Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Nautitaan raakana

Kirjoitettu 23.04.14
Esseen kirjoittaja: Anders Bertlin
Kirjapisteet: 2
Kirja: Nautitaan raakana
Kirjan kirjoittaja: Henkka Hyppönen
Kategoriat: 8. Henkinen kasvu

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Nautitaan raakana

Henkka Hyppönen

 

Mietin pitkään miten tämän esseen aloittaisin, ja se on todella harvinaista minulle. Jotenkin pää on edelleen täynnä asioita, kun takana on sekä Joustava mieli sekä Nauti Raakana -kirjat. Näissä kirjoissa konkretisoitui yksi syy, miksi halusin tulla Tiimiakatemialle. Luotan kyllä itseeni ja tiedostan, että tulen hyvin toimeen ihmisten kanssa sekä hallitsen myyntiä ainakin tiettyyn pisteeseen asti. Ainoa asia, josta minulla on epävarma olo, on minun pääkonttorini. Sen halusin saada kuntoon ja tiedän, että se vaatii aikaa ja ponnistusta. Haluan saavuttaa sellaisen elämän, mikä kirjan tavoite on: Elämä sellaisenaan, mitään lisäämättä, mitään poistamatta. Haluan nauttia elämää raakana, elämää sellaisenaan, ja olla elämässä läsnä. Ei valmentaja ihan väärässä ollut, kun ehdotti, että lue tätä kirjaa, vaikkakin kirja Joustava mieli oli minulle ehkä vielä hyödyllisempi. Onneksi on vielä pari vuotta aikaa valmentaa mieltä vakaaksi ja sen ajan meinaan todellakin käyttää. Tästä kirjasta saadut opit ja kopit tulevat menemään käytäntöön, sen voin taata. Haluan myös kirjoittaa esseet aika avoimesti, koska siitä hyötyy silloin enemmän minä itse sekä muut jotka mahdollisesti lukevat tätä esseetä.

Kalenteri, aikataulu, ja työtavat ovat menneet uusiksi, nyt myös otan itseäni niskasta kiinni ja laitan mielen uusiksi. Tässä ensimmäinen ajatus:

 

”Oli kyse lähes mistä tahansa aistien kautta tulevasta tiedosta, koemme sen, mitä odotamme kokevamme. Kokemuksemme voi siis olla peräisin yhtä hyvin muistoistamme ja niistä johdetuista ennakko-odotuksista kuin aistikokemuksistamme.”

 

Otetaan nyt vaikka esimerkkinä asiakaskäynnit ja puhelinkontaktoiminen. Heti kun tulee nämä sanat esille, niin minun mieli alkaa vaeltaa tulevaisuuteen ja miettiä, miten huonosti asiat tulevat menemään. Ei varmasti tule kauppoja, ihmiset nauravat, ei ketään kuitenkaan kiinnosta jne. Mieli voi viedä asiat niin pitkälle, että alkaa uskomaan itsekin tähän. Päätös: ole läsnä nyt ja tässä. Älä anna mielen vaeltaa asioissa, joita ei ole tapahtunut tai välttämättä tule edes tapahtumaan. Älä anna mielen rajoittaa sinun tekemisiäsi, eikä sitä, että koet uusia asioita. Kukaan ei ole kuollut asiakaskäynnillä, harva loukkaantunut, ja vielä harvempi lentänyt ulos jalat edellä. Älä siis anna mielen voittaa sinua 1-0.

 

Seuraava fakta:

 

”Jos emme tee töitä pysyäksemme tässä hetkessä, jumitumme vanhoihin uomiin. Aivot pitää opettaa havaitsemaan asioita aloittelijan silmin.”

 

Tässä suhteessa olen erittäin kiitollinen Tiimiakatemialle. Tuntuu kuin aivoissa menisi uusia polkuja, uusia reittejä. Muistan hyvin kun tulin Tiimiakatemialle, kirjoitin aina kun kysyttiin missä olet tällä hetkellä, niin jumissa. Enää en ole jumissa, harva se päivä tulee mieleen uusia ideoita, joita voisi lähtee toteuttamaan. Sen lisäksi nykyään kirjoitan nämä ideat ylös niin, että ne ei vaan katoa vaan säilyvät tulevaisuutta varten. Tulevaisuus näyttää huomattavasti paremmalta kun elää tässä ja nyt, koska silloin kehittelee uusia ideoita sen sijaan, että miettii päänsä puhki, mitä tulevaisuudessa voisi mennä pieleen. Seuraava tilanne on käynyt minulle useita kertoja:

 

”Jos olemme valmiiksi hälytystilassa tärkeässä työpalaverissa, liikenneruuhkassa, kaupan jonossa, lapsia aamulla pukiessa, tärkeässä suorituksessa tai toisten edessä esiintyessä, mantelitumake ottaa helposti työnjohtajan tehtävän, ja tulos on usein surkea.”

 

Tähän voisi lisätä, että jos olet hälytystilassa Tiimiakatemialla niin tulos on usein surkea. Pitää uskaltaa antaa mielen joskus levätä. Jos koko ajan miettii, mitä tiimikaverit on mieltä tai mitä asiakkaat on mieltä, mielelle tulee burnout. Tässä toimintaohje seuraaville kuukausille:

 

”Perusstrategiana se, että torjutaan kärsimykset ja eletään ilot, on mahdoton ja typerä. (Väkinäinen hymykin aiheuttaa sairauksia.) Sen sijaan fokuksen tuominen tähän hetkeen tuntemuksineen on mentaalisesti paras ja kestävin strategia.”

 

Olen käyttänyt paljon aikaa elämässä siihen, että peittelen tunteita. Jotenkin en ole antanut itselleni lupaa olla surullinen tai näyttää tunteitani muille. Odotan aina itseltäni enemmän kuin muilta. Annan kyllä muille luvan olla allapäin tai huonolla tuulella, mutta en itselleni. Päätin laittaa jatkossa energian elämään ja projekteihin sen sijaan, että väkisin olisin muuta kuin mitä olen. Jos hymyilyttää niin hymyilee ja naureskelee, ja jos tuntuu pahalta niin antaa sillekin tunteelle mahdollisuuden ja jopa sijaa. Pitää vain huolen siitä, että ei anna mielelle liikaa tilaa, jottei se ala kuvitella ja suurennella asioita. Tämä siis seuraavia projekteja varten toimintasuunnitelmana. Annan itselleni vähän tilaa, käytän siitä kertyvän energian toimimiseen ja oikeasti mukaviin ja elämää parantaviin asioihin. Kylläpä oli taas pitkä pohdinta, mutta tällaista tämä on kun antaa itselleen aikaa ja hetkeksi kiipeää pois oravanpyörästä. Mutta ei hätää, pohditaanpa vähän lisää, kun kerran vauhtiin ollaan päästy:

 

”Apuna tässä urakassa on raakana nauttimisen periaate. Kun mieli pysyy läsnä tässä hetkessä, et sorru yhtä helposti nautintoihin etkä vältä sellaista mielipahaa, joka kuuluu elämään.”

 

Saako mielipaha kuulua elämään? Saa! Uskomatonta! Hienoa! Ei tarvitse väkisin suorittaa, eikä kaiken tarvitse tuntua hyvältä. Kun mikään nautinto ei korvaa elämän nautintoa. Kun ei nauti jokapäiväisestä elämästä, alkaa hakea kertaluontoisia nautintoja. Nyt on aika palata takaisin elämän raakana nauttimiseen. Tyytyväisyys elämän ylä- ja alamäkiin, ei väkisin vaan nauttien. Edessä on pelkkiä mahdollisuuksia. Nyt voi oikeasti sanoa, että Tiimiakatemia on vain mahdollisuuksia täynnä. Olen käynyt järjestyksenvalvojan kurssin, taksikurssin, tehnyt käännöshommia, myymälänrakentamista jne jne. Missä tällaisia mahdollisuuksia annetaan? Ei missään! Ja edessä on vielä monta kokeilua. Vahvalla mielellä vain taivas on rajana! Tästä ansasta on kuitenkin pysyttävä poissa:

 

”Kun ihminen laitetaan autiomaahan ilman minkäänlaisia maamerkkiä, ihminen alkaa vaistonvaraisesti kiertää kehää, vaikka hän kuinka yrittäisi kävellä suoraan. Mieli on ajatuksia pyöritellessä samanlaisessa tilassa.”

 

Kuinka monta tuhatta kertaa mieli onkaan pyörinyt samaa kehää? Jo liian monta tuhatta kertaa. Hyvä on antaa mielelle tilaa ja valmentaa sitä, mutta haluan syksyllä Tiimiakatemian ovesta astuessani kiinnittää entistä enemmän huomiota projekteihin. Pysäyttää sirkuksen ja alkaa nauttia elämää raakana. Tässä toimintasuunnitelma:

 

  1. Lakkaa olemasta niin sairaalloisen kiinnostunut siitä, mitä muut ajattelevat sinusta.
  2. Lakkaa erityisesti olemasta niin sairaalloisen kiinnostunut siitä, mitä itse ajattelet itsestäsi.

 

Jos ote alkaa lipsumaan niin näillä neljällä kysymyksellä palautan sen taas raiteille:

 

  1. Mistä voin olla kiitollinen?
  2. Mikä on tärkeää juuri nyt, jos tarkastelen asioita kuoleman näkökulmasta?
  3. Mitä negatiivisia toimintatapoja toistan?
  4. Millaista tulevaisuutta luon valinnoillani juuri nyt?

 

Vielä vastaus siihen mitä tekisin jos en pelkäisi:

 

”Käsittelen turhautumista samalla tavalla kuin kaikki muutkin. On tärkeä pysyä positiivisena. Turhautuminen, epäily tai pelko eivät saa estää minua saavuttamasta tavoitteitani. Se ei ole aina helppoa, mutta tiedän, että tuska, joka syntyy siitä ettei yritä, on pahempi kuin epäonnistumisen tuska.”

 

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!