Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

No Agenda Club – Elä väljästi

Kirjoitettu 08.01.13
Esseen kirjoittaja: Jarkko
Kirjapisteet: 2
Kirja: No Agenda Club - Elä väljästi
Kirjan kirjoittaja: Pirhonen
Kategoriat: 1. Oppiminen

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

No Agenda Club -kirja käsittelee osuvasti nykyajan tyypillistä ihmistä. Tunnistan useista esimerkeistä myös itseni, joten uskon saaneeni kirjasta hyvinkin paljon irti. Tyypillistä ihmisille nykyään on, että meillä on jatkuva kiire. Kiire kohti tulevaa, jossa meillä on taas kiire jonnekin. Emme edes välttämättä tiedä minne meidän tulisi mennä tai mitä meidän tulisi tehdä, meillä vaan on kiire suorittamaan jotain tuntematonta. ”Koska kiirettä ei voi käsittää järjellä, sen on oltava tunne”. Näin toteaa Pirhonen kirjassaan ja on mielestäni aivan oikeassa. Testasin tätä yksi päivä, kun päivällä kaikki hommat tuntui kaatuvan päälle, aiheuttaen aivan järkyttävän kiireen. Listasin kaikki asiat, jotka minun piti sinä päivänä tehdä ja niitä tuli paperille viisi. Viisi asiaa ja kolme tuntia aikaa. Sain tehtyä hommat vähän yli tunnissa. Tunnistin kiireen johtuvan omalla kohdallani pääasiassa tietämättömyydestä mitä piti tehdä. Tästä lähtien aion tehdä jokaiselle päivälle oman tehtävälistansa, jota olen kyllä aiemminkin silloin tällöin harrastanut.

Toisenlaisen kiireen tunnun saan esimerkiksi kirjoittaessani tätä esseetä. Vilkuilen harva se aika tietokoneen kelloa ajatellen, että onpas tähän taas vierähtänyt jo aikaa. Miksi en osaa kirjoittaa vain rauhassa, jolloin saisin varmasti hoidettua tämänkin nopeammin, kun en ajattelisi jatkuvasti jotain muuta. Odotanko, että kerkeäisin kirjoittamaan ennen Salattuja Elämiä. No en. Se toivo tai minun kohdallani ”pelastus” meni jo 20 minuuttia sitten. Tunnistan tätä kirjoittaessani odottavani, että mitä sitä tekisi tämän jälkeen. Pirhonen toteaakin kirjassa, että meidän on vaikeaa keskittyä hetkeen. Ajattelemme jatkuvasti tulevaa, vaikka se olisikin meille vielä tuntematonta. On tärkeää kuitenkin pyrkiä keskittymään hetkeen tiedostaen tämä ongelma. Alkuun pääsee poistamalla turhat häiriötekijät ja vaikka vaihtamalla ympäristöä.

No Agenda Club on Pirhosen ja tämän kollegoiden perustama kerho, jossa palavereissa ei ole agendaa, power point -esityksiä eikä muutenkaan mitään suunniteltua. Tämä oli jo ennen kirjaa minulle tuttu käsite useista treeneistämme Tiimiakatemian aikana. Olemme harjoittaneet tätä usein, mutta aina se ei kuitenkaan toimi. Aina ihmisten mielentila tai jokin muu ei anna mahdollistaa sujuvien treenien onnistumisen. Nämä kerrat ovat kuitenkin harvemmassa, kuin onnistumiset. Mielestäni nämä treenit ovat onnistuneet kaikkein parhaiten, kunhan ne ovat ottaneet ilmaa alleen. Aiheet ovat aina olleet ajankohtaisia ja mielenkiintoisia. Jokaiselle on jäänyt myöskin tunne, että on saanut treeneiltä paljon. Hienointa näissä No Agenda -treeneissä on ollut myös aina se, että ne ovat synnyttäneet jotain uutta. Nämä ovat olleet myös hienoja siinä, että ne ovat luoneet ”ilma-aukon” kiireiseen elämään. Kun treeneissä istumme vain alas ja tiedämme, että seuraavat neljä tuntia meillä ei ole mitään ennalta sovittua, on tilanne huikea. Kuten mainittua, olemme hyvin usein näissä treeneissä onnistuneet ja mielentila kuitenkin on ollut kiireetön.

Pääsen hyvin aasinsillalla yhteen mielenkiintoiseen pointtiin, joka oli kirjassa. Kirjassa painotettiin keskittymään hetkeen ja olemaan siinä. Tunnustan itsekin muutaman kerran treeneissä ja muissakin palavereissa vastanneeni sähköposteihin yms., vaikka näihin olisi voinut aivan hyvin vastata myöhemmin. Sillä hetkellä olen kuitenkin ajatellut, että olen nyt tehokas, kun pystyn hoitamaan tämän nyt. Tosiasiassa sekä treenit että sähköpostiin vastaaminen ovat olleet ”hätäisiä”. Olen menettänyt huomioni treeneihin ja jättänyt kuulematta mahdollisesti jotakin hyvinkin oleellista, sekä olen voinut olla vastaamatta johonkin sähköpostissa kysyttyyn kysymykseen. Viime keväänä huomasin tämän varsinkin, kun pyrin olemaan jonkinlainen supermies pyrkiessä hoitamaan seitsemää asiaa kerralla. Tunnistin tämän kuitenkin nopeasti ja sovin itseni kanssa, että annan rauhoitun ja annan aikaa asioille enemmän. Laatu parani ja kiireen tuntu väheni. Ihan hyvä yhtälö. On tärkeää siis antaa asioille aikaa ja tunnistaa omat rajansa.

Kirjasta muistin Nordic Business Forumilla kuulleen ajatuksen niin sanotusta FedEx- päivästä. Tämän tarkoitus on se, että viikossa on esimerkiksi yksi päivä, jolloin firmassa työntekijöillä olisi mahdollisuus toteuttaa itseään vapaasti. Mielestäni ajatus on loistava ja vaikka kirjassa siitä ei mainittu komppaa se hyvin paljon tällaista ajatusta. Muutamassa yrityksessä tämä onkin jo käytössä ja uskon, että tällainen käytäntö leviää todella moneen innovatiiviseen yritykseen. Voisiko Tiimiakatemialla ja varsinkin meidän tiimissä toimia sellainen ajatus, että varaisimme yhden päivän silloin tällöin vain tyhkäksi. Emme saisi tehdä mitään sovittua, vasta sähköposteihin tai viedä jotain projektia muutenkaan eteenpäin. Loisimme jotain uutta. Mitäköhän meidänkin tiimi voisi saada aikaiseksi?

 

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!