Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Monopoli

Kirjoitettu 02.02.14
Esseen kirjoittaja: Emma Kyyrä
Kirjapisteet: 2
Kirja: Kaiken mitä tiedän bisneksestä opin pelaamalla Monopolia
Kirjan kirjoittaja: Alan Axelrod
Kategoriat: 8.2. Yrittäjänä kasvun taidot ja työkalut

Monopoli, 4.8 out of 5 based on 4 ratings
VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 4.8/5 (4 votes cast)

En ole viisain ihminen maailmassa. Olen hyvin tietämätön ja tyhmä joistain asioista (joita en voi mainita, sillä en tiedä niiden olemassaolosta :D).

Toimintani on hyvin järkiperäistä. Päätökseni perustuvat aina sen hetkiseen tietooni, ja pyrin parhaimpaan mahdolliseen ratkaisuun. Olen turvallisuushakuinen, ja hermostun epävarmuudesta.

Tiimiakatemia on varmasti ollut vaikeinta opiskeluaikaa minulle. Epävarmuuden keskellä elämisen opetteleminen ottaa edelleen aikansa lähes päivittäin, kun hermot meinaa mennä.

Uhkarohkeus vs. Varovaisuus

Henkilökohtaisena haasteenani, sekä Mittavan haasteena näen riskinoton. Varovaisuutta ja varmanpäälle pelaamista. Haetaan varmaa rahaa, vältetään suuria riskejä. Pelin voisi voittaa myös pelaamalla uhkarohkeasti. Tai edes rohkeammin. Aggressivisemmin, hanakammalla otteella.

Tavoitteenamme on saada A1 asiakkaita. Tällä hetkellä meillä on “asiakkaita”, langanpätkät muodostavat jonkinlaisen hataran verkoston, Mittavan asiakasrekisterin. Nostaaksemme A3 asiakkaista A1 tulisi toimia aggressiivisemmin, tarjota usein ja rohkeammin lisäkauppaa, pallotella lankakerää edestakaisin saadakseen aikaan köyden. Aktiivisemmin, rohkeammin ja useammin. Milloin viimeksi soitin vanhalle asiakkaalle uuden kaupa toivossa? Njaa, olen tehnyt sen kerran. Silloin asiakkaalla ei ollut tarvetta, tänään voisi jo olla. En ole testannut. -> Hanakka aktiivisuus puuttuu.

Pidän henkilökohtaisen talouteni aina vakaalla pohjalla. Ostelen paljon ja maksan myös turhasta kivasta. Harkitsen kuitenkin ostoksiani, selvitän hintatietoja asioista, ja suunnittelen. Ja talouteni on opiskelijaksi vakaalla pohjalla. Teen töitä kattaakseni kulut, ja ansaitakseni pientä ekstraa. Kovalla työnteolla voi rikastua, mutta järkevällä riskinotolla menestyä.

Järkevä riskinotto on se heikkouteni. Pelkään liikaa.

Olen pyöritellyt asunnonostohaaveita lähemmäs vuoden päivät. Pikkuhiljaa alan kallistua asunnon oston olevan järkevä ratkaisu tässä vaiheessa elämää, vaikken ole miljonääri, eikä talouteni mitään tonnibisnestä.

Typerä johdonmukaisuus vaivaa rajoittuneita ihmisiä.

Ja olen yksi heistä.

Ai että miksikö olen edelleen mäkissä töissä?

En enää nauti töistä, en enää viihdy töissä, ja stressaan etukäteen sitä etten jaksa pyörittää hamppareita. Tällä hetkellä raha on ainoa syy. Varmanpäälle pelaaminen.

Hitto.

Haluan oppia olemaan riskinottaja. Todellakin epämukavuusalue. Oon nyt kuitenkin sitä mieltä että oon valmis vihdoin opettelemaan. Jotta voin joskus olla järkevä riskinottaja, antaa mahdollisuuksille tilaisuuden.

Ja alkaa pelaamaan enemmän omaan pussiin.

En tiedä olenko aivan väärässä sanoessani, että ahtaalle joutuessaan ihminen on älykkäämpi, ja toimii rohkeammin.

Viikko sitten pidimme tiimini kanssa yrityksen strategiapäivän. Tavoitteena saada aikaan liikettä eli luoda yritystoimintaa “yrityksellemme”. Olin ja olen edelleen erittäin positiivisella mielellä. Taloudellisella puolella näkymänä oleva erittäin synkkä ja syvä kuilu ja sen peittoamiseen tehdyt tavoitteet saivat aikaan toimintaa. Ainakin kohdallani motivaatio kasvoi valtavasti, nälkä saada asiakkaita ja tekemistä palasi.

Mahdollisuuksien pelikenttä.

Jokainen tilaisuus jonka jätät käyttämättä, on jonkin toisen mahdollisuus. Täytyy osata lukea peliä, ja tehdä valintoja. Ajatella järjellä, tiedostaa riskit ja antaa mahdollisuudelle tilaisuus.

Mieleeni tulee Letim, ja hänen useat sanomisensa. Taidan ymmärtää miksi Letim haluaa minut (kuten muutkin) pois ulkopuolisista töistä. Luulen olevani ainakin jäljillä, kun vielä saisin ne paperille…

Tiimiakatemia on täynnä mahdollisuuksia. Ei, itse rakennus tai organisaatio ei tuota mahdollisuuksia, vaan mahdollistaa sen, että voit tehdä asioita. Mahdollisuuksiahan todella on rajattomasti, lähellä ja kaukana, helppoja ja vaikeita, nopeita ja harkittuja, sinisiä ja vihreitä – mitä vain. Oma mieli on mahdollisuuksien rajoittaja. Se karsii “mahdottomuudet” päästä, ajattelee järjellä, välttää hankaluuksia. Estää.

Minun mieleni näkee taloudellisen turvallisuuden tärkeänä. En uskalla lopettaa töitä, koska pelkään rahan loppuvan. Samalla missaan kaikki mahdollisuudet päästä tekemään jotain oikeasti hienoa, luomasta itselleni tulevaisuutta. Ja taloudellisen turvallisuuden vuoksi en myöskään näe mahdollisuuksia samalla tavoin, ei ole tarvetta etsiä aktiivisesti uusia juttuja, sillä “pärjään kyllä näin”. Mutta en nauti. Ja haluan nautintoa.

Kiitos Letim. Oon vihdoin kanssasi samalla linjalla. Olette erittäin viisas mies!

Spekti – Lopetti uraputkensa pankkialalla 2012 jajatkoi musiikkialalla. “Yleensä on joko rahaa tai aikaa, mutta kun on molempia, voi tehdä asioita, joista tulee onnelliseksi”

Yrittäjät ovat ihailtavia nyky-yhteiskunnan sankareita. Ne jotka uskaltavat jättää uraputken ja lähteä tekemään asioita joista nauttii saavat muut huokailemaan. Rohkeus on nykypäivän arvostetuimpia piirteitä.


Tavoitteena tulevalle keväälle:

OTA RISKEJÄ

Kuinka:

– 3500€ säästötilille turvaksi (mutta unohda niiden olemassaolo)

– Lopeta koulun ulkopuoliset työt

– Ota kaikki irti Tiimiakatemiasta minkä saat

– Nauti mahdollisuuksien etsimisestä

– Kokeile rohkeasti

– myyntiä

– tarjoa yrityksille

– kehitä uutta

Epäonnistuminen on mahdollisuus, muttei este.

 

Tagit:

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!