Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Nautitaan raakana

Kirjoitettu 10.12.15
Esseen kirjoittaja: Linda Heikkilä
Kirjapisteet: 2
Kirja: Nautitaan raakana
Kirjan kirjoittaja: Henkka Hyppönen
Kategoriat: 8. Henkinen kasvu, 8.3. Havahtuminen - ihmisenä kehittyminen

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Henkka Hyppönen käsittelee kirjassaan Nautitaan raakana erilaisia ansoja, joihin astumme toinen toisensa jälkeen. Kuinka voimme päästä niistä eroon ja alkaa nauttimaan elämää raakana?

Länsimaissa on totuttu melko korkeaan elintasoon verrattuna joihinkin kehitysmaihin ja länsimaiden hyvinvointi perustuukin kasvuun. Haluamme tavoitella kasvua niin yksilötasolla kuin yrityksissä ja valtion tasollakin. Se on hyvä, että asioita edistetään ja kehitetään, mutta kun vauhti kiihtyy liikaa ja tuloksia odotetaan aiempaa nopeammin, suurin osa ihmisistä ahdistuu ja stressaantuu vakavasti.

Nykypäivänä ihmiset vertailevat itseään ja toisiaan jatkuvasti. Silloin kun vertailu on motivaation lähteenä, se voi olla iso hyöty. Mutta kun alamme vertailemaan itseämme vääriin kohteisiin, se tekee meistä levottomia ja tyytymättömiä. Saatamme vertailla omaa omaisuutta toisen omaisuuteen ja haluamme koko ajan lisää ja parempaa ”koska muillakin on”, vaikka todellisuudessa emme mitään enää tarvitsisikaan. Totumme yltäkylläisyyteen.

Ärsykkeiden ja valintojen määrä kasvaa jatkuvasti kun teknologia ja asiat kehittyvät. Vaihtoehtoja on monissa asioissa kymmeniä, jonka takia ajatukset ja huomio tahtovat sinkoilla minne sattuu. Koemme jatkuvasti tarvitsevan jotain ärsykettä ja tekemistä, jotta emme tylsisty. Olen itsekin kauhistellut sitä, miten välillä huomaan televisiota katsoessa, että samaan aikaan näpyttelen tietokonetta ja puhelinta. Pelkkä television katsominen ei riitä, vaan siinäkin jo tylsistyy ja tarvitsen lisää ärsykkeitä. Ihmisestä tulee helposti ärsykenarkkareita.

 

”Väitän, että nykyihmisen vaivat (pitkittynyt tuska, epämääräinen ahdistus, erilaiset harhakuvitelmat, tunnekiihotus, ylenpalttiset halut, puutuneisuus, turtuminen, pelot ja pelkotilat, mielen hälinä, krooninen stressi ja erillään olemisen kokemus) johtuvat pohjimmiltaan läsnäolon puutteesta. Niin kauan, kun ihminen on ”poissa”, hän kärsii.”

                                                                                                             – Henkka Hyppönen

 

Henkka Hyppösen mainitsemat kolme ansaa ovat sellaisia, jotka estävät meitä olemaan läsnä ja täten ajavat meidät ansaan.

Ensimmäisenä on ennustamisen ansa, joka estää meitä kokemasta ympäröivän todellisuuden sellaisenaan kuin se on.

Oli kyse lähes mistä tahansa aistien kautta tulevasta tiedosta, koemme sen, mitä uskomme ja odotamme kokevamme. Se voi olla peräisin muistoistamme ja niistä johdetuista ennakko-odotuksista tai sitten omista aistikokemuksistamme. Silloin kun kyse on pienistä ja merkityksettömistä asioista, ennustaminen ei haittaa. Mutta silloin kun käytämme enemmän muistiamme ja mielikuvia kuin aistihavaintoja, menee aistien ulottuvilla oleva todellisuus usein ohi.

Tämä ansa ei suoraan aiheuta ihmiselle stressiä, kärsimystä, sairauksia ja turtumista, mutta ennustamisella on selkeästi yhteys näihin vaivoihin. Valmiissa maailmassa ei ole mahdollisuuksia eikä valmis maailma voi yllättää sinua.

 

Toisena Hyppönen kirjoittaa mielihyvän ansasta, jonka takia tulkitsemme tunteitamme virheellisesti ja tavoittelemme vääriä asioita.

Työmuistimme tekee jatkuvasti töitä, koska nykypäivänä vaihtoehtoja ja valikoimaa mielellemme on liikaa. Kun maailma on täynnä mahdollisuuksia, emme haluaisi jättää mitään kokeilematta. Joudumme jatkuvasti tekemään valintoja vähäisen tiedon varassa, emmekä pidä siitä, että meidän pitäisi valita jotain ja jotain muuta jää sitten saamatta. Tähän lisäksi vielä se riski, että valinta onkin väärä. Kyllähän tällainen nykypäivän vaihtoehtojen kirjo pistää pään sekaisin ja alkaa vieläpä kiukuttaakin. Olen todennut tämän niinkin arkipäiväisessä asiassa kuin karkkien osto. Kun sitä karkkia tekee mieli ja käpystelee armottoman pitkän karkkihyllyn eteen, jää karkit usein kauppaan vain sen takia, etten jaksa alkaa miettimään kaikista niistä kymmenistä vaihtoehdoista, että mitä nyt tekisi mieli. Vaihtoehtoja on yksinkertaisesti aivan liika ja valinnan vaikeus alkaa ahdistaa.

Ihmiset on rakennettu niin, että koemme kivun uhkaavan elämää ja nautinnon edistävän sitä. Lähes kaikkeen elämää ylläpitävään liittyy jollain tavalla nautinto; oppimiseen, seksiin, syömiseen ja jopa ulostamiseen. Näistä nautinnoista jää aina vahva muistijälki, mutta ei läheskään yhtä vahva kuin kivun kokemuksista.

 

”Sä et voi tietää, mitä on nautinto, ennen ku tiedät, mitä on tuska.”

                                                                 – Andy McCoy

 

Miksi onnellisuus on usein ihmisten tärkein toimintaa ohjaava motiivi, vaikka onnellisuuden ylläpitäminen on neurologisesti mahdotonta? Pyrimme saavuttamaan onnellisuutta sekä ulkoisilla asioilla että pienillä arkipäivän välineillä, joilla muutamme pahan mielen mielihyväksi. Ulkoisia asioita ovat esimerkiksi parisuhde, taloudellisen vapauden saavuttaminen sekä oman asunnon hankkiminen. Pieniä arkipäivän välineitä ovat muun muassa päihteet, viihde ja syöminen. Olemme ehkä ruokkineet ajatustamme siitä, että kun jatkuvasti toteutamme pieniä onnellisuutta muistuttavia asioita, oma onnellisuuden yleistasomme nousee. Nämä ovat kuitenkin kaikki kestämättömiä onnellisuuden lähteitä, sillä asiat joihin totumme, ei aiheuta enää merkittäviä huippufiiliksiä aivoissamme.

 

Kolmas ja viimeinen ansa on ajatusten ansa, joka tekee meistä omien ajatustemme vankeja.

Mielen perusluonne on äänekäs ja eloisa. Osa aivojemme sisäisen selostajan puheesta on pelkkää pölinää, osa taas sitä, että selostaja tekee käytöksestämme meille ymmärrettävää. Selostusta tulee valitettavasti myös sellaisista aiheista, joita ei välttämättä haluaisi kuulla, kuten epäily, kauhistelu, asioiden tarpeeton määrittely, henkilökohtaisen pettymyshistorian luettelu ja muu pelkopohjainen sepustus.

Ihminen ei pysty oleman läsnä silloin, kun hän ajattelee mennyttä tai tulevaa. Tällöin aisteista tulevan tiedon määrä sen hetkisessä kokemuksessa kutistuu. Ja silloin kun emme ole läsnä, toimimme usein tyhmemmin kuin meillä olisi mahdollisuus. Teemme yleensä sitä mitä olemme tottuneet tekemään, vaikka vanha malli ei välttämättä palvelelisikaan enää.

 

Mihin me olemme oikein tulleet?

Nykyisestä ihmiskunnan tilasta päätellen, tästä ennustus-, tuskanvälttely – ja ajatuskoneistosta on ollut toki hyötyäkin. Olemme verrattain nopeita, opimme kokemuksistamme, ajattelemme abstraktisti, olemme tarkkanäköisiä (useimmiten ainakin) ja olemme hyviä välttämään lyhyellä aikavälillä tilanteita, jotka voisivat koitua kohtaloksemme

Mikä se meidän haasteemme näissä ansoissa sitten olikaan? Pidämme kokemuksiamme totena, koska ne tuntuvat siltä. Vannomme, että havaitsemme maailman sellaisena kuin se on ja luotamme siihen, että ajatuksemme ohjaavat meitä edes suurinpiirtein oikeaan suuntaan.

Elämän raakana nauttiminen johtaa siihen, että alamme nähdä todellisuutta sellaisenaan. Kun ja jos opimme ymmärtämään miten mieli toimii ja miten sitä ohjataan, pääsemme yli ennustamisen, mielihyvän ja ajatusten ansoista irti.

Hyppönen mainitsee kirjassaan käyvänsä läpi työkaluja, joiden avulla havaitsemme todellisuuden, vältämme harhaanjohtavaa mielihyvää ja saamme mielemme hiljaiseksi. Ehkä en osaa lukea kirjaa oikein, mutta itse en kokenut saavani kovinkaan selkeitä työkaluja näiden asioiden työstämiseen. Hyviä ajatuksia kyllä, mutta konkreettisia työkaluja? Ei niinkään. Poimin kirjasta kuitenkin muutaman asian, jotka jäivät mieleeni.

 

Elämä raakana nauttimisen idean voi löytää myös buddhalaisesta vertauksesta: kuin seisoisi rantavedessä. Jalat tukevasti pohjassa (olet läsnä). Aallot (tunteet ja tilanteet) tulevat ja menevät, mutta ne eivät heilauta sinua, eikä niihin huku. Vesi (elämä elementteineen) on niin kirkasta, että näet sen läpi.

Keskitasoisesti läsnäolevan ihmisen elämää kuvaa se, että ihminen on joko päättänyt jäädä kokonaan rannalle tai räpiköi henkensä kaupalla aallokossa.”

                                                                 – Henkka Hyppönen

 

Buddhalaisten opetuksien mukaan ihminen voi vapautua mielihyvän ansasta vain, kun hän opettelee olemaan tuskan hetkellä liikaa torjumatta ja nautinnon hetkellä liikaa kiintymättä.

1) Kun tavoittelet jotain ja koet mielipahaa, mistä se johtuu? Jos kyse on itsetuhosta tai ristiriidasta, lopeta. Jos kyse on oppimattomuudesta, jatka.

2) Älä vältä nautiskelua ja huippukokemuksia, mutta ymmärrä, että ne eivät myöskään muuta mitään pysyvästi.

3) Mielihyvän ansasta pääsee eroon mieltä harjoittamalla. Kokeile esimerkiksi vaikeita sosiaalisia tilanteita.

 

Ihmiset ja eläimet kestävät yleisesti ottaen hyvin stressiä. Meidät on luotu siihen, mutta se mihin meitä ei ole luotu, on stressin pitkittynyt muoto. Elämä on luonteeltaan hengenvaarallista ja stressaavaa ja stressitilan tarkoituksena on varmistaa hengissä säilyminen. Mutta toisin kuin eläimet, me ihmiset olemme valitettavasti kadottaneet kyvyn purkaa jännitystilaa. Kirjan mukaan yksi tapa purkaa traumaattisia kokemuksia ja vahvaa stressiä on niinkin yksinkertainen ratkaisu kuin värinä.

 

Lakkaa olemasta niin sairaalloisen kiinnostunut siitä, mitä muut ajattelevat sinusta! Lakkaa erityisesti olemasta niin sairaalloisen kiinnostunut siitä, mitä itse ajattelet itsestäsi! Itsensä vihaaminen on kieroutunutta ja eräänlaisen ylellisyyden tuotetta, kun ei ole huolta mitään oikeasti isosta asiasta. Samoin kuin itsensä ihannoinnin laita. Eteenpäin pääsee muutenkin kuin itseään vihaamalla tai narsistisella hehkutuksella.”

                                                                                     – Henkka Hyppönen

Hyppönen esittää kirjassaan tavan, jolla lähestyä harjoitteita, jotka auttavat nauttimaan elämää raakana: koejakso. Se voi olla ensin vaikka viikon mittainen ja jokaiselle päivälle on oma teemansa.

Maanantai – hyväksyminen

Lähestyt jokaista tilannetta ja ajatusta tavoitteenasi hyväksyä se sellaisenaan. Jos liikenteessä on ruuhkaa, hyväksyt sen sellaisenaan.

Tiistai – kiitollisuus

Aloita päiväsi havainnoimalla asioita, joista voit olla kiitollinen ja kirjoita ne ylös. Pane koko päivän ajan mielessäsi merkille asioita, joista voit olla kiitollinen. Päivän lopussa voi yrittää olla kiitollinen jopa vastoinkäymisistä. Kun aivot saavat negatiivisen ärsykkeen yhteydessä positiivisen signaalin, suhde hankalaan asiaan muuttuu.

Keskiviikko – uskomusten ja tarinoiden työstäminen

Aina kun koet negatiivisen tunteen, ota siihen etäisyyttä kysymällä itseltäsi, mitä sinun pitää uskoa (itsestäsi, toisista, tästä tilanteesta jne.), jotta sinusta tuntuu tältä. Näin hyväksyt tunteen sellaisenaan ja otat siihen etäisyyttä analysoimalla sitä.

Torstai – keho

Pyrit tulemaan tietoiseksi siitä, mitä kehossasi tapahtuu päivän kullakin hetkellä.

Perjantai – uteliaisuus

Kun kuulet käsitteen, jota et tunne, selvität sen. Päätä aamulla ainakin kolmesta uudesta asiasta tai lähestymistavasta joita tulet kokeilemaan päivän aikana.

Lauantai – myötätuntoinen suhde

Yritä rakentaa myötätuntoista suhdetta ihmisiin, joita kohtaat. Älä arvioi tai arvostele toisia ihmisiä. Kuuntele syvemmin ja muodosta merkityksiä aidosti.

Sunnuntai – hiljaisuus

Kokeile jotain yksinkertaista meditaatioharjoitusta.

 

Tämä kuulosti minusta mielenkiintoiselta ja ajattelinkin, jos yrittäisin ainakin viikon ajan tällaista. Ehkä hieman soveltaen, mutta kuitenkin. Pitäisi varmaan hieman tutustua paremmin meditointihommiin, sillä tämä kirja tuntui hehkuttavan sen hyötyjä aika lailla. Olen kuullut myös muualta sen mahtavuudesta. En ole itse oikein tajunnut sitä koskaan, mutta ehkä juuri sen takia kun ei ole tullut kokeiltua.

 

”Raakana nauttimisen elämäntyylissä on kyse siitä, ettemme muuta suunnitelmia vaan toimintatapojamme, jotta pysyisimme pidempään ja syvemmin tässä hetkessä. Kun suunta joskus hämärtyy, voi kirkkautta hakea neljästä vanhasta buddhalaisesta kysymyksestä: Mistä voin olla kiitollinen? Mikä on tärkeää juuti nyt, jos tarkastelen asioita kuoleman näkökulmasa? Mitä negatiivisia toimintatapoja toistan? Millaista tulevaisuutta luon valinnoillani juuri nyt?”

                                                                                        – Henkka Hyppönen

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!