Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Netti mullistaa markkinoinnin & Many- to- many- markkinointi

Kirjoitettu 25.02.16
Esseen kirjoittaja: Camilla Heikkilä
Kirjapisteet: 6
Kirja: Netti mullistaa markkinoinnin & Many - to- many- markkinointi
Kirjan kirjoittaja: Jari Juslén ja Evert Gummesson
Kategoriat: 6. Markkinointi, 6.2. Myynnin ja markkinointiviestinnän taidot ja työkalut, 6.7. Sosiaalinen media ja markkinointi

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Kevään aikana aloitin uuden projektin some-markkinoinnin parissa. Yllätyksekseni, olen ollut siitä todella innostunut ja koko ajan tuntuu että haluan tietää aiheesta enemmän ja enemmän. Sana ”markkinointi” on jotenkin luonut minulle niin vahvat ennakkokäsitykset, ja olen mieltänyt sen niin yksitoikkoiseksi ja yksipuoliseksi, että olen aina ajatellut, että njäh ei oo mun juttu. Nyt kuitenkin se on hyvinkin mielekästä puuhaa. Olen myös huomannut, että nyt Maruakin suunnitellessa markkinointiin on ollut kiva heitellä ajatuksia ja ammentaa tietoa, mikä on purevaa markkinointia Marun kohderyhmälle ja mistä heitä tavoittaa.

Kirjastossa käydessäni mukaani lähtikin vino pino markkinointi-kirjoja, ja itseasiassa oli hankala päättää mistä aloittaa. Ensimmäisiksi otin kuitenkin itselleni lukuun Jari Juslénin Netti mullistaa markkinoinnin sekä Evert Gummessonin Many –to– Many – Markkinointi.

 

Yläkaupungin some-markkinoinnissa kaikki on oikeastaan mielenkiintoisen sisällön luomista. Jari Juslén painotti kirjassaan oikeastaan juuri sitä asiaa, mitä minäkin olen miettinyt alusta alkaen; ”Internet ei ole media kanava, vaan paikka toiminnalle, keskustelulle ja vuorovaikutukselle. Asiakkaat eivät internetissä halua mainontaa, vaan tietoa heitä kiinnostavista asioista.” Markkinoimme some-kanavissamme yrityksiä, joten välillä se on vaikea löytää sellaista tasapainoa, että millainen julkaisu on liian mainosmainen ja millainen ei. Varsinkin, kun monet yrityksistä on tottunut omassa kanavassaan nimenomaan mainostamaan, mutta meillä tavoitteena taas on luoda hieman rennompaa ja persoonallisempaa lähestymistapaa. Itse hallinnoin instagram-tiliä, jonka varsinkin on oltava sisällöltään rennompaa ja ikään kuin ihmisläheistä. Sellaista instagram tiliä ei yksinkertaisesti kukaan jaksa seurata, joka on mainoksia täynnä. Instagram muutenkin sisältää aika paljon arkista materiaalia, ja arkisten asioiden jakaminen ja seuraaminen on tavallaan se juttu. Sen takia itselläni on myös sisällöntuotannossa se haaste, kuinka saan päivityksistä mahdollisimman ihmisläheisiä sekä ”arkisia”, mutta kuitenkin sellaisia, että seuraajat saavat niistä jotakin informaatiotakin irti. Olen pyrkinyt ja pyrin kiinnittämään seuraaviin asioihin huomiota;

Kuvat; Itse otetut kuvat ovat paljon parempia kuin esimerkiksi yrityksen jo valmiiksi käyttämät mainosmateriaalit tai mainoksia varten otetut kuvat. Heidän valmiit kuvat saattavat ehkä olla joissain tapauksissa parempi laatuisia, mutta niistä myöskin näkee sen mainoksen omaisuuden aika suoraan. Kun kuvasta näkyy, että se on itse käyty nappaamassa ja se on osa arkipäivää, niin se on jo paljon lähempänä ihmistä.

Teksti; Tekstistä pyrin aina jättämään mainosmaisia elementtejä mahdollisimman paljon pois. Esimerkiksi suorat kehoitukset ovat minusta hyvin tyypillisiä mainoslauseissa, joten niiden sijaan yritän tarjota seuraajalle ikäänkuin mahdollisuuden, että näinkin voi tehdä. Kirjasta poiminkin tämän hyvän lauseen, joka oikeastaan kuvaa juuri tätä omaakin ajatusmallia; ”Omista tuotteista huutamisen tilalle on otettava halu selvittää ja ratkaista asiakkaan ongelmia tehokkaasti.” Sitä en tiedä, onko se oikeasti hyvä taktiikka vai ei, mutta arkiseen ja rehelliseen sisältöön se minusta sopii paremmin. Juslén mainitsee, että netissä aitous on tärkeämpää kuin muodollinen auktoriteetti, ja ehkä juurikin tätä aitoutta yritän myös itse etsiä tekstejä kirjoittaessa. Aitous ja rehellisyys myös kasvattaa ihmisten luottamusta.

Pyrin myös pitämään tekstit lyhyinä ja ytimekkäinä. Facebookissa tekstiä voi olla hiukan enemmän, sisältö voi olla enemmän ehkä informoivaa (vaikka sielläkin tavoitteenamme on välttää liikaa mainosmaisuutta) ja sisältö on myös ehkä vähän asiatekstimäisempääkin. Instassa voi olla enemmän rempseä ja käyttää esimerkiksi hymiöitä. Pari esimerkkiä julkaisemistani teksteistä;

”Bongasin ihania säärystimiä Tanssiinasta! Ensi viikolle on taas luvattu pakkasiakin, niin ei muuten olisi yhtään hassumpi ystävänpäivälahjakaan :)”

”Puhelimet huollossa Huoltokukolla! Huoltokukko lupaa 100% tyytyväisyystakuun, joten en yhtään ihmettele, että nämäkin puhelimet on kiikutettu tänne!”

”Namm, lukeutuuko sushi kenenkään muun lemppareihin? Kalaliike Mäkisestä voi hakea herkut omaan illallispöytään arkisin 8-17 ja lauantaisin 8-14 :)”

Sinänsä toinen näkökulma on se, että hyvä markkinointi kannustaa tai kehottaa kuitenkin jollakin tavalla toimimaan. Suorat kliseiset mainoslauseet eivät toimi, mutta voisin kehittää omassa sisällöntuotannossa sitä, että kuitenkin ujuttaisi jonkinnäköistä lausetta, joka kannustaisi toimimaan.

 

Informatiivisuus; Some-kanavat ovat enemmän ehkä juurikin sitä näkyvyyden saamista varten, mutta toki pyrin pohtimaan aina sitäkin, että mitä infoa postauksissani tuon mistäkin yrityksestä. Aina en välttämättä laita mitään, mutta välillä se on ihan hyvä ujuttaa jokin fakta esiin näissä lyhyissäkin teksteissä. Esimerkiksi juurikin vinkkausta tarjouksista, yrityksen aukioloajasta, hittituotteesta yms. Melkein kaikkiin postauksiin lisään myös paikkamerkinnän, eli siitä näkee missä osoitteessa yritys sijaitsee, mikäli yrityksellä on oma instagram-tili, niin merkitsen sen kuvan yhteyteen, sekä liitän kuvaan liittyviä hashtageja, joiden kautta samanlaisia asioita seuraavat voivat löytää postauksen.
”Markkinointi ja tiedottaminen yhdistyvät netissä” – Jari Juslén

 

Vuorovaikutteisuus; Kun tekstiin sisällyttää kysymyksen, ja sen pitää rentona sekä aitona, niin seuraajan on helpompi osallistua vuorovaikutukseen. Somessa markkinoinnissa onkin paljon kyse vuorovaikutuksesta ja se on aina vain positiivista kun ihmiset saa hereille keskustelemaan asioista. Somessa se on helppoa, ja siihen tottakai pyrinkin, että saan seuraajat aktiivisiksi kanavassamme. Tämä vaatii myös tottakai sitä, että kun kanavassa herää keskustelua, tulee kommentteja ja kysymyksiä, niin niihin on itsekin reagoitava takaisin.

 

Instagramissa pystyy tekemään paljon, mutta se on kuitenkin selkeästi haastavampi ympäristö kuin esimerkiksi facebook. Jos ajattelee facebookia, niin siellä yksi sivusto saattaa levitä hyvinkin nopeasti ja seuraajat löytävät sen helposti. Kun esimerkiksi kaveri tykkää sivusta, niin se pomppaa seinällesi, myös kohdennetulla markkinoinnilla saadaan se isolle massalle näkyviin. Instagrammissa seurattavaa tiliä harvoin löytää vahingossa. Uudella seuraajalla on tottakai mahdollisuus bongata meidän tilimme, jos joku muu esimerkiksi on merkinnyt meidät omaan postaukseensa, mutta muuten seuraajien täytyy aikalailla tietää, mitä etsii. Itse olen yrittänyt olla aktiivinen instagrammissa esimerkiksi niin, että on etsinyt jyväskylän jayläkaupungin sekä yläkaupungin yritysten hashtageilla kuvia ja käyttäjiä, ja tykkäillyt/kommentoinut heidän kuviaan, jota kautta he huomaavat olemassaolomme. Tätä kautta onkin tullut aika isokin osa seuraajista.

 

Juslén mainitsee kirjassaan, että markkinoijana tulisi asettaa tavoitteeksi tuottaa sellaista sisältöä, jota asiakkaat haluavat vastaanottaa ja jakaa keskenään. Tässä Yläkaupungin somemarkkinointi-projektissahan meidän asiakkaita ovat yritykset, joita markkinoimme kanavissamme, mutta myöskin pääasiassa he, joille sisältöä luomme – eli ihan normaalit kuluttaja-asiakkaat. Nämä asiakkaat arvostavat sisältöä, joka auttaa heitä ratkaisemaan jonkin ongelman. Minun mielestäni instagrammissa liikkuva ”asiakaskunta” arvostaa myöskin sisältöä, joka on jollakin tavalla viihdyttävää/humoristista (sellaista sisältöä myöskin jaetaan mielellään) ja ajatuksia herättävää. Aktiivisuuden ja seuraajien kannalta, arvioisin, että myös sisällön monipuolisuus on aika tärkeää. Siihen olen oikeastaan nyt hiukan herännyt, kun on päivitellyt koko ajan yrityksistä juttuja. Vaikka toki nekin ovat kaikki erilaisia päivityksiä, niin periaatteessa se on sitä samaa. Pohdin, että sisältöön voisin myöskin kehitellä jotakin aiheeseen liittyviä memejä (niistä ihmiset tykkää aina!), ehkäpä jotakin pieniä videoklippejä Yläkaupungista tai yrityksistä sekä ihan vain fiilistelykuvia Yläkaupungilta. Ensi viikolla päätinkin jo mennä Yläkaupunkiin kuvailemaan ihan fiilistelykuvia, mutta videot ja memet vaatii hiukan etukäteissuunnittelua. Ne kyllä varmasti tuovat monipuolisuutta ja viihdyttävyyttä instagram-kanavaan.

 

Jari Juslénin kirjassa korostettiin paljon myös sitä, kuinka tuottavan sisältöstrategian keskipisteenä on aina asiakkaat ja ratkaisut heidän ongelmiin. Tässä nimenomaan tarkoitettiin sisältöä ja kuinka se viestii ratkaisuista ongelmiin, mutta itselleni heräsi tästä myös se ajatus, että kuinka me ja meidän luoma sisältö vastaa meidän yritysasiakkaidemme ongelmiin… Eli pääasiassahan heidän ongelmansa ja odotukset ovat asiakashankinnassa. Sen takia he meille maksavat, että saisivat lisää asiakkaita palveluilleen. Tätä aloin miettimään, että kuinka me tiedämme toimiiko meidän kanavamme. Toki seuraajien määrä kertoo ja tuo osviittaa siitä, kuinka moni näkee postaukset yms. mutta että tuoko se oikeasti lisäarvoa yrityksille. Onhan sitä hiukan hankala mitata, tai oikeastaan asiakkailta pitäisi aina kysyä, että mitä kautta on löytänyt palvelun. Sillä saisi edes hiukan mitattua sitä, että kuinka meidän palvelumme toimii.

Ja kun keskitytään näihin yrityksiin, niin Evert Gummesson nosti omassa teoksessaan yhden many-to-many markkinointia ohjaavan arvostuksen/asenteen esiin; Win-win –> tehokas ja pitkälle tähtäävä yhteistyö, joka vaatii sen, että kaikki osapuolet tuntevat itsensä voittajiksi. Tämä herätti sen ajatuksen, että myös tätä näkökulmaa on hyvä pohtia sisällön tuotannossa; kuvissa ja teksteissä. Kuvien ja tekstien tulee olla siinä mielessä samanvertaisia, että kukaan yritys ei tuntisi, että jotakin muuta yritystä on ”suosittu” tai nostettu enemmän esiin. Kaikilla pitäisi olla se tunne, että markkinointi on oikeudenmukaista ja toimivaa. Gummessonin sanoin ”jokaisen osapuolen on ajateltava muita osapuolia sekä partnereina, että vastapuolina.” Kuitenkin tässäkin tapauksessa yhteisessä kanavassa on enemmän voimaa, kuin yksittäisessä. Se on ikään kuin yksi verkosto, jossa kaikkien tulee olla tyytyväisiä, niin se toimii.

Yksi idea vielä heräsi Juslénin teosta lukiessa. ”Kannusta jakamaan sisältöäsi”. Facebookissa tämä on helpompaa, sillä siellä on helppo jakaa päivityksiä, mutta kuinkas instagram? Itse olen seurannut aktiivisesti sellaista kanavaa kuin Blokess, ja heillä on aika nerokas idea heidän kanavassaan; kun he julkaisevat videon, he kehottavat ihmisiä tägäämään jonkun kaverinsa joka tekisi samalla tavalla. Näin heidän kaverinsa ajautuvat pakosti sivulle. Tällaista ”jakamis”-systeemiä voisi yrittää Yläkaupungin markkinoinnissa, siinä ehkä haastavaa on luoda sellaista sisältöä, johon tällaista tekniikkaa voi hyödyntää… Mutta mieleeni tuli, että myöskin Marun insta-markkinoinnissa tämä voisi toimia esim vaatteita ja tarjouksia postatessa.

Tähän liittyy myös Gummessonin verkostomarkkinointi. Kun markkinoinnilla saavutetaan uusi asiakas, niin se ei koskaan oikeastaan tarkoita pelkästään sitä yhtä tyyppiä, vaan samalla rekrytoidaan asiakkaan verkosto.

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!