Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Näin tehdään ihme – Mitä jokaisen tulisi oppia cheerleadingin maailmanmestarilta

Kirjoitettu 28.02.21
Esseen kirjoittaja: Anna-Sofia Jarva
Kirjapisteet: 2
Kirja: Näin tehdään ihme - Mitä jokaisen tulisi oppia cheerleadingin maailmanmestarilta
Kirjan kirjoittaja: Ulla Appelsin & Maria Wahlroos
Kategoriat: 1.3. Oppivan organisaation ja tiimiyrityksen kehittämistyökalut, 2.2. Tiimityön taidot ja työkalut, 2.4. Tiimiliiderinä ja -valmentajana toimiminen, 4.2. Johjajan / valmentajan taidot ja työkalut, 4.3. Johtamisen ja organisaation kehittämisen työkalut, 4.4. Johtamisen haasteet, 5.1. Valmentaminen

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Kuuntelin kirjan Näin tehdään ihme, joka kertoi Suomen cheerleader maajoukkueen valmentajasta Maria Wahlroosista ja maajoukkueen tarinasta maailmanmestariksi. Kirjassa oli paljon hänen valmentamisensa metodeja sekä hyviä näkökulmia joukkueen toimintaan, joita peilasin paljon oman tiimin toimintaan.

 

Yhteisen voiton tunne

Voidaanko tuulettaa ennen kuin on saavutettu asioita? Voidaan ja pitää. Tästä haluan kertoa ensimmäisenä hauskan esimerkin peli ajoiltani. Olimme muistaakseni E ikäisiä ja pelaamassa valtakunnallisella leirillä. En muista mikä oli tavoitteemme kun lähdimme leirille, mutta pärjätä mahdollisimman hyvin luultavasti. Muistan kun kävelimme ryhmässä kohti avajaisia Sotkamon pesäpallostadionille Kempeleen kirin liput liehuen ja huusimme yhdessä koko matkan ”Tässä tulee uusi Suomen mestari hei, Suomen mestari hei.” Tuo yhteinen marssi oli todella voimaannuttava, innostava ja enne kaikkea tiimiytyttävä kokemus. Vaikka ei olisi jonkun kanssa kohdannut kemiat, silti tuntui, että tässä ollaan yhdessä! Olemme olleet pieniä tuolloin, mutta tiedostamatta olemme psyykanneet koko tiimiä yhdessä kohti tavoitettamme ja arvatkaa mikä lopputulos oli? Noh me voitimme Suomen mestaruuden. Keskityimme omaan suoritukseen ja uskoimme itseemme sekä valmentajamme uskoi meihin. Uskalsimme sanoa ääneen mitkä on tavoitteemme. Hauska ilmiö on mielestäni se, että kun d ikäisenä taas tavoittelimme uudelleen Suomenmestaruutta, emme enää lähellekään niin paljoa uskoneet omaan tekemiseen. Keskityimme liian paljon muiden tekemiseen ja en muista voimaannuttavaa kokemusta siitä, että olisimme sanoneet tavoitteemme kovasti ääneen. Noh arvatkaa mitä silloin kävi? Tulimme toiseksi. Olimme jo tarpeeksi vanhoja tuolloin ymmärtämään psyykkisen pelin ja keskityimme toisten joukkueiden suorituksiin. Unohdamme ihan liian monesti, kuinka tärkeää on uskoa itseensä ja tiimiin sekä psyyykata koko tiimin uskoa onnistumiseen. Tulisi myös iloita pienistä onnistumisista matkalla tavoitteiseen. Ihan alusta lähtien missä tahansa asiassa olisi tärkeää pystyä psyykkaamana itseään. Tuulettaminen ja sen näyttäminen, että vittu me ollaan hyviä, ei ole millään tavalla väärin. Super mies asento tutkitusti parantaa itsetuntoa ja niin parantaa myös tuulettaminen.

On todella tärkeää kokea yhdessä onnistumisen ja voittamisen tunteita. Me emme tiimin kanssa ole osanneet pysähtyä hyvien asioiden pariin tarpeeksi, vaan ennemminkin niiden asioiden, jotka ovat huonosti. Viime viikolla koimme yhteistä onnistumista, kun saimme toteutettua nopeasti Tilkun brunssikassin käytäntöön. Yhteiset onnistumisen tunteet ovat tärkeitä, koska silloin tuntee kuuluvansa joukkueeseen. On tärkeää, että jokainen tiimin jäsen tuntee vahvaa liitosta, jolloin he tekevät kaikkensa tiimin eteen. Näihin keskittymiseen pitää kiinnittää jatkossa enemmän huomiota, koska pieniä onnistumisia on tapahtunut, mutta ne on helposti unohdettu Onixiassa.

 

Tiimin toiminta

Mitä moninaisempi tiimi on taidoiltaan sitä nopeampaa se voi kehittyä eri osa-alueilla huipuksi. Joukkueessa edelläkävijällä on hankalin osuus. Kirjassa oli vertaus siitä, että kun yksi henkilö on jossain todella hyvä, hän tarpoo umpihangessa muille polkua eteenpäin. Näin takana tulevien on helpompaa kulkea oppimisen polkua. Kun tiimissä on monelta osaamis alueelta ihmisiä, koko tiimin on helpompaa kehittyä huipuksi.

Maria kertoi, että cheerleadereita vaihdellaan eri ryhmiin treeneissä, jotta jokainen voi työskennellä jokaisen kanssa. Se fiilis, että ainoastaan tiettyjen ihmisten kanssa onnistun tai voin tehdä, on myrkyllistä tiimille. Jokaisen tiimissä pitäisi pystyä tekemään yhdessä töitä ja kokemaan yhteen kuuluvuutta. Ei tarvitse olla ylimpiä ystäviä, mutta toimeen on tultava. Tätä edellyttää keskinäinen luottamus ja psykologinen turvallisuus. Onixiassa tällä hetkellä kamppaillaan näiden asioiden kanssa. Tiimiimme on muodostunut ehkä vähän kuppikunnat, joissa jaetaan paljon ajatuksia ja heihin luotetaan helposti enemmän kuin muihin. On ongelmallista tiimin kehittymisen kannalta, että olemme jämähtäneet näihin liian helposti. Varsinkin kun nykyinen maailman tilanne on ajanut siihen, ettemme voi nähdä paljoa yhdessä, joten näemme helposti vain näissä kuppikunnissa. Olisi tärkeää saada tiimin yhteisiä projekteja, kuten Tilkun brunssikassi, koska siinä tiimiydymme paljon helpommin koko tiiminä.

 

Johtajan tehtävä

On paljon tehokkaampaa herättää tiimi ajattelemaan kuin sanoa heille, miten asia mielestäsi on tai miten jokin asia pitää tehdä. Ohjataan ihmisiä ajatteleman itse. Johtajan on turha kertoa, miten asia on, koska se ei edistä muiden oppimista. Olen yrittänyt akatemian aikana ennemmin tuoda keskusteluun esim. treeneissä herätteleviä kysymyksiä kuin sanoa miten asia minun mielestäni on. Koen että tällöin saan laajennettua omaa ajattelua ja aktivoisin muita ajattelemaan. En tiedä koetaanko tämä jollain tavalla ärsyttäväksi, koska olen saanut välillä vähän erikoisia kommentteja. Olen alkanut miettimään, että pidetäänkö niitä jollain tavalla näsäviisaina kommetteina tai jotain. Itse pidän herättelevistä kysymyksistä, koska se pysäyttää minut ajatelmaan hetken ennekuin sanon mitään.

Ei ole johtajan tehtävä oksentaa muille pahaa oloaan vaan ottaa tiimin paha olo vastaan ja olla oksentamatta sitä eteenpäin. Kelle minä voisin johtajana oksentaa? Kelle minä voisin avata ajatuksiani ja purkaa tunteitani? Aloin miettimään, että olen oksentanut pahaa oloani tiimiläisilleni paljon lähiaikoina. Olenko antanut heille tilaa oksentaa? Hankalia ajatuksia. Sen tiedän, että minun pitää harjoitella enemmän kuuntelemista. Pidän muiden auttamisesta ja olen mielelläni tukena. Unohdan vain välillä kuunnella tarpeeksi. Yhtä aikaa aloin miettimään, että kenelle minä voisin purkaa huonoa oloani, jos olisin tiimiliideri Onixiassa tai jossain muussa tiimissä?

Ei tartuta epäonnistumiseen vaan siihen ajaneeseen syyhyyn. Johtajan tehtävä ei ole syyllistää ketään vaan mietitään mikä oli syy miksi epäonnistuimme ja miten voimme parantaa sitä ensi kerralla. Edelleen yksi parhaimmista tällaista hetkistä Onixiassa on ollut epäonnistuneen vahvarin jälkeinen tilanne. Jesse otti kopin tilanteesta, jossa ei syyllistänyt ketään, olimme tiiminä epäonnistuneet ja pystymme siitä nousemaan.  Se oli esimerkillistä toimintaa johtajana kyseisessä tilanteessa, vaikka selvää syyttelyä oli puolin ja toisin tiimissä. On tärkeää, että johtaja havainnoi hyvät asiat ja ostaa ne pinnalle sekä kitkee turhaa syyttelyä.

Tiimissämme on tällä hetkellä paljon kamppailua sprintti pisteisiin pääsyssä. Pisteet koetaan hankaliksi ja niihin on päästy vaihtelevasti. Olemme jokainen yksilöitä ja meitä ei voi laittaa samaan muottiin missään asiassa. Olisi tärkeää, että tarkastelemme tekemistämme yksilöinä, vaikka olemmekin tiimi. On tärkeää, että johtaja pitää huolen tästä. Toinen tekee töitä tavoitteen eteen jatkuvasti ja toinen tekee kaiken kerralla viimeisellä viikolla. On tärkeää huomata, että näin nämä henkilöt toimivat ja painottaa sitä, että on tärkeää, että jokainen saavuttaa tavoitteet. Sillä miten tavoitteiseen päästään ei sinänsä ole miellestäni väliä, jos ei mene sieltä mistä aita on matalin. Tavoitteen deadlinestä ja siitä mihin se johtaa kun tavoitteiseen pääsee tai ei pääse, on tärkeää muistuttaa. Turha kyttääminen siinä miten tekeminen tapahtuu on turhaa, koska eihän silloin luota ihmisiin siinä että he voivat päästä tavoitteeseen. Jos ihminen on sitoutunut tiimiin hän taistelee tavoitteiden eteen.

 

Koronan vaikutus

Korona on tuonut paljon pettymyksien tunteita. Ne eivät ole huonoja vaan vahvistavat meitä. Marian sanoin pitää pystyä siihen, että yhden päivän voi maata sängyssä ja saa olla huono mieli. Tämän jälkeen pitää pystyä lähtemään eteenpäin eikä jäädä vellomaan. Tiimillämme on ollut tämän kanssa vähän vaihtelevaa. Viime keväänä pysähdyimme täysin. Tilkku ja Carccia antoi potkua tekemiseen ja syksyn alussa meillä oli melko hyvä draivi tiimissä mielestäni. Marraskuussa koko tiimi tippui taas vellomiseen ja moni sanoi olevansa jo lomalla joulukuun alussa.

Jos asiat menisivät koko ajan tosi hyvin emme oppisi käsittelemään tällaisia asioita, joten koen että tämä kyseinen tilanne on ollut myös positiivista jokaisen jatkon kannalta. Tiimin kanssa meidän vain pitäisi kääntää tilanne voitoksemme, koska siten se voi olla sitä. Liiallinen optimisten sekä positiivinen asenne voi olla myrkyllistä, mutta mieluummin niin, kuin liiallinen pessimistisyys tai realistisuus.

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!