Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Nautitaan raakana

Kirjoitettu 07.12.13
Esseen kirjoittaja: Tiia Lehtinen
Kirjapisteet: 2
Kirja: Nautitaan raakana
Kirjan kirjoittaja: Henkka Hyppönen
Kategoriat: 8. Henkinen kasvu, 8.3. Havahtuminen - ihmisenä kehittyminen

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Jo kirjan kannen näkeminen harhauttaa ajatukseni muualle – hetkeen, jolloin tuijotin sivujen lomasta sinistä, utuista taivasta nurmikon tuntu varpaissa ja kuuntelin New Yorkin keskuspuiston sunnuntain äänimaailmaa. Ja sinne varmaan jäisinkin, ellei työn alla olisi läsnäolosta kertova essee, jonka kirjoittamisen olen vakaasti päättänyt ottaa eräänlaisena harjoituksena omasta olemisestani hetkessä ja tekemisessä.

Yksi juttu on kuitenkin vielä kerrottava sieltä puistosta. Se linkittyy olennaisesti kirjan sisältöön – jotain kokeilemastani läsnäoloharjoituksesta siis. Hyppönen kehottaa kirjassaan useaan otteeseen harjoittamaan meditaatiota. Meditaatio tukee henkistä kasvua ja toimii loistavana läsnäolon kehittäjänä, mutta myös sen terveydelliset myötävaikutukset puhuvat paljon puolestaan. Ajattelin kokeilla heti – tottakai – ja suljin silmäni kesäkuun auringon alla. Kuuntelin hengitystäni, yritin olla jännittämättä mitään, ja aloin laskea.

Jos ennakkoon olinkin asettanut tavoitteeksi päästä kunnianhimoisesti kolmeen antamatta huomioni harhautua mihinkään muualle, sain määrittelemättömän ajan kuluttua todeta, että se ei käynytkään ihan niin  helposti mitä sen ajattelin käyvän. Pääsin hädin tuskin tilaan, jossa voisin ajatella keskittyväni rauhallisesti ajatusten ohjaamiseen ja maailman sulkemiseen (tai avaamiseen, miten sen nyt haluaa ajatella). Varvastani alkoi kutittaa. Kehoni oli yhtäkkiä täynnä tuntemuksia, ja mieleni säntäili sinne tänne päästä nilkkoihin tutkimassa jokaista. Ajattelin äitiä, viikon päästä koittavaa kotimatkaa, Whole Foodsia, äskeistä keskustelua, mitä ikinä. Mieleni ei ollut hetkeäkään hiljaa.

Jatkuva päänsisäinen hälinä tekee levottomaksi. On hankala keskittyä oikeasti havainnoimaan hetkeä kun mieli surffaa tuhannella kaistalla, joista juuri yksikään ei liippaa läheltäkään todellisuutta, vaan onkin täynnä mielemme automaation tuloksena syntynyttä harhaa. Tuo turha sakka sulkee silmämme siltä, mikä meitä oikeasti ympäröi, ja ajaa helposti toimimaan vanhojen mallien mukaan. Elämme elämäämme ikään kuin itseään hallitsematta. Siis – mitä vähemmän pää on täynnä turhaa, sitä enemmän ihmisellä on valtaa itseensä.

Elämä on täynnä esimerkkejä siitä, mitä valta käytännössä voi tarkoittaa. Se on mahdollisuus valita tapansa reagoida vastaantuleviin asioihin, mahdollisuus vaikuttaa jatkuvana tajuntaan hakkaavaan negatiiviseen ajatusoravanpyörään ja käydä töihin paremman puolesta – tai sitten se on ohikiitävä hetki suklaata notkuvan kaupanhyllyn edessä, jolloin teet päätöksen illan tarjottavista. Valtaa on päättää. Kun avaa itsensä oikeasti hetkelle, tekee havainnot ja niiden pohjalta päätökset, tulee todellisesti tilivelvolliseksi elämästään. Takaisin vallankahvaan voi päästä vain sinnikkyydellä. Aion ottaa tämän tosissaan – ollessani seurassa, keskityn hetkeen ja kanssaihmiseeni, ja kirjaa lukiessa keskityn ymmärtämiseen. En halua olla armoton, mutta kyllä tämän kanssa varmasti saa töitä tehdä.

Hyppönen tuo esiin elämän aallonharjat – mielihyvän ja –pahan. On ihmisiä, ketkä hakeutuvat jatkuvasti äärimmäisyyksiin mielihyvän kanssa saavuttaakseen onnellisuuden. ”Elämä tuntuu niin tasapaksulle jos ei välillä vähän revittele”. Samalla toista ääripäätä vältellään viimeiseen saakka. Se ei kuitenkaan kannata – onnellisuuden tilaa ei voi saavuttaa haaveilemalla toisesta ja välttelemällä toista. Mielihyvä on kuin ansa – siihen kiintyy helposti, ja yhteys todellisuuteen katoaa. Hyppönen antaa kolme vinkkiä perusasioiden äärelle pääsemiseen:

  • Kohdatessasi mielipahaa, mieti mistä se johtuu. Mitä tunteen taakse kätkeytyy?
  • Ymmärrä, etteivät nautinnot ja äärimmäiset mielihyvän tunteet muuta mitään pysyvästi. Ne ovat ohimenevää, ja näiden ohella elämässä on paljon muutakin nautittavaa.
  • Harjoittele. Laita itsesi epämiellyttäviin tilanteisiin ja keskitä energiaa ajatuksiisi niissä hetkissä.

Olen viime aikoina alkanut päästä kiinni asioiden hyväksymiseen sellaisena kuin ne ovat.  Paha olo ja katkeruus tosiaan hellittää hyväksymällä ja antamalla anteeksi. Ennen saatoin pyöriä pitkään pahan olon kanssa tekemättä asialle juuri mitään, ikään kuin vältellen sen kohtaamista. Nyt tiedän, että torjuminen vain pitkittää pahaa mieltä. On hyvä nähdä asioiden taakse. Ennen saatoin oikeasti uskoa, että joku toinen on syyllinen pahaan olooni. En hyväksynyt osallisuuttani tai ottanut vastuuta omista tunteistani. Kuvittelin tunteideni olevan totta, samoin muiden ajatusten minusta. Tunne oli todellinen – ei siis mikään ihme, että elämä tuntui kurjalle, ja mielipahaa halusi välttää viimeiseen saakka.  Oman itsen leimaaminen ikuiseksi epäonnistujaksi ja maailman tyhmimmäksi yksilöksi ei kuitenkaan kannata, ja toivon jokaisen ymmärtävän saman.

Päästäkseen kiinni Hyppösen asiaan kovin konkreettisesti, kirja tarjoaa lukijalle helpon tavan kokeilla lyhyttä koejaksoa. Jakso on viikon mittainen, ja jokaiselle päivälle on oma teemansa avaamaan ajatusta kirjan takana:

  • Maanantain teema on hyväksyminen. Päivän aikana tulee keskittyä hyväksymään tilanteita sellaisina, kun ne eteen tulevat. Jos aamulla verhojen takaa paljastuu kurja ilma, hyväksyn sen.
  • Tiistaina keskitytään kiitollisuuteen. Päivän mittaan kiitollisuuden aiheita on varmasti useita, kunhan niille vain avaa silmänsä. Kiitollisuutta voi aiheuttaa jopa vastoinkäymiset, jos ne pystyy näkemään oppimisen paikkoina. Positiivisuus ja kiitollisuus auttavat negatiivisten asioiden hyväksymisessä myös siten, että negatiivisten asioiden määrä ikään kuin vähenee salakavalasti, mitä enemmän kiitollisuuden aiheita ympärillään näkee.
  • Keskiviikkona huomio siirtyy uskomuksiin ja niiden aiheuttajiin. Negatiivisen tunteen kohdalla Hyppönen kehottaa kysymään itseltään, mikä uskomus asiasta (maailmasta, minusta itsestäni…) aiheuttaa tämän negatiivisen tunteen tässä asiassa. Kysymisen avulla pääsee kiinni tunteen todelliseen alkuperään, jolloin sitä on helpompi muuttaa.
  • Torstain teema on keho. Päivän mittaan pyri pitämään ajatuksesi omassa kehossasi – millaisia tuntemuksia huomioit päivän mittaan ja mistä ne kertovat. Ennen tilanteisiin siirtymistä kiinnitä huomiosi kehosi viritykseen. Onko tämä tunne hyvä tulevaa hetkeä ajatellen?
  • Perjantaina ole uteliaalla tuulella. Hae uusia tapoja lähestyä tuttuja asioita ja tutki, millaisia tuntemuksia ne saavat sinussa aikaan. Mikäli vastaasi tulee sinulle tuntematon asia, ota siitä selvää, äläkä kulje välinpitämättömästi sen ohitse.
  • Lauantai on lempeä. Suhtaudu kanssaihmisiin myötätunteisiin ja jätä täksi päiväksi arvostelulasit kotiin. Kuuntelemalla syvemmin voi muodostaa merkityksiä syvemmin ja avarakatseisemmin.
  • Sunnuntai on pyhitetty meditaatiolle. Hyppönen kannustaa etsimään itselleen mukavan, yksinkertaisen meditaatioharjoituksen, jota harjoittaa päivän mittaan.

Hyppönen kannustaa kirjaamaan jokaisen päivän päätteeksi tuntemuksiaan ylös. Huomion kiinnittäminen pieneen asioiden auttaa ymmärtämään isoa kuvaa ja helpottaa läsnäoloa kaiken arjen hässäkän keskellä.

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!