Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Monopoli

Kirjoitettu 28.01.13
Esseen kirjoittaja: Sara Savolin
Kirjapisteet: 2
Kirja: Kaiken mitä tiedän bisneksestä opin pelaamalla Monopolia
Kirjan kirjoittaja: Alan Axelrod
Kategoriat: 1. Oppiminen

Monopoli, 3.0 out of 5 based on 1 rating
VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 3.0/5 (1 vote cast)

Monopoli, tuo kaikkien tuntema mukava seurapeli. Mutta myös peli, jolla tarkemmin katsasteltuna on yllättävän paljon yhteistä oikean liike-elämän kanssa! Monopolia pelaamalla voi oppia paljon bisneksestä, ja päinvastoin. ne heijastelevat toisiaan, ja kirjan ajatukset Monopolin kautta ajateltuina tulivat paljon selkeämmiksi kuin mitä ne sellaisenaan olisivat.

Mikä vaikuttaa menestykseemme?

Ensinnäkin lähtökohdat. Usein ajatellaan että ihmisten lähtökohdat määrittävät paljolti heidän tulevaisuuttaan; jos olet köyhästä perheestä, tulet luultavasti elämään koko elämäsi niukasti ja vaatimattomasti, kun taas jo tulet varakkaasta perheestä, olet ”syntynyt kultalusikka suussa” eikä sinun tarvitse tehdä itse juuri mitään menestyksesi eteen. Ajatuksiin jumiudutaan ja aletaan lopulta käyttäytyä oletetulla tavalla ja elämä jatkuu sellaisena kuin se on aina ollutkin.

Mutta kun tätä mietti Monopolin kannalta, on selvää että tasaisistakaan lähtökohdista aloittavilla ihmisillä ei ole samanlaista tulevaisuutta: kaikki saavat alussa saman rahamäärän, mutta silti pelaajat tippuvat pelistä yksi kerralla ja vain yksi voi voittaa. Täytyy siis ottaa huomioon omat valinnat elämässä.

Minun voitaisiin sanoa syntyneen ehkä keskivertoa varakkaampaan perheeseen, ja olen saanut siitä aina muistutusta sieltä täältä. Siitä provosoituneena päätin lähteä kuitenkin omalle linjalleni, ja pyrin pysymään mahdollisimman kaukana tuollaisesta imagosta. Rahaa pyysin vain äärimmäisessä hädässä koska halusin pärjätä omillani. Olisin voinut valita ”helpomman” tien ja toimia niin kuin minun ehkä oletettiin ja käydä aina isän rahapussilla, mutta ei. Siihen en suostunut ja se on luultavasti vienyt minua paljon eteenpäin. Axelrodkin totesi että joidenkin mielestä hyvistä lähtökuopista tulevat ihmiset ovat huonommassa asemassa koska heillä ei ole tarvetta tai kunnianhimoa kehittyä. Joten kai saan olla kiitollinen siitä että ihmiset ovat synnyttäneet minulle nälän itsenäisyyteen.

Sattuman mahdollisuus on toki myös otettava huomioon. Mutta myös se, että sattumallakin on rajansa. Kuten monopolissa arvan silmäluku, vaikka helposti ajatellaan että seuraavan heiton jälkeen voi käydä mitä tahansa, mahdollisuudet ovat rajatut: saat joko 1,2,3,4,5 tai 6. Sattumaan vetoaminen ei siis kuitenkaan kannata, eikä sitä kannata pelätä, sillä rajansa kaikella! Kun tämän tiedostaa, niin monopolissa kuin elämässäkin, on helpompi ottaa ohjat omiin käsiinsä, kuin vain seurata ”passiivisesti noppien liikettä”. Ja mikä tärkeintä, tieto siitä että voit vaikuttaa itse asioihisi, lisää itsevarmuutta. Minut kirja sai ainakin vakuuttuneeksi siitä että tuurista ei voi syyttää, eikä myöskään kiittää, kaikkea.

”Jokaisen käsiimme päätyvän dollarin myötä meillä on valta päättää olemmeko tulevaisuudessa rikkaita, köyhiä vai keskiluokkaisia” –Robert T. Kiyosaki

Voiton strategia

En melkein koskaan voita monopolissa. Ehkä siksi että olen elänyt liian säästeliäästi ja riskejä ottamatta, myös oikeassa elämässä. Pitäisi oppia ottamaan kaikista eteen tulevista tilaisuuksista koppi, sillä se, mitä et itse käytä, hyödyttää varmasti kuitenkin jotakuta toista. Miksen ottaisi itse pientä riskiä ja lähtisi kokeilemaan? Perustapani monopolissa on myös jäädä vankilaan aina jos se vain on mahdollista, etenkin pelin keski- ja loppuvaiheilla. Siellä on yksinkertaisesti turvallisemman oloista kuin vaellella vastustajan katua pitkin vuokria maksellen. No, tällainen pelihän ei Axelrodin mielestä vetele. Ja onhan se totta, laudalla olisi vielä monta tilaisuutta käyttämättä, eikä passiivisuudella saada mitään aikaan, ei pelilaudalla, eikä sen puoleen bisneksessä. Aina pitäisi olla hieromassa uusia kauppoja ja tekemässä tarjouksia, vieläpä ennen kuin kukaan muu ehtii ensin. Akatemiallakin on huomannut vauhdin olevan valttia, jos itse ei ole tajunnut heti viedä ajatustaan käytäntöön, tai käynyt asiakkaan luona jossa on aikonut, joku muu on saattanut hyvin todennäköisesi ehtiä ensin, ja olet menettänyt hyvän yhteistyökumppanin. Koska luulit, että jos itse et käytä tilaisuutta, ei kukaan muukaan sitä tajuaisi. Hah. Oppia kantapään kautta parhaimmillaan.

En malta odottaa tilaisuutta päästä käyttämään pelissä asuntopula-strategian hyödyntämistä. Mikä sen nerokkaampaa, kuin ostaa kaikki talot itselle ennen kuin muut ehtivät, ja jättää ne ”jalostamatta” hotelleiksi. Pankilla ei riitä taloja kaikille tonteille. Kunhan vain keksin miten saisin tämän strategian vietyä käytännön tasolle… No, joka tapauksessa, koppihan tästä on se, että hyödyt eniten kilpailijasi kasvumahdollisuuksien minimoinnista/mitätöimisestä. Tämä on myös hyvä esimerkki siitä mistä Alf Rehnin ”Vaaralliset ideat” puhuu. Tehdään vain toisin kuin kaikki muut. Eivätkä monimutkaiset tavat aina ole niitä innovatiivisimpia, vaan joskus yksinkertaisuus voi olla voiton avain. Se jää nimittäin usein muilta huomioimatta.

Edellä mainitussa on kyse vielä reilusta pelistä. Luulisin. Myönnettäköön että tarvitsen ehkä vielä hitusen enemmän kovaa ja raakaa bisnesnaismaisuutta ennen kuin olisin täysin sinut strategian viemiseen tosielämässä. Vaikka näin ei ehkä pitäisi olla. Mutta minkäs teet kun olet aina ollut muut huomioon ottava ja melkein liiankin kiltti…

”Yrittäjät ovat ihmisiä joiden mielestä esteen ja mahdollisuuden välillä ei ole suurta eroa.”- Victor Kiam

Eettisyys on niin pelin kuin bisneksenkin jatkumisen kannalta elinehto. Olen monesti pelannut ihmisten kanssa monopolia ja muita pelejä joissa muut yrittäjät esimerkiksi piilotella korttejaan/omaisuuttaan, tai ovat muuten vain hankalia, esimerkiksi uusimmassa monopolissa ottavat luottokorttini ja siirtävät sieltä velkani omalle kortilleen näyttämättä minulle summaa. Aina pelaamaan ryhtyessäni arvon mielessäni, ja joskus mietin ääneenkin, että viitsinkö pelata hänen kanssaan taas, kun viimeksikään ei voinut olla varma oliko peli reilu. Koska Monopoli on ”vain” lautapeli, suostun joka kerta uusintapeliin. Mutta varmaksi voin sanoa sen, että jos joku aiheuttaisi minulle samanlaisen epäluottamuksen tunteen oikeissa bisneksissä, se olisi varmasti yhteistyön loppu. Joten eettinen pelaaminen kunniaan. On täysin eriasia voittaa viekkaasti strategisoiden(kuten asuntopula-strategialla), kuin epäeettisesti.

”Ole sellainen pelaaja, jolle muut eivät pane pahakseen hävitä”- Philip Orbanes

Tunne peli ei kannata

Kuten strategia-kappaleessa saattoi tulla esiin, olen tunne-ihmisiä. Viimeisen päälle. Se, ja bisnes tulevat luultavasti olemaan vaikea yhtälö. Kun jokin ei tuota, sitä ei kannata pitää, vaan se kannattaa myydä, kun vielä voi. Sydäntä särkee jo pelkkä ajatus siitä että joutuisin luopumaan kannattamattomuussyistä, esimerkiksi ”lempilapsi”-projektistani, eli kenties tulevasta kesäprojektistamme, joka toistaiseksi jääköön nimeämättä.  Eihän koskaan voi olla mukavaa tajuta ettei joku itselle tärkeä asia olekaan tarpeeksi hyvä bisnesideana. Onneksi en ole tiimissä yksin, vaan muut, ”kovemmat” bisnesmiehet ja – naiset, pitävät pääni poissa pilvistä silloin kun on tarpeen pitää tunteet ja bisnes erillään.

 

Kaupanteosta

Lisäksi tarkkuus ja laskelmointi ovat tärkeitä valtteja. Kauppaa kannattaa käydä silloin, kun vastustaja ei vielä näe sen hyötyä sinulle, eikä siis koe kaupantekoa uhkana omalle toiminnalleen. Ajoitus on olennainen asia.  Kaupanteossa tulee muutenkin korostaa vastapuolen saamaa hyötyä, ei sitä mitä sinä itse asiasta hyödyt.

Ja mikä tärkeintä muistaa, se joka mainitsee summan ensin, on aina heikommassa asemassa. Se on jo muutamasti nähty, jos meiltä on kysytty hintaa jostakin palvelustamme, eikä kierteleminen ole enää auttanut. Ensin mainitusta hinnasta suunta on mitä todennäköisimmin aina alaspäin, tai melkein mikä tuntuu pahemmalta, asiakas suostuu hintaan tinkimättä yhtään. ”Hän olisi siis ollut valmis maksamaan tästä enemmänkin jos olisin kehdannut pyytää” – ajatus joka jää hieman kaihertamaan mieltä.

 

Kolahduksia:

1. ”Arvanheitolla on vaikutusta sekä Monopolissa että tosielämässä. Ero on siinä, että elämässä voi valita mitä polkua lähtee seuraamaan.” – Mark A. Ernst

2. En halua joutua elämään ”lähtöruudusta lähtöruutuun”-elämää, eli elämää joka noudattaa aina samaa kaavaa, ja jonka ainut huippukohta on lähtöruutu=varmaa rahaa=palkkapäivä. Lähtöruutu on kuitenkin vain yksi 39:sta ruudusta, joten eikö olisi mukavaa voida elää täysillä myös enemmistön muodostavissa muissa ruuduissa. Se vaatii riskien ottamista ja omaa aktiivisuutta. Toki laudalla voi lipua muiden mukana tekemättä mitään, mutta siten ei ainakaan oi voittaa.

3. Pysy valppaana: jos et ole koko ajan hereillä, joku saattaa vierailla tontillasi huomaamattasi. Muiden ”nukkumista” voi ja saa käyttää häikäilemättömästi hyväksi, ei ole sinun tehtäväsi muistuttaa kilpailijaa pitämään tarkemmin silmällä omaisuuttaan. Vastuu on omistajalla itsellään ja sitoutuminen on avainsana. Tästä ei täten tarvitse potea huonoa omaa tuntoa!

”Yritykille ei ole leposijaa kilpailuun perustuvassa taloudessa” – Alfred P. Sloan

4. Pelinappuloista voi päätellä jotain pelaajan strategiasta, samalla lailla kun tosielämässä ihmisistä voi päätellä asioita heidän pukeutumisensa perusteella. Muutkin voivat osata tulkita samoja juttuja sinun pelinappulastasi, joten joskus kannattaa miettiä, ottaako sitä nappulaa jonka intuitiivisesti valitsisi…?

5. ”Kun saat tietoa, yritä soveltaa sitä työhösi. Jos tiedät, että aiakkaasi ovat kiinnostuneita asioista x, y ja z, perehdy niihin ennen kuin lähestyt seuraavaa asiakasta”. Totta, tieto lisää valtaa, sillä teet itsesi heti paljon tarpeellisemmaksi asiakkaalle.

Let`s play!

 

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!