Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Opetus tappaa luovuutemme

Kirjoitettu 03.05.18
Esseen kirjoittaja: Aatu Jaanson
Kirjapisteet: 1
Kirja: TED video youtubesta
Kirjan kirjoittaja: Sir Ken Robinson
Kategoriat: 1. Oppiminen

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Me kaikki lapset syntyvät taiteilijoina. Ongelma on, kuinka pysyt taiteilijana, kun aikuistut

–       Pablo Picasso

 

Näin, tai jotenkin vastaavalla tavalla on Picasso, yks viimeisimmän vuosisadan parhaista ja tuotteliaimmista taiteilijoista todennut. Ja tämä on tavallaan totta. Videolla Ken Robinson, muotoilee lauseen hieman eri tavalla. Kaikki lapset syntyvät taiteilijoina, heidät vaan koulutetaan siitä pois.Ja tämä on totta, nykyinen koulujärjestelmä ei palvele kaikkia tasapuolisesti. Muistin videota katsellessani myös hiljattain kirjoittamani motivaatio esseen, tai lähinnä sen kirjan mistä sen kirjoitin. Siinä nostettiin esille, että lapsena emme ajattele mitä muut ajattelevat, vai sillä mitä me olemme ja me ajattelemme, on merkitystä.

 

Nykyinen koulujärjestelmämme on äärimmäisyyksiin tasapäistävä. Meidän pyritään kaikki istuttamaan samaan malliin. Pidän itsekin tärkeänä, että kaikki oppivat lukemaan ja kirjoittamaan, matematiikkakin on hyödyllistä. Pitääkö meidän kakkien silti opiskella maantietoa ja biologiaa? Tai fysiikkaa ja kemiaa? Itse en muista lähes mitään mitä on fysiikan tai kemian tunneilla opetettu. Sillä ne eivät ole olleet tarpeellisia tietoja tulevaisuuteni kannalta. Alkuperäisenä esimerkkinä käytin melkein yhteiskuntaoppia ja historiaa, mutta ilman että näistä opetetaan edes perus asioita lapsille, niin meidän demokraattinen järjestelmämme olisi vaarassa ja todennäköisesti toistaisimme vain historian virheitä. Tämä virheiden toistaminen on osaltaan taas käynnissä, kun maailmalla nostavat päätään, erilaiset äärioikeistolaiset liikkeet. Katsokaa nyt vaikka mitä Yhdysvaltojen presidentti on tehnyt vaalikaudellaan… Joten onko näidenkään opettaminen niin hyödyllistä, kuin on ajateltu?

 

Nykyinen koulujärjestelmä on luotu palvelemaan teollistumista 1800 luvulla, ja se on melko samanlainen kaikkialla maailmassa. Tämä ei enää palvele nykymaailmaa, saati tulevaisuutta parhaalla mahdollisella tavalla. Teollistuminen on kuitenkin nähty ja eletty ja nyt länsimaissa aletaan liikkumaan kohti informaatio yhteiskuntaa, jossa teolliset palvelut tuotetaan muualla ja valmiit tuotteen tuodaan meille, vaikka kotiovelle.

 

Mielenkiintoisin osuus puheesta onkin se kun hän mainitsee ADHD:n. Itse uskon, että ei ole olemassa mitään ADHD:ta. Kaikkia ei vaan kiinnosta samat asiat ja kaikki ei voi pakottaa samaan malliin. Kärsin itse jossain määrin ’’taudin’’kuvaan sopivista oireista ja pikkuveljelläni tämä on jopa diagnosoitu.

 

Mutta mitä tapahtuu, kun ADHD potilassaa tehdä, mitä hän haluaa tehdä? Hänelle kerrotaan häntä kiinnostavista asioista? Kaikki taudin oireet häviävät, he eivät enää häiritse muiden keskittymistä, kuuntelevat itse ja osallistuvat keskusteluun järkevineen kommentteineen, kysyvät aiheesta lisäkysymyksiä ja osoittavat aitoa mielenkiintoa.

 

Olen veljessäni huomannut, että kaikki kouluvuodet, hänet yritettiin istuttaa samaan malliin ns. Normaalien oppilaiden kanssa, sitten kun hän ei niihin sopinut, laitettiin hänet erityisluokalle. Osa oli siellä samasta syystä, osa taas siitä syystä, että heitä ei ollut kotona koulutettu ja kotoonta saatu esimerkki oli huono. Mitäs luulette, että veljelleni kävi? Hän ajautui vääriin porukoihin, joissa oli cool uhmata opettajaa, polttaa tupakkaa ja rikkoa paikkoja. Meillä kuitenkin kotona, tällaista ei ollut opetettu ja kaikki oli ankarasti kielletty. Mikä ei myöskään ole nykykasvatussääntöjen puitteissa hyvä, mutta ei minunkaan elämä mennyt väärille raiteille, kuin vasta täysi-ikäistymisen jälkeen. Hänen tapauksessaan, yhteiskunta oli ohjannut väärille raiteille jo alun perin, sillä lapset ja nuoret menevät usein kavereiden esimerkin mukaan. Kaiken tämän paskan jälkeen, veljeni kuitenkin löysi mielenkiintoa vastaavan opiskelupaikan ja opiskeli automekaanikoksi. Arvatkaa mitä kävi? Koko kouluaika ei ollut, mitään ADHD:n viittaavaa, ja hän suoriutui koulusta esimerkillisesti. Kaikki muut elämän osa-alueet sitten, menikin huonommin peruskoulusta saadun kaveriporukan ja esimerkin vaikutuksesta. Nyt on onneksi koulutusta vastaavassa työssä, josta nauttii, ja ADHD:stä ei ole tietoakaan.

 

Tämän takia on hienoa, että meillä on kouluja kuten tiimiakatemia, missä saa tehdä käytännössä mitä tykkää. Ikävää vain, että se on aloitettava vasta lukion tai ammattikoulun jälkeen. Mitä jos tiimiakatemia, tai joku vastaava koulutus alkaisi jo lapsesta pitäen? Mitä jos, koulussa voisi valita tyhmien lukuaineiden sijaan jotain itseään kehittävää, jos lukeminen ei kiinnosta? En tiedä, mutta tulevaisuudessa toivottavasti vielä saamme vastauksen tähän. Olen kuitenkin kuullut peruskouluista, joissa osassa jo sovelletaan tiimiakatemian metodeja ja malleja. Ei ehkä kuten meillä, mutta on dialogi ringit ja tietoa jaetaan oppilaiden kesken, ei opettajalta oppilaille.

 

Lähde: https://www.youtube.com/watch?v=iG9CE55wbtY&t=55s

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!