Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Niin Hyvä bisnes, että Veronika päättää kuolla

Kirjoitettu 14.09.13
Esseen kirjoittaja: Saija Valkonen
Kirjapisteet: 4
Kirja:
Kirjan kirjoittaja:
Kategoriat: 1. Oppiminen

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Luin kesän aikana Mihaly Csikszentmihalyin kirjan Hyvä bisnes sekä Paolo Coelhon kirjan Veronika päättää kuolla. Kirjojen aiheet linkittyvät jollain oudolla tavalla toisiinsa sen verran, että kirjoitan ko. kirjoista nyt yhteisesseen. Hyvässä bisneksessä puhutaan johtamisesta sekä flowsta, mikä se on ja kuinka siihen päästään. Coelhon kirja on tarina tytöstä, joka itsemurhaa koetettuaan saa kuulla, että hänellä on viikko elinaikaa; tarina kertoo ajan sekä elämän tärkeyden ymmärtämisestä.

 

Miten palkitsevaa on elämä, jonka päätarkoituksena on kuluttaminen?

kysyy Csikszentmihalyi. Tällä hetkellä elämämme pyörivät suurissa määrin materian ympärillä. Kulutamme kuluttamasta päästyämme ja teemme töitä päästäksemme kuluttamaan lisää. Itse en Csikszentmihalyin tapaan näe ko. elämää kovinkaan palkitsevana. Tietysti on aina ihanaa päästä ostamaan uusia juttuja mutta tosiasia on, ettei kuluttaminen voi olla elämämme tarkoitus. Ainut palkitseva asia kuluttamisessa on se uutuuden viehätys. Mutta kun se katoaa, tarvitsemme jälleen uutta pitääksemme tuon viehätyksen päällä. Csikszentmihalyin mukaan kuluttaminen ei ole oikea tapa hankkia tuota viehätystä elämäänsä. Vaan meidän tulee tehdä jotain itsellemme oikeasti merkityksellistä, josta saamme saman uutuuden viehätyksen tuoman tunteen. Meidän tulee tehdä asioita, joista nautimme ja josta saamme tarpeeksi haastetta itsellemme. Tämä on Csikszentmihalyin mukaan varmin keino luoda itselleen flow-tila. Ei voi kehittyä kovin hyväksi, ellei nauti työstään. Ja toiseksi, on tunnettava, että tekee jotain merkityksellistä. Tämä simppeli ohje toimii niin työssä kuin harrastuksissa. Jos ei nauti tekemästään, ei voi olla paras, koska silloin ei ota itsestään kaikkea irti. Olen monissa lukemissani kirjoissa törmännyt samaan aiheeseen, että pitää tehdä sitä mistä itse nauttii. Tottahan se on. Emmehän vapaa-aikanammekaan tee kurjia asioita, jos saamme itse valita. Miksi siis tehdä työtä, josta emme saa nautintoa. Csikszentmihalyi tarkoittaa nimenomaan vakituista työtä, sillä tokihan työtä voi jonkin aikaa tehdä vain rahan vuoksi. Nimim. jäppäämällä kesärahansa tehnyt tiimiyrittäjä.

 

Onnellisuus on seurausta siitä, että teemme parhaamme

Kun kysytään ihmisiltä mikä on heidän päämääränsä, monet sanovat ”olla onnellisia”. Csikszentmihalyi kuitenkin kertoo, ettei onnellisuus ole tavoiteltava asia. Se on elämässämme koko ajan ja se on suurimmillaan, kun teemme niin haastavaa ja mielenkiintoista työtä, jossa teemme parhaamme. Itse koen onnellisuutta juuri tällaisissa tilanteissa. Olen hurahtanut bouldering kiipeilyyn ja se tuo minulle suurta onnellisuuden tunnetta, kun olen tehnyt kaikkeni päästäkseni reitin ylös asti. Tunne tulee vaikken pääsisikään, kun tiedän tehneeni kaikkeni sen eteen. Kaiken kaikkiaan noita tunteita elämässä voi saavuttaa, kun tekee parhaansa eikä odota itseltään liikaa. Ennen minun oli vaikea käsittää, miten voi olla onnellinen epäonnistuttuaan. Mutta kun oppii, että parhaansa tekeminen riittää, on helpompaa elää onnellista elämää.

 

”Tietoisuus kuolemasta herättää elämänhalun”

ote Coelhon kirjasta. Myös Csikszentmihalyi mainitsee kirjassaan: Kaikkein arvokkain lahja on aika, koska sitä on olemassa vain rajoitetusti. Jos tietäisit kuolevasi viikon päästä, miten käyttäisit aikasi? Coelhon kirjassa kuolemaa odottava tyttö teki viikon aikana kaikkea mitä ei aiemmin ollut uskaltanut. Hän teki asioita, joita normaalissa elämässään olisi hävennyt tai katunut jälkeenpäin. Hän ymmärsi kuitenkin, että viikko on liian lyhyt aikaa miettiä katumista tai sitä mitä muut ajattelevat itsestä. Mielestäni niin on elämäkin. Itselläni ei ole tapana katua tekemisiäni. Mutta joskus – vieläkin turhan usein – alan miettiä liikaa muiden mielipiteitä. Oikeasti sillä ei ole merkitystä. Jokainen saa elää elämänsä juuri niin kuin itse haluaa. Helppohan se on sanoa mutta helvetisti vaikeampi viedä käytäntöön. Jonain päivänä kuitenkin sisäistän sen niin, etten ihan oikeasti välitä mitä muut ajattelevat.

 

”Ole kuin reunojen yli tulviva lähde, älä kuin allas jossa seisoo vesi.”

edellinen lause on peräisin Coelhon kirjasta. En aluksi ymmärtänyt sen kuvaannollisuutta mutta mitä useammin olen sen lukenut, sitä enemmän siitä pidän. Kirjassa eräs nainen totesi ennen lauseen ymmärtämistä käyttäytyneensä nimenomaan kuin seisova vesi, mutta sittemmin muuttunut tulvivaksi. Pohdin itseäni ja huomasin yhtäläisyyksiä tähän; Olin ennen suht hyväkäytöksinen ja sääntöjen mukaan toimiva tyttö. En tehnyt tahallani väärin ketään kohtaan, en myöskään hirveämmin näyttänyt tunteitani. Samalla myös koko elämäni oli melko yksitoikkoista, jopa tylsää. Viimeisten muutamien vuosien aikana olen kuitenkin alkanut näyttämään enemmän tunteitani ja toimimaan oman pääni mukaan, välittämättä säännöistä. Olen alkanut tulvia.

Kun luen tuota vertausta, näen silmissäni kuvan ihmisestä, joka on kuin altaassa seisova vesi. Tämä toimii aina kaikkien sääntöjen mukaisesti, tekee päivätyötä jonkun alaisena eikä koskaan valita. Mitä enemmän ajattelen tuota kuvaa mielessäni, sitä varmempi olen, etten koskaan halua olla sellainen. Haluan tehdä jotain suurempaa. Haluan tulvia!

 

Mielestäni hauskin yhteneväisyys näissä ko. kirjoissa on seuraavan Csikszentmihalyin lauseen takana: ”Kaikista ihmisen kyvyistä eräs arvokkaimmista on juuri sellaisten ympärillä olevien mahdollisuuksien huomaaminen, joita muut eivät näe.” Coelhon kirjassa tyttö vietiin mielisairaalaan, jossa oli monia eri syistä sinne joutuneita ihmisiä. He olivat erilaisia kuin valtaosa väestöstä. He ajattelivat erilailla ja näkivät mahdollisuuksia mitä oudoimmissa asioissa. Heitä sanottiin hulluiksi. Kun pohtii Csikszentmihalyin neuvoa Coelhon kautta, voi todeta että hän tarkoittaa juuri sitä mitä ihmiset kutsuvat hulluudeksi. Jokainen meistä on hullu. Toiset eivät vain koskaan myönnä sitä saati sitten käyttäydy niin. Pidämme hulluna kaikkea erilaista, kaikkea massasta eroavaa. Coelhon kirjassa mielisairaalan väki kuvasi heidän elämäänsä vapautena. He olivat vapaita tekemään mitä tahansa niin mielisairaalassa kuin sieltä lähdön jälkeenkin. Ihmiset selittäisivät heidän käytöstään hulluutena. Hullut saavat tehdä mitä vaan, koska he ovat hulluja. Siinä vaiheessa, kun ymmärrämme itsestämme löytyvän hulluuden, olemme vapaita tekemään mitä tahansa välittämättä mitä muut meistä ajattelevat. Sillä eihän hulluja kiinnosta muiden mielipiteet; he ovat hulluja.

 

 

Tagit: ,

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!