Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Mittava made with love

Kirjoitettu 06.10.13
Esseen kirjoittaja: Kati Tikkanen
Kirjapisteet: 1
Kirja: Markkinointia rakkaudella
Kirjan kirjoittaja: Anja Kulovesi
Kategoriat: Yleinen

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Markkinointia rakkaudella on Anja Kuloveden kirja niin yrittäjille kuin markkinoinnista kiinnostuneille mutta myös kaikille jotka haluavat hetkeksi pysähtyä ja miettiä nykypäivän menoa. Itselleni jo kirjan alussa esitetyt mietteet ”yrittäjän kuolemanlaaksoista” eli hetkistä jolloin on aika pysähtyä ja miettiä aikaansaannoksiaan, kolahtivat täysin. Kirjan kautta tulin reflektoineeksi viimeistä neljää viikkoa akatemialla mutta myös ensimmäistä kesää yrittäjänä.

Millainen en enää halua olla? Mitä en jaksa? Mikä ei tuota iloa eikä toivomaani lopputulosta? Millaiseksi haluan kehittyä? Näillä kysymyksillä Kulovesi sai minut pohtimaan omaa vajavaisuuttani ja keskeneräisyyttäni. Olenko omasta mielestäni antanut kaikkeni ja saavuttanut sen mitä olen halunnutkin? Vai olenko myös jatkanut haitallisia toimintatapojani? Mihin olen todella, todella kyllästynyt ja miten voisin muuttua parempaan suuntaan?

Loppujen lopuksi myös oppimissopimusta voi miettiä näiden kysymysten kautta. Mitkä toimintatavat haittaavat sekä tiimini kehitystä että omaani? Mihin muilla ns. ”palaa käämi” minussa? Kaikkia ei toki tarvitse miellyttää mutta jos jokin työtavoissani ärsyttää, miksen voisi pyrkiä häivyttämään näitä ärsyttäviä toimintatapojani ja tulemaan näin paremmaksi niin asiakkaiden kuin myös omien tiimikavereideni kanssa?

Voin täysin allekirjoittaa Kuloveden ajatuksen että yrityksen takana on aina ihminen niin arvoineen, toiveineen kuin tavoitteineen. Mittavassa näitä ihmisiä on tällä hetkellä 15. Aika hurjan iso määrä erilaisia arvoja niin ääripäistä kuin siitä keskeltäkin. Yhdelle tärkeä tehokkuus voi välillä hiertää hauskuuden nimeen vannovaa vaikka eivät nämä loppujen lopuksi ole toisiaan poissulkevia arvoja. Mitenkäs siten kun toisen arvo on tuottavuus ja toisen ihmisten hyvinvointi? Kun tarkemmin ajattelee nämä ovat vain toisiaan tukevia: uskon vakaasti että hyvinvoivat ihmiset ovat tuottavampia kuin ne jotka tuntevat itsensä epävarmaksi. Toivomme myös hyvin erilaisia asioita ja tavoitteemme voivat poiketa toisistamme suurestikin. Lähiaikoina olen pohtinut yhteistä tavoitetta ja lähinnä sen puutetta. Sain idean tämän vuoden Nordic Business Forumista. Ensi vuonna on tiedossa vielä kovempi setti ja voin sanoa että siellä olisi tarjolla jokaiselle jotakin – miksemme siis tekisi siitä yhteistä tavoitettamme? Hotellimajoitus ja seminaarimatka Helsinkiin saisi minut ainakin tavoittelemaan tätä päämäärää ihan rahallisestikin.

Treeneissä tuli kuitenkin huomattua ettei tästäkään saa yhteistä päämäärää kun kaikki eivät sille syty. Mitä tällöin kannattaisi tehdä? Jättää tavoite tyhjäksi vai luovuttaa? Miten saisimme luotua uudenlaisen tekemisen meiningin tiimiimme?

Palaan vielä aiemmin mainitsemiini kuolemanlaaksoihin. Näen että Mittava on tällä hetkellä yhdenlaisessa kuolemanlaaksossa. Emme puhu asioista niiden oikeilla nimillä, pyrimme pitämään harmonian ja konsensuksen tilanteissa joissa ne eivät ole mahdollisia. On helppo vaatia tekoja kun ei siihen itse kykene. Nämä asiat ovat asioita joihin olen kyllästynyt. Meidän olisi aika pysähtyä, katsoa peiliin ja kysyä itseltämme mikä ei tuota enää iloa tai haluamaamme lopputulosta.

Miten toteutamme Mittavan uudistuksen? Olen pohtinut paljon miten voisin muuttaa Mittavan tämänhetkistä tilannetta. Yhtenä on palautteen anto. Meidän pitäisi enemmän antaa toisillemme palautetta. Ja puhun palautteesta joka annetaan kahden kesken. Palaute ei mene välttämättä perille treeneissä ja voi tuntua hyökkäykseltä. Haluaisin itsekin enemmän palautetta mutta tuntuu että sitä on hyvin vaikea saada. Ehkä teen liian vähän asioita kun minulle ei osata antaa palautetta työstäni tai toimintatavoistani.

Edellisissä treeneissä kaksi tiimiläistämme ilmoitti jättävänsä tiimin ja siirtyvän muihin kuvioihin. Nämä hetket ovat toki aina tietyllä tavalla haikeita – olemmehan olleet aika tiiviisti yhdessä viime vuoden. Mutta näen tämän myös hyvänä mahdollisuutena että todella pysähdymme ja mietimme että miten tästä jatketaan. Jatkammeko vain normaalista vai mietimmekö hetken mitä näiden kahden henkilön lähdettyä lähti? Ihmiset, mutta myös hukattua potentiaalia. Miten saisimme jäljellä olevista sen parhaan potentiaalin irti että he kokisivat tiimissä olon mielekkääksi? Tarvitsemme hyviä projekteja, ei enää pientä näpertelyä pinkkuvuoden tapaan vaan isoja juttuja. Tähän tarvitsemme kunnianhimoa. Haluammeko olla parhaita vai tyytyä hyvään?

Puhuimme Rakettipäiville Golden Stepistä. Miten aiomme tämän saavuttaa? Haluammeko edes huipputiimiksi joka vaatii meiltä paljon työtä. Myönnän olevani välillä laiska ihminen joka haluaisi mennä sieltä mistä aita on matalin. Ja tuskin olen hirveän väärässä jos sanon että en ole suinkaan ainoa. Päästämme itsemme liian helpolla tällä hetkellä. Minkä verran toin tiimiini tämän kuun aikana 1. rahaa 2. asiakkaita 3. omia taitojani? Toinko tiimilleni mitään tärkeää?

Voin nyt tässä sanoa että minä rakastan tiimiäni. Joillekin rakkaus on liian voimakas sana mutta mitä väliä, minulle se ei ole. Rakkautta on monenlaista. Mittavaa kohtaan voisin sanoa että välillä se herättää minussa äidillistä rakkautta. Voi kun voisin vain halaamalla poistaa sitä ikävää mitä ihmiset kantavat sisällään! Ja välillä rakkauteni on täysin platonista, kumppanuutta joka tulee siitä kun jaamme kokemukset yhdessä. En voisi kuvitella hylkääväni tätä mahdollisuutta kasvaa heidän kanssaan, hioa omia taitojani ja välillä hajota ja koota itseäni uudelleen.

Mittava made with love – Mittavaa rakkautta sen puhtaimmassa muodossa

Mittavalla sydämellä allekirjoittaen,

Kati

 

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!