Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

No logo

Kirjoitettu 01.11.13
Esseen kirjoittaja: Niina Weckroth
Kirjapisteet: 2
Kirja: No logo tähtäimessä brändivaltiaat
Kirjan kirjoittaja: Naomi Klein
Kategoriat: 6.3. Brandi ja mielikuvien kehittämisen työkalut

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

No logo

No logo on hyvin kirjoitettu, teksti ei ollut puuduttavaa tai tylsää. Aihekin on todella kiinnostava. Brändin kehityksen taival on loppujenlopuksi mielestäni aika lyhyt verraten siihen mitä kaikkea on tapahtunut. Kirja herätti paljon ajatuksia.

Brändi

Kirjan mukaan tuote ei ole enää tärkein asia, brändi on mennyt sen edelle. Ihmiset ostavat siis brändin eivätkä tuotteen. Itse maksan mieluummin tuotteesta kuin brändistä. Esimerkiksi Applen elektroniikan hinta koostuu mielestäni suurimmaksi osaksi juurikin brändistä. Haluan itse maksaa laadukkaasta tuotteesta. Tästä huolimatta olen brändien uhri, haluan Adidaksen takin ja merkkilaukun. Ihmisen on lähtökohtaisesti vaikea vastustaa brändin kouraa, joka kerää kaikki puolelleen hienoilla mielikuvilla ja lupauksilla. Yritystä tai brändiä syvemmin tarkastellessa lupaukset ja mielikuvat eivät välttämättä kuitenkaan kohtaa todellisuutta. Ainakin itse koen että yrityksiä ohjaa raha ja rahanhimo, se syrjäyttää jopa moraalin. Yritykset teettävät tuotteensa halvalla esimerkiksi Kiinassa. Tämä ikävä kyllä tarkoittaa sitä että tehtaan työntekijöitä ei kohdella hyvin. He saavat surkeaa palkkaa ja työolosuhteet ovat palkkaakin surkeammat. Toivottavasti tilanne kääntyy parempaan suuntaan tulevaisuudessa.

Brändit kouluissa

Järkytyin kun luin kirjasta miten USA:ssa koulujen sisälle on ujutettu markkinointia. Tilannehan on optimaalinen yritykselle. Nuoret viettävät koulussa paljon aikaa, siellä brändi ja yritys saa paljon huomiota. Hyviä esimerkkejä brändeistä jotka tunkeutuvat sisälle kouluihin on Coca-Cola, Channel One ja lukuisat pikaruoka ketjut.

Channel One tarjoaa joillekin kouluille päivittäin kaksitoistaminuuttisen ohjelmakoosteen. Ohjelmaan on sisällytetty kaksi minuuttia mainoksia. Opettajat eivät voi säätää mainoksien äänenvoimakkuuksia ja oppilaiden on pakko katsoa mainokset. Useiden arvostelijoiden mukaan Channel One tyrkyttää mainostajiensa karkkeja ja lenkkareita. Minusta on väärin pakottaa lapset katsomaan mainoksia koulussa. Kouluun on tultu oppimaan. Coca-Cola on kuitenkin mennyt vielä pidemmälle markkinoinnissaan.

Coca-Cola haastoi kouluja kilpailuihin joissa selvästi hyöty on yrityksen, ei koulun. Eräs koulu päätti järjestää Coke päivän. Oppilaat pukeutuivat Coca-Cola t-paitoihin ja poseerasivat valokuvaajalle asetelmassa josta muodostui sana Coke. Coca-Colan edustajat pitivät oppilaille luentoja tuotteestaan. Yksi poika protestoi tapahtumaa ja saapui kouluun Pepsi paita päällä, hänet erotettiin. Nämä järjettömät esimerkit ovat kuitenkin vain pieni osa yritysten tavoista saada brändi kouluihin sisälle. Missä on raja? Yrityksillä ja mainos miehillä ei näköjään missään. Toivottavasti Suomessa ei ikinä päädytä tähän pisteeseen.

Markkinointi

Tiimiakatemialla projekteja tehdessäni olen oppinut että markkinointi on äärimmäisen tärkeää. Joskus markkinointi voi kuitenkin mennä liiallisuuksiin ja saada ihmiset raivostumaan, näin kävi kun mainosmies Michael Cheney aloitti mainosten maalaamisen suoraan talojen seinille. Idean hän sai 1920-luvulta, Coca-Colan seinämaalauksista.

”Kesällä 1996, kun Levi Strauss koemarkkinoi Torontossa uutta SilverTab-farkkumallistoaan, Cheney teki toistaiseksi rohkeimman siirtonsa, jota hän nimitti Queen Streetin valtaukseksi. Vuodesta 1996 vuoteen 1997 Levi`s lisäsi panostustaan julistemainontaan hätkähdyttävät 301 prosenttia, ja suuri osa tästä koitui Toronton osalle. Tämä oli Kanadan historian kallein ulkomainoskampanja. Sen keskipisteen, ihailemansa Queen Streetin, Chesney maalasi vuoden ajaksi hopeavärillä. Hän osti miltei kaikkien rakennusten julkisivut kadun vilkkaimmalta pätkältä, muutti ne Levis-julisteiksi ja lisäsi vielä esityksensä tehoa kolmiulotteisin laajennuksin, peilein ja neonvaloin.”

Ärsyttävät mainokset jäävät kyllä mieleen, Cheneyn tempaus sai varmasti huomiota mutta sen laadusta en ole vakuuttunut. Jotkut tosin sanovat että negatiivista huomiota ei ole olemassakaan.

Kirjasta päällimmäisenä jäi mieleen se että kaikella on rajansa. Täytyy uskaltaa ajatella isosti mutta muistaa että kaikkialle ei brändin ja markkinoinnin tarvitse yltää. En myöskään halua että raha tulee koskaan olemaan minulle suurin motivaattori työhön.

 

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!