Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Muodonmuutos

Kirjoitettu 24.05.13
Esseen kirjoittaja: Teo Tarri
Kirjapisteet: 1
Kirja: Muodonmuutos
Kirjan kirjoittaja: Esa Saarinen ja Kirsti Lonka
Kategoriat: 8. Henkinen kasvu

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Tartuin Esa Saarisen ja Kirsti Lonkan Muodonmuutos-kirjaan. Kirja vei mukanaan ja toi mieleeni lukuhetkellä suunnattoman määrä ajatuksia, joita pyrin avaamaan näin hetkeä jälkeenpäin lukumuistiostani Word-asiakirjaan. Muodonmuutos herätti minut ajattelemaan syvällisemmin elämääni. Millaisia asioita arvostan, mitä haluan oppia ja mistä. Kuinka se ei ollutkaan typerää toivoa yläkouluikäisenä olevani viisivuotias.

Oppiminen lähtee itsensä johtamisesta. Itseäni helpottaa ajattelu siitä, että näen jokaisen hetken opin paikkana. Niitä on mahdotonta kirjoittaa, ylös, sillä sinä aikana jotain menisi jo ohitse. Olen  kirjan luettuani päättänyt panostaa, jokainen päivä 15 minuuttia lukemiseen. Saarinen & Lonka muistuttivat minua siitä kuinka kaikki oppivat kiittämään, jos vain haluavat, niin opin minäkin, ja opin myös lukemaan aktiivisemmin. Oppiminen on välähdyksiä, tai kolahduksia, miten sen sanokaan, itse koen välähdyksiä. Kirjasta luettu tieto voi yllättävässäkin paikassa muuttaa tapojani toimia. Kasvun matkallamme tulee vastaan kiintopisteitä, joita emme edes ajattelemattamme huomaa, hetkiä joissa olemme oppineet. Ne alkavat aivan lapsuudestamme.

Pyrin mielestäni laivan ruoriin ohjaamaan. Siten voin olla matkassa ihmisten kanssa, jotka haluavat kulkea kanssani. Todellisuudessa kuljen varmasti paljon enemmän paatin ohjaamana kuin kuvittelen, se johtuu halustani miellyttää muita. Mutta päiviäni ohjaa oma elämänajatukseni siitä, että haluan auttaa ihmisiä elämään heidän potentiaalinsa kautta, sillä jokaisessa ihmisessä on mahdollisuus johonkin paljon suurempaan, mitä he toistaiseksi tekevät. Ihmiset haluavat kulkea yhdessä.  Kuten kirjassa kirjoitetaan, myös suurempi osa ihmisistä haluaa seurata, johtamisen sijaan. Olemme tiiminä kulkeneet pian vuoden matkan yhdessä. Olen nähnyt suuria henkilökohtaisia loikkia, tiimin aavikkovaiheen ja tiimiytymisen. Olen oppinut paljon itsestäni, ja avartanut näkemystäni ja odotan mielenkiinnolla kaikkea tulevaa.

 

Kirjassa kerrotaan, ettei oppimista mitata oppimisen määrällä. Yksi lausekin voi olla suuri muutos, tai ainakin alku muutokselle tai muutosvastarinnalle. Olen nähnyt tiimissä yhteisten kuukausien aikana kuinka sanoja voi tulkita väärin. Suora puhe on ainoa keino ongelmien ratkaisussa ja matkalla kohti toimivaa tiimiä. Olen huomannut kuinka suuria tuotantovoimia tunteet ovat. Ja sen kuinka kielteiset tunteet hallitsevat meitä, jos emme hallitse niitä. Pelko, epäluulo ja katkeruus, yksinä monista, värjäävät todellisuuttamme. Hymyn kareen kasvoilleni toi Senecan ajatukset, jotka esitän seuraavaksi, liittyen tunnetiloihin.

Seneca mukaan jos bussi lähtee nenäsi edestä, syynä ei välttämättä ole se että bussi lähtee ”aina” nenäsi edestä. Silloin kun TV-yhteys katkeaa ratkaisevalla hetkellä, kyseessä ei Senecan mukaan ole kansainvälinen salaliitto sinun lannistamiseksesi. Tai kun tarjoilija unohtaa tuoda laskun, hän ei tee sitä ärsyttääkseen sinua, hän yksinkertaisesti vain unohtaa laskun. Muuttuvassa maailmassa on kehitys on jatkuvasti kesken ja siksi jokin menee joka päivä pieleen.

Olen reeneissä ollessani todistanut sen, että tunteet tarttuvat. Ahdistus, pelko, ärsytys vielä monta kertaa myönteisiksi koettuja tunteita helpommin. Haluan omalla esimerkkilläni säteillä positiivisuutta. Tartuttaakseni lisää positiivista henkeä, käytän enemmän samaa toimintatapaa kuin monet urheiluseurat, joukkueet. Kosketan. Kokoonnumme toimestani yhä useammin yhteen, jaamme kannustavat sanat ja ihan fyysisesti kosketamme.

 

Viime NJL-kerrallamme puhuimme esimerkiksi siitä, kuinka ihailtavaa on lapsen käytös. Heittäytyminen käsillä olevaan hetkeen. Kirjasta poimin myös ajatuksia, ja tapoja, joita voin oppia paljon nuoremmiltani. Lapsi antaa puheelle tilaa, kuuntelee muita, jopa eläimiä ja kasveja. Todistetusti elämässä kaikki ei suju toivotun mukaan, mutta innostusta sen ei tarvitse tappaa. Energia on katkeamatonta, koska jokaisena hetkenä se kohdentuu käsillä olevaan tekemiseen.

Eniten kehitystä tapahtuu, siis silloin kun ei tekee virheitä. Joten minun on siirrettävä fokustani asioihin, joita en haluaisi oppia. Ymmärrän sen, että tarvitsen yhden taidon, joka tekee minusta terävän ammattilaisen. Tarvitsen rinnalle myös paljon taitoja, joita osaan. Kirjailijat esittävät tekstissään elämäkatkeruuden lain. Sen mukaan ihmiset haluavat mieluumin estää toisten ihmeet, kuin tehdä hyväksi omansa.

 

Oli palkitsevaa lukea, ajatuksia ja kuitenkin kevyesti esitettyä tekstiä, hieman erilaisessa muodossa kuin kirjoissa yleensä. Eri tekstinpätkät varmasti pysähdyttävät, tai tuovat väläytyksiä, eri hetkinä. Siksi tämä kirja on sellainen, monen muun henkisen kasvun kirjallisuuden lisäksi, joihin haluaisin palata useammin kuin tulen palaamaankaan. Taidanpa siis ostaa sen, helpottaakseni tätä! Muutenkin kyseisen alan kirjallisuus avaa mielestäni enemmän silmiä ja korvia, kuin monet muut kirjat.

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!