Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Mutakakkuja

Kirjoitettu 02.02.14
Esseen kirjoittaja: Emma Kautto
Kirjapisteet: 1
Kirja: Pikku Prinssi
Kirjan kirjoittaja: Antoine De Saint-Exupery
Kategoriat: 8. Henkinen kasvu, 8.1. Filosofiaa, ajattelua ja mielikuvitusta yrittäjälle

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

 

Muistan vielä, jokseenkin hämärästi, kun äitini luki minulle Antoine De Saint-Exuperyn Pikku Prinssiä ollessani pieni. Sen jälkeen en ole sitä itse lukenut, ennenkuin vasta nyt. Olen varma, että tulen lukemaan Pikku Prinssin vielä monta kertaa elämäni aikana. Minusta tuntuu myös, että se on kirja, joka antaa lukijalleen vielä kymmenenkin lukukerran jälkeen jotain uutta.

 

Pikku Prinssi on pieni poika, joka on paennut omalta kotitähdeltään, Asteroidi B 612:sta ja päätynyt tutkimusmatkailijana Maahan, tarkemmin Afrikkaan. Afrikassa hän tapaa kirjan kertojan, joka on joutunut tekemään lentokoneellaan hätälaskun Saharaan. Kirja on kertomus heidän ystävyydestään. Pääsanomaksi nousee ”isojen ihmisten” ajatusmaailman kritisointi.

 

Norsu hatussa

 

Aivan kirjan alussa kirjan kertoja kuvaa, kuinka isot ihmiset eivät ymmärtäneet hänen 6-vuotiaana piirtämäänsä kuvaa boa-käärmeestä, joka oli juuri syönyt norsun. Isot ihmiset näkivät piirrustuksessa hatun, eivätkä boa-käärmettä ja norsua, ja kehoittivat kertojaa harrastamaan ennemmin vaikkapa maantiedettä tai laskentoa. Tästä johtuen kertoja jätti harrastuksensa piirtämisen parissa, eikä jatkanut sitä ennenkuin Pikku Prinssi pyysi häntä piirtämään itselleen lampaan lemmikiksi.

 

Tämä kohta tuntui itselleni hyvin merkitykselliseltä. Katoaako aikuisilta ihmisiltä kyky nähdä muutakin kuin se kaikkein ilmeisin vaihtoehto? Onko aidosti luova ajattelu vaikeaa aikuisille, joiden mielen mallit ovat jo niin tarkkaan muodostuneet? Hattu on hattu, eikä muuksi muutu. Vai muuttuuko?

 

En ole ihan varma, milloin leikkiminen alkoi tuntua minusta typerältä. Nykyisin toivon, ettei se olisi koskaan alkanut tuntua typerältä. Lapsena leikkiessä vain mielikuvitus ja taivas olivat rajana. Polkupyöristä tuli äkkiä hevosia ja ojan mudasta mitä herkullisinta ruokaa. Nykyisin käytän polkupyörää vain välineenä liikkumiseen paikasta A paikkaan B ja kenkiin tarttuva muta aiheuttaa lähinnä harmaita hiuksia. Mites tässä nyt näin kävi?

 

Liike- ja yritysmaailman kannalta luova ajattelu on nykyisin avainasemassa. Miten keksiä mitään uuttaa maailmassa, jossa on jo kaikkea? Lapsenmielisyys ja vilpittömyys ovat katoavia luonnonvaroja, jotka itse hukkaamme itsestämme. Ongelmanratkaisu ja yllättävistä tilanteista selviäminen vaativat luovaa ajattelua. Meidän ”isojen ihmisten” mielet ovat jo niin kaavoihin kangistuneita, ettemme koe enää tulevamme toimeen ilman rakkaita kaavojamme. Kuinka pääsisimme niistä eroon niin, että kävyt olisivat meille taas lampaita, eivätkä vain käpyjä? Kuka keksi sulattaa vanhoista vinyylilevyistä erilaisia vaaseja ja kulhoja? Siinä on mielestäni erinomainen esimerkki luovasta ajattelusta ja tarpeeksi ennakkoluulottomasta kohteen tarkastelusta, jota liike- ja yritysmaailmassa tarvittasiin yhä enemmän.

 

Siteiden solmiminen

 

Matkallaan Pikku Prinssi kohtaa myös ketun ja tahtoo leikkiä tämän kanssa. Kettu kuitenkin kieltäytyy, koska sitä ei ole kesytetty. Niinpä Pikku Prinssi alkaa hiljalleen, päivä päivältä, kesyttämään kettua ja lopulta heistä tulee hyviä ystäviä.

 

-Ei voi tuntea muuta kuin sen, minkä itse on kesyttänyt, kettu sanoi. Ihmisillä ei ole enää aikaa tuntea mitään. He ostavat kaupoista valmiiksi tehtyjä tavaroita. Mutta kun kaupoissa ei myydä ystäviä, niin ei ihmisillä enää niitä ole. Kesytä minut, jos kerran haluat ystävän!”

 

Ihmisiin tutustuminen ja ystävystyminen ovat oikeastaan juuri ”kesyttämistä”, eli siteiden solmimista. Koko syksyn ja tämän alkavan kevään ovat tiimiläisemme kesyttäneet toisiaan. Olemme opetelleet rauhassa tuntemaan toisiamme, luottamaan toisiimme sekä toimimaan yhdessä. Kesyttäminen on aikaa vievää puuhaa, emme luota toisiimme yhdessä yössä. On kuitenkin ollut mahtavaa huomata, kuinka paljon paremmin tunnemme toisiamme nyt kuin vaikkapa kaksi kuukautta sitten. Ja samalla on mielenkiintoista ajatella, miltä tilanteemme näyttääkään vaikkapa ensi syksynä.

 

Kaukaa on helpompi nähdä lähelle

 

Niin, tämä lausahdus on varmasti lähes jokaiselle Tiimiakatemialaiselle tuttu. Sama ajatus nousee esiin myös kirjan lopussa, kun Pikku Prinssi alkaa kaivata takaisin kotitähdelleen, josta aiemmin halusi päästä pois. Hänellä on ikävä kukkaansa ja hän haluaa palata sen luo. Tutkimusmatkallaan kierrellessään muita tähtiä ja planeettoja sekä tutustuessaan uusiin ystäviin, tajusi Pikku Prinssi kuinka paljon hän kukkaa rakastaa.

 

Uusien tuulien ja ajatuksien haistelu auttaa usein selvittämään omia, vanhoja ongelmia, vaikkeivät ne aina millään tapaa liittyisi toisiinsa. Ratkaisu johonkin ongelmaan voi löytyä sieltä, mistä sen ei olisi koskaan arvannut löytyvän. Kun ajatuksiaan pääsee tuulettamaan johonkin aivan muualle, pois siitä ympäristöstä tai asiasta, johon ongelma liittyy, alkavat ajatuksemme usein enemmän ja vähemmän tiedostamattamme järjestäytyä uuteen uskoon.

 

-Se, mikä on tositärkeätä, on näkymätöntä…

– Niin on…

– Siten on esimerkiksi kukan laita. Jos rakastaa jossakin tähdessä olevaa kukkaa, rauhoittaa öisen taivaan katseleminen sydäntä. Kaikki tähdet näyttävät silloin kukitetuilta.”

 

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!