Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Mittava sattuma

Kirjoitettu 26.03.13
Esseen kirjoittaja: Emma Kyyrä
Kirjapisteet: 2
Kirja: Epävarmudesta ja varmuudesta
Kirjan kirjoittaja: Jaana Venkula
Kategoriat: 1. Oppiminen

Mittava sattuma, 4.7 out of 5 based on 6 ratings
VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 4.7/5 (6 votes cast)

Kukapa osasi ennustaa, että Suomi voittaisi Ruotsin jääkiekossa 6-1, kuka sen, että Lasse Viren voittaisi neljä olympiakultaa, kukapa olisi osannut arvata Robinin voittavan 4 Emma-palkintoa vain vuoden päästä debyytistään. Kukapa olisi osannut ssanoa minun aloittavan opiskelut Tiimiakatemialla 2012?

 

Ei kukaan.

 

Epävarmuus, tuo elämän suola.

Mihin varmuutta tarvitaan? Eikö yllättävyys, mahdollisuus yllättyä ja hämmentyä riitä? Miksi haluamme olla varmoja ja tietää?

Ei. Kyllä minäkin haluan tietää. Haluan olla varma, että kaupasta saa omenoita, pidän huolen, että voin luottaa puhelimeni toimimiseen (ja jos akku on lopussa, niin tiedostan sen, jotta voin asennoitua elämään ilman puhelinta ja kontaktinottamismahdollisuutta). Haluan myös olla varma, että maailma on suunnilleen paikallaan, tiet on paikoillaa, kaupat on auki sovittuihin aikoihin, kulkuvälineet liikkuu ja niin edespäin. Mutta se kaikki muu.

 

En voi ikinä olla varma, millä tavoin joku käyttäytyy, mitkä asiat ahdistaa, ja mitä milloinkin tapahtuu. En voi olla varma ihmisistä. Olemme yllättäviä, ja yllätämme itsemmekin. Sen kanssa pitää tulla toimeen. Ei ole muita vaihtoehtoja.

 

Yllättävyys on ahdistavaa, pelottavaa ja monien yöunien vaatimaa. Myönnän ahdistuvani yllättävistä asioista, raksapäiville lähteminen ei ole ikinä mukavaa, sillä päämäärä on yllätys. Mielessäni risteilee kysymyksiä: Mitä jos tulen kipeäksi?, Mitä jos haluan päämäärästä pois?, Mitä jos sattuu jotain ja haluan kotiin?… Itse määränpäällä ei niinkään ole väliä, vaan sillä, että haluaisin keksiä vaihtoehtoja jos onkin hirveää tai sattuu jotain.

 

Yllätyksellisyys ja yllättävyys.

Pieni, mutta niin kovin suuri ero.

 

Mittavan nimi voisi olla myös Sattuma.

Tuntuu, että tää meidän arki on enemmän sattumia, kuin mittavia tekoja. Tavoitteet on ehkä mittavia, niiden saavuttaminen on vähän enemmän sattumaa.

 

Sattuma, kriisi, riski = epävarmuus

 

Epävarmuudesta saadaan aikaan muutosta ja riskinottoa. Nämä aiheuttavat turvattomuutta eli ahdistusta mikä taas on loppujen lopuksi erittäin hyvä. Ainakin meidän tiimin tilanteessa. Ahdistuksen alaisena tekisimme enmmän. Ihmisethän ovat tunnetusti erittäin hyviä ystäviä Viimetipan kanssa. Tiimille pitää saada niitä viimetippoja. Kirjapisteitä on saatu hyvin kasaan viimetipassa. Rahaa saatiin Hollantiin viimetipalla. Missä on tuleva viimetippa?

Tällä hetkellä se on näkyvissä liian kaukaisena, siellä jossain, missä talous on niin pakkasella, että Osuuskunta siirretään roskalaatikkoon. Niin. Ei se parhain viimetippa.

 

Tavoitteet, tavoitteet, tavoitteet…

 

Maailmaa voisi informaation lisääntyessä ja sen saannin helpottumisen myötä nähdä varmempana paikkana. Mutta ei. Epävarmuutta se lisää. Katsot minkä tahansa asian vaikkapa googlesta, niin löydät 1200 nettisivua, joissa on vähintään kaksi erlaista, keskenään ristiriidassa olevaa ”faktaa”. Yritä siinä nyt sitten jotain ”tietää”.

Globalisoituneessa maailmassa kaikki hullaantuu uudesta. Kaikki. On tabletit ja älypuhelimet, netti, sovellukset ja dieetit, ruokavaliot ja kuntoilubuumit.

Hyvänä esimerkkinä tästä itselleni tuttu aihe, laihdutusohjeet. Googlaat, luet yhden sivun, avaat toise, silmäilet ja kappas, olet hukassa, koska sivut ovat keskenään ristiriitaisia. Toisessa toinen ylistää, kuinka laihtui 20 kiloa syömällä pekonia, voita ja makkaraa, seuraavalla sivulla toinen ilmoittaa laihtuneensa 26 kiloa jättämällä pekonit, voin ja makkaran. Lähtöpainoihin suhteutettuna tulos on molemmilla samaa luokkaa. Kumpi on oikeassa, kumpi on parempi? Iskä miettii kotona mitä sitä nyt söisi vai söisikö mitään, liikkuisiko aina ja kokoajan vai ei ollenkaan. Ollaan aivopestyjä. Ei kaikille sovi kaikki, ihan itse voi päättää. Koska asian pointti on aina MUUTOS!

Pitää tehdä muutos, omasta ruokailustaan ja liikunnastaan jos haluaa saavuttaa jotain. Pitää tehdä muutos Mittava tekemiseen, jos haluamme joskus olla menestyneempi tiimi. JA muutos tulee tulla tekemiseen, ajatuksen tasolla ei muuteta maailmaa.

 

”Tahtominen muuttaa maailmaa yhtä vähän, kuin sadetanssi tuo sadetta” – William James

 

 

Ja vieden edellisen esimerkin pidemmälle…

Emman filosofiaa: tää Mittava on vähän niinkun laihduttaminen/kunnon kohottaminen. Tavotteena on jotain, epämääräistä mutta silti niin siinä kielen päällä. Kuitenkaan kaikkee ei voi mitata, lihas (=oppi) painaa läskiä enemmän (=raha), joten vaaka (=kassavirta/raha) ei näytä ihan sitä todellista, onko mitään saavutettu vai ei. Pitääkin kattoo peiliin: olenko muuttunut parempaan suuntaan, kun oon tehnyt töitä sen eteen? Olenko timmimpi (=kasvanut ihmisenä), näkyykö jo haukka tai sixpäkin juonteet (=saavutanko omalla tekemiselläni niitä asioita joita haluan esim. oppia)…

Eli välillä voi miettiä ihan vaan itsekkäästikin sitä, mitä itse hyödyn Akatemiasta, ja jos en näe mitään hyötyä, niin miks en? Hyödynnänkö mahdollisuudet vai onko opiskelu taakka?

 

Sitten tulee aina niitä vaiheita, että tulosten saavuttamisesta tulee vaikeampaa, ja vaatii enemmän ponnisteluita. Paino ei laske, tuloksia ei näy missään, vaikka tekisikin. Energiansaantia on pienennettävä (=kuluja) tai parempi vaihtoehto pitkäaikaisia tuloksia ajatellen: treenaamista lisättävä (=enemmän töitä ja konkreettista). Treeniä pitää tehostaa (=tehä vähemmässä ajassa enemmän), ja laiskottelua ja hemmotteluherkkuja vähentää (=tehokkuus pikkuasioidsa, istuskelu pois ja olla itelleen rehellinen, syönkö sittenkin vaan kakkua?) Sen lisäks pitää muistaa LEVÄTÄ, koska lihas ja kunto kasvaa levossa. Niin myös tulokset.

Tai voidaan toki olla myös eka tiimi, joka päätyy yhessä sairaalaan burn outissa

 

Kannattako epävarmuudesta pyrkiä pois? Vai kannattaako epävarmuudessa elää? Elää hetkessä, tässä ja nyt, miettiä keinoja edetä tästä missä ollaan nyt. Ehdottomasti. Näin meidänkin pitää tehdä Mittavassa, kohdata ongelmat nyt heti, ahdistua ja toimia. Ei etsiä seurauksia, eikä välttämättä syitäkään vaan ratkaisuja. Ongelman syy kyllä auttaa ratkaisun löytämisessä.

 

Kirjan perusteella sanoisin tämän koko Mittavan ja meidän projektejen olevan virtaavia prosesseja. Piirteinä hitaus (etenkin alun hitaus) ja kaoottisuus. Tuttua, tuttua.

 

Note to myself, prosessissa onerilaisia puolia:

  • sisällöllinen ulottuvuus: luodaan uutta tietoa, uutta sisältöä ja uusia ratkaisuja.
  • Tavoitteellinen ulottuvuus: päämäärään kohti meneminen
  • taidollinen ulottuvuus: omat taidot havainnoidaan, opitaan omista vahvuuksista ja itsestä uusia puolia.

Kun alkaa junnaamaan, keskity johonkin muuhun osa-alueeseen.

 

Ja vielä luottamus:

  • oikeudenmukainen toiminta
  • velvollisuuksien hoitaminen
  • vastuun kantaminen

 

Ole linjassa itsesi kanssa. Ristiriidat huomaa jokainen, tekoihmisenä kukaan ei pärjää.

 

Tagit:

Keskustele artikkelista

1 kommentti to “Mittava sattuma”

  1. Henry Vesin sanoo:

    Jes, mun fiilikset kirjallisena!

Leave a Reply to Henry Vesin

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!