Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

No agenda club

Kirjoitettu 13.05.13
Esseen kirjoittaja: Sara Savolin
Kirjapisteet: 2
Kirja: no agenda club
Kirjan kirjoittaja: Pekka Pirhonen
Kategoriat: 1. Oppiminen

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

No agenda club

Pekka Pirhonen puhuu kirjassaan No Agenda Clubissa elämän mielekkyyden löytämisestä, siitä kuinka töissäkin voi olla hauskaa, ja kuinka tärkeää on välillä tavata ihmisiä ja työporukoita ilman agendaa. Huomaan että Tiimiakatemilla on selvästi sovellettu tämän kirjan aiheita, treenimme ovat enemmän tai vähemmän lähellä no agenda clubia, tai ainakaan ne eivät (toivottavasti) muistuta perus palavereita tms. Myös foorumit ovat jo käytösä monen eri aiheen ympärillä.

Tajusin kuitenkin, ettemme ole Milliossa tainneet kuitenkaan pitää yhtiäkään täysin agendattomia treenejä tähän mennessä. Toisinaan on jätetty aiheita väljemmiksi, jotta voidaan jutella mitä mieleen tulee, mutta etenkin näin keväällä kaikki treenit ovat olleet niin täynnä asiaa että niiden läpikäynti on venynyt loppuminuuteille asti. Näin ollen asioita jää osin roikkumaan, tai päätöksistä jää hätäinen olo. Hädin tuskin tajusin että olimme valinneet uuden asiakaspäällikön se tapahtui jotenkin niin hiipien.           Dialogiin kuuluvia taukojakaan keskustelussamme ei juurikaan näy, mikä ehkä aiheuttaa sen, että vain kovaäänisimmät ja nopeimmat saavat suunvuoron. Onneksi meillä on kuitenkin niitä, jotka muistavat kysyä tämän luokan ulkopuolellekin jääviltä heidän mielipiteensä (voisin alkaa ehkä itsekin tekemään niin). Silti kaikkia pitäisi saada osallistumaan treeneihin oma-aloitteisesti enemmän. Myönnettäköön, etten ole siinä itsekkään vielä riittävän hyvä, osallistumiseni aktiivisuus riippuu täysin käsiteltävistä aiheista. Läsnä kuitenkin koen olevani niin fyysisesti kuin henkisestikin aina, sillä vaikka ”vain” kuuntelemiselle vinoillaan usein, se on kuitenkin tapa jolla oppii itse eniten. Ja jos ei oikeasti ole mitään sanottavaa, mitäpä sitä turhaan jaarittelemaan?

Vaikka asiaa täynnä olevat treenit saattavat tuntua joskus siltä että olemme tehokkaita, tekeviä ja aikaansaavia, toivon että pääsemme viimeistään syksyllä pitämään agendattomat treenit. Ei olisi mikään kiire mihinkään toiseen aiheeseen ja ajatukset saisivat lennellä vapaammin, ja ehkä hiljaisemmatkin ehtisivät osallistumaan.

Pirhonen on sitä mieltä että luovimmat ajatukset ja tuotteliain aika on silloin kun ihminen on täysin mukavuusalueellaan ja rento. En oikein tiedä mitä tästä pitäisi ajatella, olen nimittäin lukenut Alf Rehnin Vaaralliset ideat, jossa korostetaan nimenomaan sitä että parhaat ideat tulevat vasta kun vie itsensä ärsytyksen äärirajoille ja pois mukavuusalueelta.  Toisaalta en ehkä täysin allekirjoittanut kirjan sanomaa, sillä järkyttävässä stressissä itse ainakin vain unohdan asioita enkä kykene ajattelemaan lainkaan järkevästi, ja delegoin mieluummin ajattelun muille jotta järkeviä päätöksiä voisi syntyä. Tämä on nähty mm. tapahtumajärjestämisen ja cateringin yhteydessä. Itseään pitää kuitenkin uskaltaa haastaa, ja tuskin kukaan meistä olisi enää akatemialla, tai tuskin koko akatemiaa edes olisi, jos me emme jollakin masokistisella tavalla pitäisi epämukavuusalueestakin. Ainakin jälkeenpäin, kun on helppo taas hymyillä!                                                                                                                                                                                                                                               Toisaalta taas, joissain yhteyksissä, olen huomannut että olen parhaimmillani pienen paineen alla, etenkin aikapaine toimii usein hyvin pienemmissä tehtävissä, vaikkapa esseiden kirjoittamisessa! Joten itse en allekirjoita kummankaan kirjan näkökulmaa täyin, vaan niiden välistä pitäisi löytää se kultainen keskitie.

Kuten todettu, foorumitkin ovat jo akatemialla käytössä. En ole kuitenkaan tainnut niillä käydä, paitsi kerran kv-foorumilla, joten sen asian korjaaminen voisi olla asia jonka vien tästä käytäntöön. Voisin myöskin yrittää tehdä ”tilaa” elämääni, etenkin vapaa-aikaani ja jopa vaatekaappiini, sillä se puhdistaa ja voisi antaa lisää voimia akatemialla tekemiseen. Tällä hetkellä vapaa-aikanikin on turhan ohjelmoitua, kun pitää yrittää sovittaa pitkien työpäivien päätteeksi ruuanlaitto, akatemian ulkopuoliset kaverit ja urheilu. Joskus pitäisi osata karsia jostain, ja vain olla ja kuunnella itseään. Sellaisissa tilanteissa näen kyllä Pirhosen tapaan mahdollisuuden saada loistavia ideoita.

Ihan hyvä kirja, mutta parempiakin on luettu, hieman turhan kevytkenkäinen minun makuuni.

 

Sara

Osuuskunta Millio

 

Tagit:

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!