Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

No agenda club

Kirjoitettu 18.02.13
Esseen kirjoittaja: Jonna Pekkarinen
Kirjapisteet: 2
Kirja: No agenda club, Elä väljästi
Kirjan kirjoittaja: Pekka Pirhonen
Kategoriat: 1. Oppiminen

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

No agenda club- Elä väljästi

Pekka Pirhonen

 

Viime aikoina meidän treeneissä on noussut esille se, kuinka tärkeää olisi suunnitella etukäteen tarkka agenda. Ja kuinka kaikkien pitäisi etukäteen valmistautua treeneihin, jotta jokaisella olisi jotain annettavaa. Kellon käydessä sitten hoppuutetaan, että nyt seuraavaan aiheeseen, jotta ehditään käsitellä kaikki tärkeät asiat.

Mitä jos seuraavissa treeneissä ei olisikaan tarkaa agendaa? Annettaisiin vain ihmisten puhua heitä askarruttavista asioista ja antaa keskustelun soljua eteenpäin.

No agenda clubin jäsenet ovat saavuttaneet loistavia tuloksia tällä taktiikalla, ilman kiirettä ja liikaa suunnitelmallisuutta.

Kävin läpi mielessäni skenaarioita treeneistämme, jossa ei olisi minkäänlaista agendaa. Pohdinnan tuloksena kuitenkin oli, etten usko meidän pystyvän tällä tavoin kehittämään liiketoimintaamme. Vahvat persoonat ja 16 erilaista ihmistä ovat mielestäni vain liian suuri joukko toimimaan tällä tavoin. Voisiko tämä joskus toimia?

 

Kauhea kiirus

 

En ehdi, ehkä ensi viikolla.” Viime aikoina kaikki on kaatunut päälle ja vuorokaudessa ei ole ollut tarpeeksi tunteja. Miksi näin? Kalenterikaan ei ole ollut edes ihan täynnä, tekemistä on silti riittänyt turhautumiseen asti. Kirjan luettani aloin todella miettiä, mitä tämä kiire oikeasti on. ”Koska kiirettä ei voi käsittää, sen on oltava tunne”. Eli todellisuudessa kiireeni johtuu vain siitä, etten tarkalleen tiedä mitä teen, tai mitä minun pitäisi tehdä. Sama ongelma on välillä näkynyt myös treeneissämme, kun porukka räplää kännykkää ja lukee sähköpostia. Voisi luulla olevansa tehokas, mutta pystyykö samaan aikaan todella keskittyä kahteen asiaan? Kirjasta vinkin saaneena tein harjoituksen, jossa syödessä piti vain keskittyä syömiseen ja ruuan maistelemiseen, eikä tehdä samalla mitään muuta. Oli aluksi hieman vaikeaa, mutta oli mukavaa kerrankin syödä rauhassa. Koitapa sinäkin keskittyä enemmän juuri hetkessä elämiseen!

 

Mukavuusalue vai epämukavuusalue?

 

Hurrasin mielessäni, kun luin Pirhosen ajatuksia tästä aiheesta. Meitä jatkuvasti pakotetaan epämukavuusalueelle, joka minussa on herättänyt kaikenlaisia tuntemuksia, stressiä ja jopa kuumeen nousua. Janoan haasteita, mutta en ymmärrä Tiimiakatemialla yleistä ajattelua epämukavuusalueen tehokkuudesta. Välillä tietenkin työskennellään epämukavuusalueella, eikä se minua haittaa. Mutta mielestäni nämä kaksi aluetta pitäisi saada sopivasti tasapainoon, jotta oppimistakin voi tapahtua.

 

Aivokaruselli ja monimutkaiset ajatukset

 

Minulla on tapana vatvoa menneitä, murehtia tulevaa ja piiskata itseäni turhastakin. Enpä ole usein ajatellut, kuinka paljon tähänkin energiaani käytän. ”Kiinnitä huomiota siihen mihin kiinnität huomiota.” Ajattelen liian negatiivisesti, sillä ei ole sitä, eikä ole tätä. Ajatusharjoituksena seuraavana päivänä aion keskittää ajatukseni positiivisiksi, siihen mitä minulla on. Ja onhan minulla vaikka mitä. Tekeekö tämä todella minulla energisemmän olon ja paremman mielen? Niin ainakin toivon.

 

 

Mitä hyvä elämä on, kuinka minun tulisi elää? Kirja pisti ajattelemaan vaihtoehtoja, kuinka voisi elää paremmin ja rennommin. Tärkeimpänä minulle jäivät nämä kolme asiaa:

 

Top 3

-Elä hetkessä

-Älä luo itsellesi kiirettä

-Tasapainoile sopivasti epämukavuusalueen ja mukavuusalueen välissä.

 

Jonna Pekkarinen

Osuuskunta Idealeka

 

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!