Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Oivaltava coaching

Kirjoitettu 11.12.13
Esseen kirjoittaja: Maiju Kuitunen
Kirjapisteet: 3
Kirja: Esimies ja coaching
Kirjan kirjoittaja: Maria Carlsson ja Christina Forssell
Kategoriat: 1. Oppiminen, 4. Johtaminen, 5. Valmentaminen

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Kello lyö jo lähemmäksi kahta. Vatsanpohjalla tuntuu lentelevän pienen pieniä perhosia ja kädetkin tuntuvan hikoilevan vaikka ne ovatkin muuten aivan viileät. Minua jännittää aloittaa apuvalmentajana vaikka tiedän, että minulla on valmentaja koko ajan tukena. Ovatkohan kaikki Hyvi-puolen kapteenit jo ehtineet paikalle? Noh, kohtahan se selviää kunhan vain uskallan avata tuon oven edessäni.

Ringissä istuu jos jonkinlaista persoonaa. Tuo yksikin poika on koko ajan äänessä ja heittää välillä melkeinpä hieman kyseenalaista läppää. Näkyy ringissä istuvan myös pari hiljaisempaakin ihmistä. Väillä kesken treenien minulle tulee mieleen, että tuleekohan tästä mitään. Osa porukasta voisi tehdä asioita niin paljon paremmin kuin nyt. Mutta mieleeni juolahtikin juuri eräs oppi, jota olen pitänyt tärkeänä varsinkin tällaiselle aloittelevalle junior coachille. ”Lähtökohta oivaltavelle coachingille on, että coachattavaa ei tarvitse ”korjata” vaan että coachattavalla on kaikki tarvitsemansa voimavarat tavoitteissaan etenemiseen.” (Carlsson ym 2012, 58).

Välillä minun tekisi niin mieli avata suuni ja neuvoa näitä kapteeneja. Mutta taidanpa yrittää pitää suuni kiinni, sillä olen kuullut vanhemmilta coacheilta, että tällöin coachattava saattaa siirtyä kuuntelemaan ja lopettaa oivaltamisen. Ja sitähän minä en tahdo. Tahdon, että nämä nuoret oivaltaisivat itse omat pienet ja varsinkin coachingin edetessä suuret suunnitelmansa. Hmm.. Mitenköhan saisin pidettyä heidän suuret suunnitelmansa heidän mielissään ja olla tukena niissä? Taidanpa kaivaa vihkostani esille ylös laittamani kysymykset avuksi.

  • Mikä on coachattavan pieni suunnitelma (voit listata monta)?
  • Mikä on coachattavan suuri suunnitelma? Miten se on tullut esille coachingissa?
  • Jos coachattavan suuri suunnitelma toteutuu, mikä on sen vaikutus hänen ympäristöönsä?
  • Miten voit tukea coachattavaasi hänen liikkuessaan kohti suurta suunnitelmaansa?
  • Mitä vaikutuksia keskittymisellä coachattavan suureen suunnitelmaan on ollut coachingin kulkuun? Mitä sillä voisi olla, jos se saisi entistä enemmän painoarvoa? (Carlsson ym 2012, 65).
  •  

    Yksi kapteeneista tuntuu olevan aika ärsyyntynyt. Hän on käyttäytynyt näin treeneissä jo itseasiassa hieman pidemmän aikaa. Pitääkin luultavasti keskustella hänen kanssaan ja käydä läpi hänen taustoja Coaching-pyörällä. Siinä arvotetaan elämän eri osa-alueet 1-10 ja mietitään mitä voisi tehdä sen hyväksi, jos jokin osa-alue on saanut alemman arvosanan kuin muut. Tästähän voikin syntyä uusia oivalluksia ja syy siihen miksi coachattavani käyttäytyy niin kuin nyt. (Carlsson ym 2012, 68).

     

     

    Kerran kun juttelin yhden kapteenin kanssa hän kysyi minulta, että ”mitä eroa on jutella kanssasi kuin että juttelisin ystävän kanssa?”. Hetken pohdiskeltuani asiaa itsekseni kysyin häneltä, että ”Niin mitä eroa näissä keskusteluissa oikein on?”. Tämä kapteeni mietti myös hetken ja tokaisi sitten hyvin innostuneen näköisenä, että ”Mehän keskustellaan asioista, jotka vievät minua kohti tavoitteitani, kun taas ystävien kanssa keskutelut eivät pakosti johda mihinkään!”. Hän jatkoi myös: ”Olen myöskin oppinut tuntemaan paremmin omia toimintatapojani ja löytänyt erilaisia valintamahdollisuuksia itselleni.”.  (Carlsson ym 2012, 69).

    Olimme suunnitelleet tälle treeni kerralle aiheeksi aivan jotain muuta kuin mitä nyt täällä käydään lävitse. Sovitusta aiheesta huolimatta, en viitsi keskeyttää heidän dialogiansa, sillä minusta tuntuu, että kohta syntyy suuria oivalluksia. Muistan Junior Team Coach– ohjelmasta erään valmentajan sanovan, että sivuraiteille menevät keskutselut ovat sallittavia, jos coachattavat arvioivat omaa käytöstään, omia tavoitteitaan ja tulevaisuuttaan keskusteluissa. Löydän selvästi näitä piirteitä kapteenien keskustelusta, joten pysyn mukana keskustelussa seuraten heidän ajatustenkulkua. (Carlsson ym 2012, 72-73).

    Olen oppinut, että kuunteleminen on muutakin kuin, että pitää suunsa kiinni sen aikaan kun toinen puhuu. Jos haluan kehittyä kuuntelijana, minun pitää osata keskittyä siihen mitä toinen puhuu. Olen huomannut, että usein kun kuuntelen kapteenien dialogia, jään miettimään, että mitähän kysyn heiltä seuraavaksi. Täten en olenkkaan kuunnellut heitä! Olen opetellut kuuntelemisen taitoa ja olen oppinut kuuntelemaan paremmin ja oppinut myös jo hieman tulkitsemaan puhujan kehonkieltä samalla kun hän puhuu. (Carlsson ym 2012, 76-79).

    Koska haluan kehittää itseäni coachina ja täten antaa paremmat eväät coachattavilleni otin selvää muutamista oivaltavan valmentamisen työkaluista. Löysin Esimies ja coaching-kirjasta aiheeseen sopivan kirjoituksen. Kirjoituksessa mainittiin, että oivaltavassa coachingissa käytetään usein pääsääntöisesti kolmea työkalupakkia: 1. dialogiset työkalut, 2. arvioivat työkalut ja 3. muut työkalut. (Carlsson ym 2012, 92).

     

     

    Tärkeimmäksi tekniikaksi nousi esiin voimalliset kysymykset. Näissä kysymyksissä huomio suunnataan tulevaiuuteen tai nykyhetkeen. Niihin ei myöskään voi vastata pelkillä ”kyllä” tai ”ei” vastauksilla. Ne eivät myöskään johdattele coachattavaa, eivätkä kyseenalaista. Voimalliset kysymykset menivät heti käyttöön, kun yksi kapteeneista tuli juttelemaan kanssani treenien jälkeen ja sanoi ”Tämä projekti mitä ollaan tehty on tuntunut hieman ahdistavalta, mutta kaipa se siitä.”. Tämän kuultuani kysyin häneltä, että ”Miten projektia voisi mielestäsi kehittää?” Tästähän syntyi sitten oikein mielenkiintoinen keskustelu. (Carlsson ym 2012, 92-95).

    Huh, huh! Nyt näiden kapteenien dialogi kyllä junnaa paikallaan ja pahasti! Mitenköhän voin auttaa heitä tilanteen etenemisessä? Kapteenit ovat keskittyneet nyt ehkä turhan yksityiskohtaiseen asiaan, sillä he keskutelevat projektin aikataulutuksesta sekunttien tarkkuudella. Taidanpa heittää heille kysymyksen, jonka toivon aukaisevan heidät näkemään tilanteen kokonaiskuvan. ”Kapteenit, mikä on tämän tehtävän laajempi tarkoitus?”.

    Nyt on meno kuin vanhassa mustavalkofilmissä. Esille on noussut aihe, jossa yksi kapteeneista sanoi, että koska hän oli huono köksän tunneilla, niin hän ei ikinä opi tekemään kunnolla ruokaa ja opettamaan muita ihmisiä syömään terveellisesti. Tämä sai minut nostamaan silmilleni 3D-lasit ja kysymyään häneltä ”Mistä tiedät, että tämä on totta?”.

    Tekisi mieli huokaista. Treenejä Hyvi-puolen kapteenien kanssa on ollut jo useammat, mutta vielä on matkaa jäljellä. Treenejä on vielä useita lisää ja opittavaa valmentamisesta paljon. Täten pidän matkassa mukana Carlssonin ja kumppanien kirjaa Esimies ja coaching, sillä se on täynnä hyödyllisiä oppeja minulle. Kello lyö neljä iltapäivällä ja tämänkin päivän treeneistä on selvitty. Astun ulos treenitilan ovesta ja kasvoilleini nousee veikeä hymy. Koin silmiä aukaisevan oivalluksen!

     

    Maiju, Mittava
    maiju @ mittava.fi
    Tagit:

    Keskustele artikkelista

    Kirjoita kommentti

    Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!