässä juoksussa, koska aivot eivät lepää tarpeeksi. Ei tule uusia ideoita eikä saa toisilta ihmisiltä mitään, koska ei ehdi olla heidän kanssaan ja liikunnan puute tekee sen, että kroppa pikkuhiljaa rapistuu. Otin kirjan jälkeen myös prioriteettilistan käyttöön. Tämän viikon lista näyttää tältä:

  • Mööpelityötä 16 tuntia.
  • Ensimmäisellä LC kerralla tehtäväksi saadut kaksi esseetä ja reflektio kokonaisuudessaan valmiiksi. (Reflektio ja yksi essee tehty jo aikaisemmin ja nyt tämän esseen myötä homma jiirissä)
  • Vuokravälittäjäkoulutuksen kahdeksan lakitehtävää valmiiksi.
  • Toisen kerran LC tehtävät valmiiksi. (Huonetaulu, SWOT -essee, reflektio)
  • Kahdeksan tuntia ristipölytystä minkä jälkeen olen enää kymmenen tuntia miinuksella tämän viikon jälkeen.
  • Parin päivän jalkapallokoulutus viikonloppuna.

Liian paljon on taas listalla, mutta ensi viikolla samantyylinen lista odottamassa, joten nyt pitää vain väkisin vääntää. Tällä hetkellä tuntuu turhauttavalta lähteä asiakaskäynnille, koska ei oikein hirveän monta projektia voi enää ottaa tänä keväänä. Mutta ei saa valittaa siitä, että on tekemistä vaan pitää yrittää tätä vähän järkeistää. Mitä muuta opin kirjasta:

”Lupaa ajatella vastapuolen ideoita ja tutki niitä huolellisesti. Ja tee myös niin. Vastapuoli voi olla oikeassa. On paljon helpompaa suostua tässä vaiheessa ajattelemaan vastapuolen näkemyksiä kuin painaa suoraan eteenpäin ja mahdollisesti ajautua tilanteeseen, jossa vastapuoli voi sanoa: ”Yritin kertoa sinulle, mutta sinä et kuunnellut.”

Meillä on vähän sukuvikana, että kun on hyvä idea, se on se ainoa oikea idea. Yksi syy miksi halusin LC koulutusohjelmaan oli se, että oppisin olemaan hiljaa ja ottamaan vilpittömästi vastaan uusia ideoita. Siinä olen mielestäni mennyt eteenpäin. Keksin kesken LC:n toimivan taktiikan, että kun tekee mieli sanoa jotain, mikä voisi kääntää kelkan siihen suuntaan kuin sinä haluat, piirrä jotakin. Ihan mitä vain. Piirrä ja kuuntele mutta älä sano mitään. Helpompi olla sanomatta jotain, jos on jotain muuta tekemistä. LC koulutusohjelma on kyllä täydellinen paikka harjoitella tätä. Koska tehdään reissu joka ei perustu faktaan, vaan ihmisten mielipiteisiin, helposti tulee sellainen fiilis, että miksi me ei tehdä niin kuin minä ehdotan? Tai ajaa väkisin oman mielipiteensä läpi. Ensimmäisellä kerralla vielä sorruin tähän, mutta silloinkin huomasin itse sen. Aika hyvä merkki se jo! Haluan vielä nostaa kirjasta esille lyhyesti yhden asian, jossa olen kehittynyt hirveästi akatemian aikana:

”Mitä tapa on minulle tehnyt? Vikojen etsimisen ja sättimisen tapa – se oli minun palkkioni sinulle siitä että olit poikani. Se ei johtunut siitä, että minä en olisi rakastanut sinua; se johtui siitä että odotin liikaa nuoruudelta. Mittasin sinua omien vuosieni mittakepillä.”

”Hetkinen, Dale Carnegie, hetkinen. Sinä olet kaksi kertaa Josephinea vanhempi. Sinulla on kymmenentuhatta kertaa enemmän käytännön kokemusta. Kuinka voit ikinä odottaa, että hänellä olisi sama ajattelutapa, arvostelukyky ja oma-aloitteisuus kuin sinulla – vaikka ne eivät kovin kummoisia olekaan. Ja hetkinen vielä, Dale, mitä itse teit yhdeksäntoistavuotiaana? Muistatko niitä aasimaisia erehdyksiä ja typeriä kommelluksia, joita omalle kohdallesi sattui. Muistatko sitä kertaa jolloin teit niin… ja niin?”

Niin kuin kaikki jo tietävät olen muita vähän vanhempi, ja aluksi se oli aikamoinen shokki. Mutta olen oppinut kärsivällisyyttä ja sen, että sinua kymmenen vuotta nuoremmalla kaverilla voi olla paremmat ideat. Tämän olen myös huomannut LC:ssä!

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!