Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö
VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

 

Luin Yvon Chouinardin kirjan ”Suuri Seikkailu” (eng. Let my people go surfing). Ajattelin sen tuovan uudenlaista näkemystä omaan ajatteluun ja rikastuttavan sitä. Kirja kertoo Patagonia -yrityksen perustajan Chounardin tarinan ja koko yrityksen perustan arvomaailmasta uusien työntekijöiden rekrytointiin.

”Kuolleella planeetalla ei tehdä bisnestä.” -David Bromer

Patagonia -yritys on todella erityyppinen yritys kuin normaalisti seuraamani firmat. Heidän arvonsa ja ajatuksensa olivatkin raikkaita uusia ajatuksia itselle. Voin myöntää että kestävä kehitys, vihreät arvot jne. ovat itselleni hieman vieraita, ja tämä on noloa jopa myöntää. Patagonia yrityksen kaikki toiminta pyritään tekemään mahdollisimman kestävän kehityksen näkökulmasta maailmaa kuormittamatta, kunnioittaen luontoa. He ovatkin olleet tiennäyttäjiä muille isoille yrityksille ajansaatossa pitäen lujasti kiinni omista vaalimistaan arvoistaan, erottuen vihreiden arvojensa kautta.

Patagonian tuotteet valmistetaan huolella: raaka-aineet esimerkiksi valitaan kankaisiin ja mikäli esimerkiksi heidän käyttämälleen puuvillalle löytyy vaihtoehtoinen vihreämpi tuotantotapa – he vaihtavat vaikka se maksaisi hieman enemmän. He ovat käyttäneet todella paljon aikaa etsien kestävintä ja parasta ratkaisua esimerkiksi kerrastopukeutumiseen. Tuotteet ovat simppeleitä, eikä niissä ole mitään ylimääräistä. Ne on luotu kestämään kuten kiipeilyvarusteiden kuuluukin. Niitä tulee pystyä huoltamaan helposti monenlaisissa olosuhteissa. Esimerkiksi tuotteita ei tarvitse vielä kuivapesuun pesulaan.

Vastuullinen minä

Voin itse oikeasti myöntää olevani todella huono kierrättäjä ja kuulenkin siitä useasti kommenttia. Myös ajattelu kuluttamisen vähentämisestä on käynyt mielessä ja olenkin siihen koittanut pyrkiä keskittymään ostamalla esimerkiksi joululahjaksi aineettomia hyödykkeitä läheisille. Silti koen, että olen vielä todella lapsen kengissä asian kanssa. Taloyhtiöni ilmoituksen muovin kierrätyksen aloittamisesta sai minut miettimään, että nyt voisi olla minun aikani opetella. Toki saatan myös innostua esimerkiksi jonkun ostamani tuotteen eettisestä tuotantotavasta, mutta en sitä sen vuoksi osta. Ostan vaatteitani yhtiöiltä ketkä tuottavat niitä halpatyömaissa, mutta myös hieman eettisesti toimivimmalta.

Toisaalta olen nyt kiinnittänyt huomiota tuotteiden, etenkin vaatteiden kestävyyteen. Ostan mielelläni vaatteita, jotka ovat monikäyttöisiä helppoja huoltaa, eikä niitä esimerkiksi tarvitsisi käyttää kuivapesussa.

Vapaus

Kirjan englannin kielinen nimi ”Let my people go surfing” juontaa juurensa yrityksen tarjoamasta vapaudesta työntekijöilleen. Työpäivien aikana ihmisillä oli aikaa käydä patikoimassa, surffaamassa tms – kunhan työtehtävät tulivat tehdyksi.

Työntekijöille tarjottiin myös monia etuja, kuten kattavat vakuutusedut – jotta esimerkiksi huippu-urheilijoita saatiin remmiin. Näin tuotteita testasi käytössä niiden omat asiakkaat ja palaute tuotteista oli jatkuvaa ja kehitystyötä tehtiin jatkuvasti. Näin myös mainonnassa voitiin käyttää omia kuvia – olihan niissä tuttuja huippu-urheilijoita. Ajan vaikuttajamarkkinointia!

Työntekijöiden perheille tarjottiin myös lastenhoito, ja lapset pyörivätkin useasti vanhempien mukana työpaikalla.

Olemme Gravissa pyrkineet antamaan tiimiläisille vapauden tehdä työnsä tavallaan, toki noudattaen silti yhteisistä ajoista. Treenit pari kertaa viikossa, sekä yhteiset viikon aloitukset ja lopetukset. Muuten kaikki onkin projekiryhmien ja yksilöiden vastuulla. Tarjoamme toimitilat, joita toivotaan käytettävän, jotta niitä on kannattava pitää. Koen että olemme tulleet eteenpäin ja kasvaneet sekä yksilöinä että johtajina. Otimme esimerkiksi vuosi sitten käyttöön yhteiset kalenterit – joista pystyimme katsomaan, että kuka tekee mitä, milloinkin vai meneekö aika netissä surffailuun. Vahtasimme myös enemmän toistemme tekemistä, etenkin silloin kun jouduimme siirtymään etätyöhön.

Koenkin läpinäkyvyyden puutteen ja tarkastelun olevan yksi Tiimiakatemian tiimien kipukohta ja vaihe kasvussa – ja itse ainakin painin seuraavien kysymysten kanssa vielä vuosi sitten:

  • Teenkö itse tarpeeksi?
  • Tekeekö muut tarpeeksi?
  • Mikä on vaatimustaso, jonka asetamme?

Kalenteriahan voi täyttää täyttämisen ilosta, mutta silloin varmasti jokainen voi olla rehellinen itselleen, että minkä vaatimustason asettaa itselleen – ja tiimiläiset toisilleen.

Nyt en koe, että minimanageroinnille on enää tilausta, itse ainakin koen, että nyt kolmannen vuoden aikana jokaisen tulee olemaan itse vastuussa ja rehellinen itselleen. Jos kalenteri on tyhjä, täytyy hommata lisää projekteja ja tekemistä – eikä odottaa, että tiimi patistaa siihen. Olemme kuitenkin yhdessä vastuussa liikevaihdostamme. Sprinttipisteisiin toivottavasti ei tarvitse ketään enää patistaa, lukemaan kirjoja tai sopimaan asiakaskäyntejä. Voin kuitenkin myöntää, että näin kuitenkin teen hieman. En koe, että avun tarjoamisesta on haittaa kenellekään.

 

Ehkä koenkin, että vapaus toimimiseen on toisaalta haasteellinen. Jokainen olemme vastuussa toisaalta itsellemme asioista – ja tiimi ei enää kyttää, korkeintaan huolehtii. Emme tiedä, kuinka paljon yksilöt käyttävät energiaa tai aikaa uusien projektien tai ihmisten etsimiseen, koska emme näe toisiamme aina – suorittavan työn merkkaaminen kalenteriin on helpompaa.

Tämä on myös onneksi opettavainen asia tulevaisuutta varten – ihan johtoroolissakin oleville.

Verkosto

Kun Yvon ei enää halunnut johtaa yhtiötä, jätti hän yrityksen kokonaan antaen paikan Kristine McDivitille. Kris nimitettiin toimitusjohtajaksi, eikä hänellä ollut tippaakaan kokemusta johtamisesta. Kuitenkin hän johti Patagoniaa menestyksekkäästi kolmentoista vuoden ajan.

Kun nimitys Krisille annettin, oli hän todella hukasssa eikä tiennyt mitä tehdä. Silloin hän soitti, soitti uudelleen ja vielä kerran. Hän soitti tutuilleen ja pyysi apua.

Onkin tärkeää, että on joku kelle soittaa vastaavanlaisessa tilanteessa. Olemme nyt Gravissa ottaneet tehtäväksi oppimissopimusten yhteyteen laatia 20 nimen listan yrityksistä tai henkilöistä, keitä haluaa osaksi verkostoaan. Nyt on viimeinen vuosi aikaa tutustua uusiin ihmisiin ja luoda nimeä ja verkostoa itselleen. Aava&Bangin henkilöstöjohtaja Hanne Miskala mainitsi vieraillessaan johtajuuskoulutusohjelmassamme, että rekrytoinnin kannalta on erityisen tärkeää verkostoitua. Jos juuri tällä hetkellä ei ole esimerkiksi hakemassa töitä, ei elämästä tiedä mihin se ajaisi, vaikka kymmenen vuoden kuluttua. Voikin olla, että tiet joskus kohtaavat – tärkeintä on kuitenkin, että yhteys säilyy auki ja olet osana verkosta.

Verkoston laajentaminen on myös tärkeää muunkin kuin rekrytoinnin kannalta. Voihan olla, että näistä henkilöistä löytyy tuleva liikekumppani tai vaikkapa mentori!

Kirjassa Patagonia yritykseen rekrytoitiin aina perheenjäseniä, ystäviä tai ystävän ystäviä. Tällä koitettiin turvata, että messiin saatiin ”hyviä tyyppejä” ja yrityskulttuuri säilymään. En toisaalta tiedä haluaisinko perustaa parhaan kaverini kanssa yritystä. Pelkäisin todennäköisesti, että pahimmassa tapauksessa menettäisin sekä yrityksen, että ystäväni. Toki, tuleehan työkavereista itselle ystäviä vuosien aikana.

Lopuksi

Kirja ei ehkä uponnut minuun kuin sen olisin ajatellut. Otsikossa surffaamisen mainitseminen sai innostumaan, mutta itse yritys oli hieman tuntematon itselleni – enkä oikein vastaa heidän asiakaskuntaansa. Toki, oli mielenkiintoista tutustua täysin uuteen yritykseen ja lukea niin tarkkaan vaalittujen arvojen takaa tuleva tarina. Aion itse keskittyä enemmän kulutuksen vähentämiseen tulevaisuudessa, ja kestävien ratkaisujen tekemiseen.

Minun täytyy myös luottaa tiimiini entisestään, ja uskoa että tehtävät tehdään ajallaan. Vaikka kyttääminen olisi joskus paikallaan, ei se aiheuta stressiä kuin itselleni. On lopetettava mailasta puristaminen, viimeistään nyt ja antaa ihmisten surffata – vaikka joskus siellä netissä.

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!