Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Munkki joka myi Ferrarinsa

Kirjoitettu 01.12.15
Esseen kirjoittaja: Matleena Laaksonen
Kirjapisteet: 2
Kirja: Robin Sharma
Kirjan kirjoittaja: Munkki joka myi Ferrarinsa
Kategoriat: 8. Henkinen kasvu, 8.3. Havahtuminen - ihmisenä kehittyminen

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Aina tietyin väliajoin on mukavaa pysähtyä lukemaan henkisen kasvun kirjoja.  Ne ovat niin erilaisia kuin kaikki muut, väkisinkin alkaa pohtimaan omaa itseään ihmisenä ja sitä onko nyt menossa oikeaan suuntaan vai ei. Tuntuu, että tässä kiireisessä elämänvaiheessa pysähtyy harvoin oikeasti miettimään ja sisäistämään, mikä nyt on tärkeää ja mikä ei.

Munkki joka myi Ferrarinsa –kirjan persoonallinen nimi tulee siitä, että kirjan päähenkilö Julian menestyksekkään juristin uransa jälkeen kirjaimellisesti myi oman Ferrarinsa ja aloitti uuden elämän munkkina. Minusta kirjan kertomus on hieno ja ajattelemaan laittava, mutta myös samalla hieman kliseinen. Rikas ja menestyvä ihminen, joka on omistanut elämänsä uralleen herää yhtäkkiä sydänkohtauksen siivittämänä tähän elämään ja päättää omistaa elämänsä ainoastaan rauhalle ja rakkaudelle rahasta piittaamatta. Onhan hänellä toisaalta jo mittava omaisuus millä elää loppuelämänsä. Vaikka yleinen fiilikseni olikin hieman skeptinen ja tarina oli selkeästi fiktiota, oli siinä myös paljon tarttuma pintaa sekä ajatuksia joita toivon mukaan muistan ajatella arkielämässäni ja ennen kaikkea viedä käytäntöön.

Tarinan eteneminen kirjassa tapahtui Julianin sekä hänen entisen työkaverinsa Johnin välillä käydyn keskustelun avulla, jossa Julian jakoi hänelle kaikki saamansa opit munkkien viisauksista sekä menetelmistä, miten niitä voi toteuttaa elämässään. Nämä seuraavat Julianin opit herättivät minussa eniten ajatuksia sekä mietteitä omasta arjestani.

 

Itsensä johtamisen taito

”Maailmankaikkeus suosii rohkeita. Jos ihminen päättää kohottaa elämänsä korkeimmalle mahdolliselle tasolle, hänen sielunsa voima ohjaa häntä kohti täynnä upeita aarteita olevaan taianomaiseen paikkaan.”

Olen huomannut, että Tiimiakatemialla itsensä johtamisen taito on välttämätöntä, sillä kukaan ei sanele sinulle valmiiksi miten täytät ”lukujärjestyksesi” ja teet tehtäväsi. Sinulla on vapaus mutta myös sitä suurempi vastuu. Omalla kohdallani itsensä johtaminen on kunnossa työprojekteissa sekä vastuutehtävissä osuuskunnassa tai projekteissa, mutta esimerkiksi kirjapisteiden tekemisessä se on aivan surkeaa. Kykyni johtaa omaa itseäni on liian vaihtelevaa ja menee täysin oman mielenkiinnon sekä työmoraalin mukaan. Asiakkaalle tehtävissä työprojekteissa pyrin tekemään aina kaiken parhaani mukaan juuri sillä aikataululla kuin on sovittu, mutta itselle tehdyissä sopimuksissa itsensä pettäminen ei ole mikään ongelma. On sitten puhe kirjapisteiden tekemisestä tai selkeästä oman tehokkaan toiminnan aikatauluttamisesta. Itse inspiroiduin tästä itsensä johtamiseen liittyvästä lainauksesta ja muistin sen tosiasian, että rohkeus ja juttuihin mukaan lähteminen palkitaan, se tuo sinulle kokemuksia ja aarteita elämän varrella. Keräät itseesi voimaa niin positiivisista kuin negatiivisistakin kokemuksista ja lopulta päädyt sille polulle, joka on sinua varten tehty. Tärkeintä on se, että elää elämäänsä niin täysillä kuin pystyy, eikä liikaa aina jää epäröimään onko minusta tähän. Haluan itse uskoa siihen, että elämä kantaa.

 

Ajankäyttö – Ihmisen kallein aarre

”Aika valuu käsistämme hiekanjyvästen tavoin eikä enää milloinkaan palaa. Ne ihmiset, jotka osaavat käyttää aikansa viisaasti jo nuoresta asti, saavat palkakseen rikkaan, tuotteliaan ja tyydyttävän elämän.”

 

Tällä hetkellä tämä on itselleni varmaankin ajankohtaisin aihe. Aika on tältäkin syksyltä pikku hiljaa valunut ”hukkaan” ja on aika tarkastella tuloksia. Sainko oikeasti niin paljon tehtyä kuin halusin? Pääsinkö niihin tavoitteisiin, joita kakkos vuoden syksylle asetin? Olenko kehittynyt tiimiyrittäjänä tänä syksynä eteenpäin vai ottanut kenties takapakkia? Eihän se syksy aivan täysin hukkaan mennyt, vaihdoin roolia osuuskunnassa, tein muutaman pienemmän projektin alusta loppuun ja sain ensimmäisen kansainvälisen projektin tehtyä, International Team Learning Eventin, Newcastlessa. Kuitenkin vääjäämättä on sellainen fiilis, että eihän se ajankäyttö niin kuin Strömsössä mennyt. Paljon enemmänkin olisi voinut tapahtua, varsinkin Osuuskunta Driimin saralla. Aikaahan meidän osuuskunnalla on kehittyä vielä pari vuotta onneksi, mutta silti sen alkaa tässä vaiheessa huomaamaan, että moni juttu jää Akatemialla tekemättä, jos ei heti tartu tilaisuuteen. Kirjassa esiintyvät viisaudet, ”Aika on ihmisen kallein aarre, eikä se uusiudu” sekä ”Keskity siihen, mikä sinulle on tärkeintä, ja säilytä tasapaino elämässäsi”, kuvaavat niin hyvin varsinkin Tiimiakatemia aikaa, niin hyvässä kuin pahassa. Aika kokeilla ja kokea on nyt, mutta silti on tärkeää säilyttää elämässä tasapaino ja muistaa, että on olemassa muutakin elämää kuin Tiimiakatemia.

 

Itseluottamus – Sisäisen tulen sytyttäminen

”Älä milloinkaan unohda, miten tärkeää on elää riemukkaasti. Älä koskaan jätä huomaamatta kaikissa elävissä olennoissa piilevää suurta kauneutta. Tämä päivä ja kuluva hetki ovat lahjoja. Säilytä innostuksesi, iloisuutesi ja uteliaisuutesi. Keskity aina elämäntehtävääsi, niin maailmankaikkeus huolehtii lopusta.”

 

Harvoin ihminen osaa arvostaa sitä mitä jo on, harvoin myös minäkään. Positiivinen asenne kantaa pitkälle ja tekee elämästä parempaa ja se myös tsemppaa ympärillä olevia, tämän huomaa esimerkiksi Osuuskunta Driimin auringosta, Saarasta. Itse haluaisin ideaalissa minässäni pyrkiä siihen, että nään kaikissa ihmisissä ja asioissa pelkkää hyvää ja kauneutta, mutta tällä hetkellä en kuitenkaan koe asian olevan näin. Päivittäinen arvostus esimerkiksi sitä kohtaan millainen lahja on syntyä Suomeen ja elää tätä elämää mitä elän, ei myöskään toteudu. Harmillista, mutta onko se harvinaista, enpä usko. En tiedä mistä se johtuu, onko oma ikäpolveni tottunut jo alusta asti niin hyvään, elämä on aina ollut suht tasapainoista ja kaikki on ollut aina ihan hyvin emmekä sen takia tunne jatkuvaa kiitollisuuden tunnetta. Enpä tiedä tarkkaa vastausta, se on varmasti monen erinäisen vastauksen summa. Valitsemassani lainauksessa kehotetaan keskittymään elämäntehtävään ja luottamaan sen jälkeen prosessiin. Mutta mitä jos elämäntehtävä ei olekaan vielä täysin kirkastunut? Itse nään elämäntehtävän esimerkiksi arvoina sekä tavoitteina, joita kukin omassa elämässään pitää tärkeänä. Jos elää niiden mukaan, elää tarkoituksentäytteistä elämää. Voin tässä vaiheessa sanoa eläväni tavoitteiden mukaista elämää, haluan opiskella itselleni ammatin sekä saada hyvän työuran ja tällä hetkellä Akatemialla olen sillä polulla. En koe stressiä siitä, että vieläkään minulle ei ole syntynyt syvempää vahvaa tarkoitusta mihin haluan keskittyä ja tähdätä elämässäni vaan uskon nimenomaan siihen, että maailmankaikkeus huolehtii minusta.

 

Juuri tällä hetkellä kirjoittaessani tätä esseetä minua inspiroi Foster C. McClellanin lainaus, sillä se kehottaa luottamaan omaan intuitioon ja valintojen mahdollisuuksiin. Minä itse loppupeleissä rakennan oman onnellisuuteni ja elämäni, enkä voi ikinä syyttää muita virheistäni ja onnettomuudestani. Kaikki on mahdollista saavuttaa, mikäli uskon omaan asiaani ja yritän kaikkeni.

”Luota itseesi. Luo sellainen elämä, jossa viihdyt päiviesi loppuun asti. Hyödynnä mahdollisuutesi lietsomalla pienet sisäiset kipinäsi saavutusten liekkeihin.”  Foster C. McClellan

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!