Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Nouse nyt: Kuinka selvisin vakavasta onnettomuudesta

Kirjoitettu 23.02.21
Esseen kirjoittaja: Laura Autio
Kirjapisteet: 2
Kirja: Nouse nyt
Kirjan kirjoittaja: ULRIKA BJÖRKSTAM
Kategoriat: 1. Oppiminen, 8.2. Yrittäjänä kasvun taidot ja työkalut, 9. YPK:n ulkopuoliset, 9.12. Elämänkerrat

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

 

Tämä lukukokemus oli hyvin mukaansa tempaava. Luin kirjan kahdelta istumalta, vaikka kirjan sivumäärä ei vastannut aivan 100 sivua. Sain kirjasta vinkin, kun käsittelimme johtajuuden koulutusohjelmassa ihmisten resilienssiä ja päätin että se täytyy lukea vielä koulutusohjelman aikana. Aluksi päässäni löi tyhjää, että miten sovellan tekstiä TA maailmaan, mutta edettyäni ja syvennyttyä kirjassa sain paljonkin ajatuksia.

 

Ulrika Björkstam työskenteli Meksikossa kansainvälistyvien suomalaisyritysten parissa. Hän oli lähdössä työpaikaltaan ja odotti myöhässä olevaa taksia, kunnes hän katsoi taivaalle ja huomasi lentokoneen lentävän tavattoman alhaalla. Uudestaan taivaalle katsottuaan hän tajusi, että nyt se on menoa. Maan sisäministeriä kuljettanut lentokone syöksyi maahan. Ulrika makasi keskellä kaaosta ja tulta ja hän jostain selkärangasta tuli ajatus: ”Nouse nyt”. Hän nousi ja huusi apua. Hänet autettiin kauemmas onnettomuuspaikasta odottamaan ambulanssia ja seuraava muistikuva Ulrikalta oli, kun hän makaa sairaalassa intuboituna ja yltä päältä sidottuna kääreisiin. Onneksi hän ei tässä kohtaa vielä tiennyt mitkä kaikki asiat tulevat muuttumaan.

 

Muutoskyvykkyys

 

Tuollaiset muutokset mitä Ulrika joutui kokemaan vaativat suuret muutosmuskelit eli resilienssit. Resilienssi tarkoittaa kykyä sopeutua suureen määrään muutoksia ylläpitäen samalla korkeaa suorituskykyä ja hyvinvointia. Jokaisen elämässä tarvitaan päivittäin muutoskyvykkyyttä, mutta se voi tarkoittaa, vaikka palaverin ajankohdan muuttumista. Ulrikan kohdalla muutos oli valitettavan suuri. Hän joutui muuttamaan Meksikosta Suomeen vanhempiensa luo, häneltä lähti työ ja parisuhde sekä hänen peilistä ei katsonut enää sama Ulrika kun ennen. Näitä asioita ei kumminkaan pudotettu pommeina hänen eteensä kerralla, mikä varmasti auttoi asioiden käsittelyssä. Hän itse teki päätöksen, ettei katso peiliin ennen kuin on siihen valmis. Siinä hän suojeli itseään negatiivisiltä tunteilta ja mielestäni vahvisti positiivisuus sekä prioriteetti resilienssiä, kun ei halunnut pahentaa omaa fiilistä entisestään. Hän ajatteli, ettei nyt ollut aika masentua vaan aika keskittyä paranemiseen. Hänen koko sairaala matkaansa tuki perhe, ystävät, hoitohenkilökunta ja vertaistukihenkilöt. Yhteys toisiin oli myös muutosmuskeleina vahva Ulrikan arjessa.

 

Omiin resiliensseihin pääsin tutustumaan ensimmäistä kertaa johtajuuden koulutusohjelmassa. Se oli aivan jotain uutta ja jännittävää. Koen vahvasti, että mulla on niissä paljon kehitettävää. Olenkin alkanut nyt kiinnittää niihin enemmän huomiota, että missä asioissa voisin lähteä parantamaan ja millä keinoin. Sosiaalista joustavuutta olen lähtenyt harjoittamaan kuuntelun kautta ja samoin olen alkanut kiinnostumaan ihmisten eri näkökulmista asioissa. Välillä näkee tiimissä vain oman näkökulman, eikä muista, että toisen kommentista voisi oppia jotain uutta. Omiin ideoihin rakastuminenhan on tyypillistä, mutta tilan antaminen muiden ajatuksille on ensiarvoisen tärkeää. Proaktiivisuudessa olen huomannut jo akatemian aikana kehittyväni. Siedän jo paremmin epävarmuutta kuin ennen, mutta rohkeammin pitäisi vielä kokeilla uusia asioita ja tekemistä. Samoin johtajana pitäisi myös kannustaa uuden kokeiluun enemmän.

 

Yhteisö ja yksilö

 

”Yksilön voima piile yhteisössä ja yhteisön yksilöissä.” Voimme jokainen avata ovia toisillemme sekä tarjota mahdollisuuden tulla kuulluksi ja nähdyksi ja kannatella silloin kun toinen ei sitä osaa odottaa. Ulrikalla hänen kannatteleva yhteisö oli perhe ja ystävät. He osasivat katsoa tilannetta positiivisesti ja pahentamatta sitä. Ulrika oli elossa ja se oli kaikkein tärkeintä. He osasivat lukea tilannetta, että koska kannattaa heittää vitsiä ulkonäöstä tai koska kannattaa olla vain hiljaa. He tukivat Ulrikaa hänen päätöksissään. Myös meillä on tiiminä aivan yhtä tärkeää lukea tilanteita, jotta me saamme ilon kaiken irti viimeisestä vuodesta. Jossain kohtaa olimme mielestäni liikaa alettu korostaa yksilön erinomaisuutta ja ihailtu itsekseen pärjäämistä projekteissa. Suuret jutut syntyvät yhdessä. Samoin Ulrikan parantuminen, se ei olisi onnistunut ilman tsemppaavaa perhettä, osaavaa henkilökuntaa ja Ulrikan omaa sinnikkyyttä.

 

 

”Muista kuitenkin, että kaikki etenevät omaa tahtiaan.” Älä tee sellaista mikä on just nyt vaikeaa ja ei tunnu etenevän yhtään. Anna itsesi pysähtyä ja mieti onko se sellaista tekemistä mikä vie sinua eteenpäin. Välillä nämä esseet ovat sellaisia. Tämänkin kirjan luin muutamassa tunnissa, mutta esseen pohtimiseen ja kirjoittamiseen käytin enemmän aikaa. Pidä taukoja ja kerää ajatukset kasaan niin tekstikin lähtee sujumaan. Mutta tiedän että tämä on kehittävää, joten siksi teen tätä. Seuraava kirjavalintani on joku muu kuin elämänkerta sillä näistä ajatuksia on hyvin vaikeaa saada paperille.

 

 

 

 

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!