Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Nautitaan raakana

Kirjoitettu 07.04.13
Esseen kirjoittaja: Hanne Eskelinen
Kirjapisteet: 2
Kirja: Nautitaan raakana
Kirjan kirjoittaja: Henkka Hyppönen
Kategoriat: 8. Henkinen kasvu, 8.3. Havahtuminen - ihmisenä kehittyminen

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Nautitaan raakana –kirja tarttui mukaani Helsinki-Vantaan lentokentältä matkalla Egyptin lomalle poikien kanssa. Kädessäni oli kaksi kirjaa ja mietin pitkään kumman ostan itselleni ja loppujen lopuksi Nautitaan raakana lähti mukaan. Valinta taisi osua oikeaan. Henkka Hyppönen pureutuu kirjassaan yhteen länsimaisen kulttuurin suurista haasteista, kuinka nauttia elämästä sellaisenaan. Miksi länsimaiseen kulttuuriin kuuluu levottomuus, jatkuva stressi ja kasvun tarve, miksei elämästään voisi nauttia juuri sellaisenaan kuin se, elämättä koko ajan huomisessa tai eilisessä, jossa asiat ovat paremmin? Sanotaan, että länsimainen kulttuuri on itämaista edistyneempi, mutta miksi itämaisen kulttuurin maissa elämä koetaan onnellisemmaksi?

Länsimainen kulttuuri kannustaa meitä haluamaan jatkuvasti enemmän ja enemmän, ostamaan ja kuluttamaan, suorittamaan mahdollisimman paljon ja olemaan mahdollisimman tehokkaita, hankkimaan laitteita helpottamaan elämää ja ehkäisemään tylsyyttä. Miten paljon nykyihminen pystyy ottamaan tietoa vastaan, kuinka paljon tiedosta menee ohi ja miksi en pysty omaksumaan sitä kaikkea? Miksi olemme jatkuvasti levottomia emmekä pysty keskittymään, olemaan yksin, rauhoittumaan, nukkumaan? Mihin maailma on hektisyydellään menossa?

Hyppönen kehottaa lukijaansa pysähtymään hetkeksi miettimään omaa elämäänsä ja kuinka omassa elämässään voisi olla paremmin läsnä ja löytämään onnellisuuden sitä kautta. Havahduin joskus vuoden vaihteen tienoilla, Brasiliasta paluuni jälkeen, siihen miksen koe olevani onnellinen Suomessa. En ole edes yrittänyt olla, en ole edes yrittänyt nauttia arkipäivän asioista Suomessa, vaikka juuri siitä onnellisuus syntyy. Hyppösen mukaan keskittymällä hetkeen, nauttimalla elämää raakana, voi löytää onnellisuuden elämäänsä. Vuoden vaihtumisen tienoilla tein päätöksen, että opettelen olemaan onnellinen Suomessakin, ilman että kaipaisin joka päivä johonkin missä en voi sillä hetkellä olla. Tämän päätöksen jälkeen kuin huomaamattani aloin nähdä asioiden hyviä puolia ja keskittyä pieniin asioihin ja hetkiin elämässäni. Muutto Savelaan pidentäisi kyllä työmatkaa, mutta lisäisi liikuntaa, olisi aikaa pyöräilylle, josta tykkään. Joogan harrastaminen kyllä maksaa, mutta auttaa rauhoittumaan ja keskittymään, ymmärtämään itseä ja nauttimaan omasta kehostaan. Aamulla aiemmin herääminen tarkoittaa kyllä jonkin verran lyhyempiä yöunia, mutta lisää onnellisuutta kun ei tarvitse aamulla kiirehtiä ja hoppuilla, että ehtii töihin. Lenkkeily vie aikaa, mutta parantaa hyvinvointia ja mahdollistaa ajan omille ajatuksille ja rauhoittumiselle. Pieniä asioita, jotka rakentavat isomman kokonaisuuden ja jotka lisäävät minun onnellisuuttani. Ennen niin levoton ja onneton minä on muuttunut onnellisemmaksi ja levollisemmaksi minäksi. Hetkiin on helpompi tarttua ja on helpompi olla onnellinen juuri tässä ja nyt.

Pääsiäinen toi mukanaan muistutuksen eräästä päätöksestä, joka aikanaan lisäsi kykyäni olla enemmän läsnä. Siitä on piakkoin viisi vuotta kun tein päätöksen vähentää television katsomista, kolme vuotta kun lahjoitin televisioni pois, enkä todellakaan ole sitä kaivannut. Tämä pieni päätös paransi aikoinaan todella paljon elämäni laatua. Yhtäkkiä olikin aikaa liikunnalle, lukemiselle ja jopa siivoamiselle. Aikoinaan tämä päätös muutti elämääni, lisäsi hetkessä läsnäoloa, koska ei ollut mitään mihin ”upota koko päiväksi tai illaksi”. Tämä päätös on pitänyt ja en ole moneen vuoteen kaivannut televisiota elämääni, enkä kaipaa tälläkään hetkellä. Jaksan aina vain ihmetellä miten ihmisillä riittää aikaa katsoa televisiota, kun elämässä on niin monta muutakin asiaa tehtävänä ja nautittavana. Vuoden vaihteessa tekemäni päätöksen jälkeen aloin tarkkailla myös netissä käyttämääni aikaa. Onko todella tarpeellista istua kotona ja jutella kavereiden kanssa Facebookissa, jos he ovat samassa kaupungissa? Miksen voisi tavata heitä kasvotusten? Onko tarpeen olla tavoitettavissa 24/7? Miksi ylipäätään tarvitsen niitä työkaluja, kuin Facebook ja sähköposti, vapaa-ajallani? Päätin hieman rajata netissä viettämääni aikaa ja se on mahdollistanut monia asioita, joihin ennen ei ollut aikaa. On hämmentävää huomata, että olen lähtenyt miettimään elämääni onnellisuuden kautta, kun Hyppönen miettii elämää läsnäolon kautta, ja kuinka asiat elämässäni muuttuivat muutamassa kuukaudessa jo ennen tämän kirjan lukemista.

Välillä unohtuu, mitkä asiat tuovat onnellisuutta ja mihin kannattaa keskittyä. Viimeiset viikot ovat menneet kuin työsumupilvessä, johonkin on unohtunut aikaiset aamuherätykset, lenkkeily, joogaaminen ja työmatkoista nauttiminen. Viime viikolla kävin jooga tunnilla ja se pysäytti, nyt mennään liian kovalla höyryllä eteenpäin, kun en voi keskittyä edes joogaan. Jos en osaa enää keskittyä joogaan, niin mitä on tapahtunut, mikä on muuttanut tilanteen? Mikä omassa elämässäni on oikeasti tärkeää? Se, että tuhoaa itsensä liiallisella työmäärällä vai se, että nauttii arjesta? Tämän miettiminen sai minut luopumaan muutamasta työjutusta, varaamaan kalenteriin aikaa itselle, lenkkeilylle, joogalle ja ystäville. Jos nyt ei ole aika olla läsnä ja onnellinen, niin milloin on? Onko koskaan parempaa tilaisuutta kuin juuri nyt?

Luin Hyppösen kirjan juuri hyvään aikaan. On jälleen aika keskittyä itseen ja siihen kuinka voi lisätä omaa läsnäoloaan ja sitä kautta omaa onnellisuuttaan. Tämän vuoksi tarkkailin viikon ajan itseäni ja omaa toimintaani Hyppösen ”raaka viikko” –harjoituksen mukaan.

Maanantai on hyväksymisen päivä. Tavoitteena on lähestyä jokaista tilannetta ja ajatusta tavoitteena hyväksyä se sellaisenaan. Maanantai oli itselle helppo päivä, vuosien varrella on oppinut pikkuhiljaa siihen, että kaikkeen ei voi aina vaikuttaa ja usein tilanteet on hyväksyttävä sellaisina kuin ne vastaan tulevat. En kokenut päivän aikana mitään erityisiä haasteita.

Tiistai on kiitollisuuden päivä. Päivän tavoitteena on huomioida asioita, joista olen kiitollinen ja kirjoittaa niitä ylös. Tavoitteena on muuttaa myös vastoinkäymiset kiitollisuutta tuoviksi asioiksi. Päivän mittaan ja illalla listasin asioita, joista olen kiitollinen. Ensimmäiset viisi oli helppo listata, sen jälkeen jouduin miettimään hetken, mutta ihan hetkessä listalla oli yli 30 asiaa. Hämmentävää. Listalta löytyi paljon myös itselle haastavia asioita. Oli ihanaa huomata kuinka pystyy olemaan niistäkin asioista kiitollinen.

Keskiviikko on uskomusten ja tarinan työstämisen päivä. Tavoitteena on nähdä omat negatiiviset uskomukset ja hyväksyä ne. Tavoitteena on myös kirjoittaa itselleen parempi tarina tulevaisuutta varten. Hämmennyin kuinka paljon elämästäni rakennan uskomusten varaan, olivatpa ne negatiivisia tai positiivisia. Teki hyvää pysähtyä miettimään omia uskomuksiaan ja mistä ne juontavat juurensa ja onko niissä mitään perää. Illalla otin myös hetken ja kirjoitin itselleni uutta tarinaa sellaisella elämän osa-alueella johon haluan muutosta.

Torstai on kehon päivä. Tavoitteena on tulla tietoiseksi siitä mitä kehossa tapahtuu. Torstai oli huomattavasti keskiviikkoa helpompi tehtävältään. Johtunee siitä, että erityisesti kevään aikana olen opetellut tunnistamaan kehoni tuntemuksia, sitä mistä ne tulevat ja miettimään mitkä ovat syyt niiden takana. Kevään aikana jooga on auttanut paitsi keskittymään ja rauhoittumaan, myös tuntemaan omaa kehoa ja vähentämään selkäkipuja. Torstai-iltana maatessani huoneeni lattialla mietin päivää ja sitä miten paljon olenkaan oppinut itsestäni kevään aikana. En voi olla kuin kiitollinen, että päätin vihdoinkin keskittyä omiin harrastuksiin ja omaan hyvää olooni pelkän työn sijasta.

Perjantai on uteliaisuuden päivä. Tavoitteena on kokeilla normaalista poikkeavia asioita. Perjantaina tuli kokeiltua tavallisuudesta poikkeavia asioita. Suurin lienee se, että vietin päivänä tekemällä töitä muualla kuin toimistossa. Tämä muutti päivän rakennetta ja oli todella piristävää. Tämä päivä oli erittäin hyvä muistutus siitä, että välillä on mukavaa kokeilla normaalista poikkeavia asioita.

Lauantai on myötätunnon päivä. Päivän tavoitteena on rakentaa myötätuntoista suhdetta ihmisiin, joita kohtaa. Päivän ajan tulisi olla arvostelematta muita ihmisiä ja toivottaa heille kaikkea hyvää. Hyppönen suosittelee myös Metta Bhavana – meditaatioharjoitusta, joka lisää myötätuntoa. Jostain syystä tämä tuntuu olevan todella haastavaa länsimaisessa kulttuurissa. Havaitsin päivän aikana kuinka paljon ihmisiä arvostellaan ja se pysäytti. Koska asioita mietti koko ajan tämän päivän teeman kannalta, huomasi miten oli joitakin tilanteita, joissa teki mieli arvostella muita tai heidän käyttäytymistään, mutta onko minulla oikeutta siihen – tai haluanko edes tehdä sitä? Mikä on oikeastaan tärkeämpää, arvostaa itseään vai arvostella muita?

Sunnuntai on hiljaisuuden päivä. Päivän tavoitteena on löytää aika meditaatiolle länsimaisen kiireellisen kulttuurin keskeltä. Hyppönen kehottaa lukijaansa tekemään sunnuntain aikana meditaatioharjoituksen tai kirjoittamaan 3 tyhjää paperiarkkia täyteen ajatuksia, joka on Hyppösen mielestä länsimaalainen tapa meditoida. Päätin itse kokeilla perinteisempää tapaa. Keskittymiseni on viikon aikana jälleen parantunut, huomasin sen perjantaina joogatunnilla, jossa tunnuin pääsevän aivan eri tasolle kuin koskaan aiemmin. Eikä tänään meditaatioharjoituksen tekeminen tuntunut haastavalle. Harjoituksen jälkeen mieleeni tulivat useampi kirja, joista olen lukenut meditaation vaikutuksista ja pinkkusyksynä käymäni itsensä johtamisen – koulutus, jossa oli puhetta samasta asiasta. Näyttöä meditaation tuomista vaikutuksista on hurjan paljon, miksen hyödyntäisi niitä omassa elämässäni, varsinkin kun ensimmäinen askel on otettu. Voisikohan meditaatiosta tulla jokaviikkoinen tapa minulle? En löydä yhtäkään syytä miksi ei..

Hyppönen kiteyttää raakana nauttimisen seuraavaan lauseeseen: ”Raakana nauttimisen elämäntyylissä on kyse siitä, ettemme muuta suunnitelmia vaan toimintatapojamme, jotta pysyisimme pidempään ja syvemmin tässä hetkessä.” Olen itse elänyt elämää, jossa en ole läsnä tässä hetkessä vaan elän menneissä, en ollut valmis hyväksymään niitä asioita joita elämässäni on tapahtunut ja jäin roikkumaan kiinni niihin asioihin, jotka tekivät minut onnettomaksi. Olen myös elänyt niin, että elän tulevaisuudessa, koska en pysty hyväksymään nykytilannetta. Oli paljon helpompi haaveilla paremmasta huomisesta, olematta kuitenkaan valmis tekoihin paremman huomisen eteen. Kumpikaan edellä mainituista tyyleistä ei ole ainakaan itselleni tuonut onnellisuutta, ja opin sen kantapään kautta. Itselle tähän hetkeen keskittyminen on lisännyt onnellisuutta. Tämä viikko pysäytti minut miettimään asioita hetkeksi. Se toimi muistutuksena siitä, mitä teen elämässäni tällä hetkellä ja mitä asioita haluan muuttaa. Tajusin olevani onnellisempi kuin pitkään aikaan, mutta matkaa elämän raakana nauttimiseen on vielä edessä.

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!