Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Näin teet itsellesi unelmien työpaikan!

Kirjoitettu 31.03.14
Esseen kirjoittaja: Alexander Pocknell
Kirjapisteet: 2
Kirja: Upeaa työtä!
Kirjan kirjoittaja: Lauri Järvilehto
Kategoriat: 8.3. Havahtuminen - ihmisenä kehittyminen

Näin teet itsellesi unelmien työpaikan!, 5.0 out of 5 based on 1 rating
VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 5.0/5 (1 vote cast)

Alex Pocknell
31.3.2014

Näin teet itsellesi unelmien työpaikan

”Työ vie puolet aikuisen ihmisen valveillaoloajasta, mutta kutsumustyö voi olla yksi elämän suurista rakkaustarinoista.” Steve Jobsin mukaan jokaisella meistä on syvälle kätketty kutsumus. Sitä tulisi etsiä, kunnes sen löytää. Pystyn samaistumaan tähän sanomaan. Motivoituakseni minun täytyy olla fiiliksellä mukana tehtävässä työssä, siitä tullakseen yhtään mitään. Siispä en tykkää tehdä asioita, jotka eivät ole kutsumukseni suuntaisia. Tätä ei kuitenkaan pidä ymmärtää väärin niin, että olisin nirso tai ylpeä. Olen tehnyt kokeiluita ja paljon asioita, jotka eivät olleet kovinkaan lähellä sydäntäni. Ne ovat opettaneet paljon ja ymmärrän muummuassa, että joskus on tehtävä epämukavia asioita päästäkseen mukavien asioiden pariin. Koen jo jokseenkin ymmärtäväni, millainen olisi unelmieni työ ja millainen kutsumukseni on. Siispä kirja ja sen työkalut kutsumuksen löytämiseen eivät sytyttäneet hirveästi. Aion siispä reflektoida enemmän omaa kutsumustani pohjautuen kirjasta saamiini oivalluksiin.

Kutsumustaan toteuttavien työntekijöiden myötä tulee etuja. He ovat terveempiä, onnellisempia, kokevat vähemmän burn-outeja ja vähemmän kognitiivisia sairauksia. He elävät loistavaa elämää. Elämä koetaan merkityksellisenä, joka seuraa itselle tärkeimpien asioiden tekemisestä. Työnantajan näkökulmasta he ovat sitoutuneempia ja tuottavampia, joka näkyy vähentyneinä poissaoloina. Uskon näihin tuloksiin sen pohjalta, että olen ehkä kokenut pilkahduksia kutsumuksellisesta työstä. Ne tunteen pilkahdukset ovat olleet mahtavia ja lämpimiä, jotka kannustavat kokemaan lisää merkityksellisyyttä. Läpi kirjan kuuluva kysymys kuuluu: Miten voisit järjestää elämäsi niin, että tekisit merkityksellisiä ja palkitsevia askareita päivästä toiseen? Askareiden laatu määrää hyvinvoinnin määrän.

Opin kirjasta termin eudaimonia, joka tarkoittaa mielekkyyttä. Se on hyvinvointia, joka seuraa toiminnasta tai oman tarkoituksen täyttymisestä. Eudaimoninen (kutsumuksellinen) työ ei kuitenkaan edellytä hienoa käyntikorttia, lihavaa pankkitilin saldoa tai omaa TV-ohjelmaa.
Kutsumus = Vapaus + Virtaus + Vastuu.
Vapaus = Toimintasi ylin auktoriteetti olet sinä itse.
Virtaus = Autoteelinen ihminen tekee asioita siksi, että hän haluaa tehdä juuri niitä asioita. Ei pomon tai vuokran takia.
Vastuu = Tekeminen ei ole vain omaan napaan tuijottamista vaan se hyödyttää aidosti myös muita ihmisiä.
(Merkityksellisyyden tunne nousee siitä, että ihminen kokee olevansa osa suurempaa kokonaisuutta)
Lauri Järvilehto täsmentää kutsumuksen tarkoittavan siis sitä, että tiedät mitä haluat tehdä (vapaus & virtaus), miten se tehdään ja miten tekemisestäsi on hyötyä tai iloa myös muille ihmisille (vastuu).

Omalta osaltani koen ymmärtäväni, nauttivani ja soveltavani kutsumuksellisuuden ensimmäistä osaa, vapautta. Ymmärrän sen kokemukseni pohjalta opiskeltuani ja vaihdettuani pois kahdesta tutkintoon valmistavasta koulutuksesta. Nautin vapaudesta suuresti Tiimiakatemialla! Saan suorittaa opintojani perustuen sisäiseen motivaatioon, eikä muiden oppilaitosten tarjoamaan ulkoiseen motivaatioon. Sovellan ymmärrystäni ja kokemustani vapaudesta jo hieman liian ronskisti suhteessa tiimiini ja opintojeni akateemiseen puoleen, huonolla menestyksellä. Kärsin toimintani seurauksista paraikaa ja haluan muuttaa asennettani vapauden käsitteen suhteen. Kokemukset oppilaitosten vaihtamisesta koskevat myös Virtausta, sillä vaihtamalla pois näistä tutkinnoista, olen lähestynyt autoteelisuutta, eli sitä, että tekee asioita siksi, että haluaa tehdä juuri niitä asioita. Vastuu täsmentyy Jyväskylän peliyhteisön pyörittämisestä. Kutsumukseni mukaisesti olen kiinnittänyt omia varojani ja työtunteja yhdessä muiden kanssa, tarjotaksemme muille palveluita, tapahtumia ja yhteisön, johon kuulua.

Koen olevani jossain kutsumukseni löytämisen vaiheissa, jota seurannee vaihe kutsumuksen toteutuminen. Tämän vaiheen saavuttamiseen minulla on vielä aikaa, mutta olen tyytyväinen ymmärtäessäni suuntaa-antavasti mitä tavoittelen. Tämänhetkinen suurin esteeni kutsumustani tavoiteltaessa on oma osallistumiseni liian moneen toimintaan. Olen kehittänyt tätä viime joulusta, mutta huomaan vieläkin tarvitsevani projektien clousaamista. En ole osannut ottaa huomioon menoja, jotka syntyvät ulkopuolisten tekijöiden toimesta, kuten oppilaitoksen tai järjestötasolla muiden tapahtumien myötä syntyvä osallistumisen velvollisuus. Tavoitteenani on kesään mennessä suoriutua projektien kokonaisuudesta, jotta voisin aloittaa syksyllä ”puhtaalta pöydältä”, jolloin varmasti olen jo aivan uudella tasolla asiaan liittyen!

Tagit: ,

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!