Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

OPPIMISEN VALLANKUMOUS -2

Kirjoitettu 08.11.20
Esseen kirjoittaja: Annika Jokinen
Kirjapisteet: 2
Kirja:
Kirjan kirjoittaja:
Kategoriat: 1. Oppiminen, 1.2. Oppimisen taidot ja työkalut, 1.5. Oppimisen klassikot

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Oppimisen vallankumous on yksi vaadittavista täpityskirjoista. Olisi kyllä ehkä muuten jäänyt lukematta. Ymmärrän, miksi se löytyy YPK:sta ja kuinka paljon Tiimiakatemia on ottanut oppia kyseisestä kirjasta. Kuinka koko maailmaa käytetään luokkahuoneena ja ylimääräiset turhat ”seinät” oppimisen edestä on kaadettu. Mielestäni kirja kertoo kuitenkin enemmän peruskoulutason opetuksen muuttamisesta, mikä kyllä mielestäni olisi erittäin tarpeellista, mutta en ihan täysin nähnyt kuitenkaan yhteyttä omaan oppimiseeni. Toki kirjassa oli paljon hyviä juttuja, mitkä varmasti hyödyttää omassakin elämässä, kuten esimerkiksi erilaiset oppimistavat ja ajattelumallit, joista ajattelinkin kertoa ja reflektoida itseeni.

 

Kirjassa puhutaan paljon siitä, kuinka jokainen voi löytää oman tapansa oppia. Tein sivuilla olevan testin, missä ajattelutavat jaetaan neljään eri kategoriaan;

  • konkreettinen peräkkäinen
  • konkreettinen satunnainen
  • abstrakti peräkkäinen
  • abstrakti satunnainen

Tulokseksi sain molemmissa konkreettisissa saman pistemäärän, sitten abstrakti peräkkäinen ja vähiten pisteitä abstraktiin satunnaiseen.  Lukemalla eri tapojen selitykset ymmärsin testin menneen täysin oikein. Olen käytännönläheinen tekijä, jolle ”todellisuus” koostuu aisteilla, näkemällä, kuulemalla, koskettamalla, haistamalla ja maistamalla. Olen hyvä organisoimaan ja tavoitteiden pitää olla pilkottu useampaan pieneen osaan sekä työympäristön oltava rauhallinen. Varsinkin tämä viimeinen kohta näkyy akatemialla hyvin usein, kun häiriinnyn suuresti avokonttorin metelistä ja siellä keskittyminen on erittäin vaikeaa. Konkreettisen satunnaisen ajattelutavan ajattelijat käyttävät halukkaammin hyväksi yritystä ja erehdystä, mikä on myös hyvin usein minun tapani toimia. Mieluummin nopeasti testaan uusia juttuja, huolimatta siitä, vaikka ne epäonnistuisivatkin, ainakin erehdyksestä oppii jotain. Tämän ajattelumallin ihmisillä on vahva tarve löytää vaihtoehtoja ja toimia omalla tavallaan, joka kertoo myös luovasta ajattelusta. Ongelmanratkaisut ovat tälle ihmiselle tärkeää.

 

Myös älykkyyksiä on erilaisia. Pelkkä ÄO:n mittaaminen ei useinkaan kerro ihmisen oikeasta älykkyydestä mitään.  Tämä oli erittäin lohduttava tieto kuulla, ihan senkin takia, että vaikka olenkin ÄO-testeissä saanut kohtalaisen kovat pisteet, olen silti tuntenut itseni opiskeluissa ajoittain erittäinkin ”tyhmäksi”. Mutta sehän vain kertoo siitä, että tapa miten minun lapsuuteni kouluissa on opetettu, on ollut minulle väärä tapa.

”Jokainen lapsi on potentiaalisesti lahjakas, mutta usein monilla eri tavoilla.”

 

Vaihtoehdot ovat:

  • Kielellinen älykkyys
  • Loogis-matemaattinen älykkyys
  • Visuaalis- spatiaalinen älykkyys
  • Ruumiillis-kinesteettinen älykkyys
  • Musiikillinen älykkyys
  • Interpersoonallinen älykkyys
  • Intrapersoonallinen älykkyys

 

Uskon olevani visuaalis- spatiaalinen sekä intrapersoonallinen, vaikkakin kaikkien näiden selityksistä löytyikin joitain itselle ominaisia piirteitä, niin kuin varmasti käy kaikilla ihmisillä, niin nämä kaksi ovat kuitenkin eniten minua kuvaavia.

Vaikken ole mitenkään erityisen taiteellinen, toisin kuin useimmat visuaalis- spatiaaliset ehkä ovat, tämän älykkyyden vahvistamiseen ja oppimiskykyyn suositellaan mm. käyttämään kuvia oppimisen apuna, tekemään mielikuvakarttoja, ripustamaan seinille visuaalisia lisävirikkeitä, käyttämään korostuskynää, jolloin asiat ponnahtavat visuaalisesti paremmin esiin sekä hyödyntämään tietokonegrafiikkaa (onko tämä se syy miksi rakasta Adobe Sparkia?) Jos kaikki kirjat voitaisiin tuottaa vain kuvina, uskoisin olevani todella älykäs, kuvat jäävät mieleeni niin paljon paremmin kuin luettu teksti.  Piirsinkin lukiessa itseopiskelusta mindmapin kirjan ohjeiden mukaan ja sitä katsoessa asiat todella jäävät mieleen paljon nopeammin ja paremmin.

 

Olen aina ollut erittäin kiinnostunut henkisestä kasvusta ja oman itseni parantamisesta, mutta varsinkin Tiimiakatemian opiskeluiden aikaan oman käytöksen oppiminen, havainnointi ja tulkitseminen ovat nousseet pinnalle.

Intuitiivisen älykkyyden hyödyntämiseen kirja suosittelee seuraavia neuvoja:

  • Käy syvällisiä kahdenkeskisiä keskusteluita (joista kyllä kieltämättä nautin suuresti)
  • Poista oppimisen esteitä edistämällä henkistä kasvuasi
  • Pui toimintaasi jälkikäteen (mitä aika usein joutuukin tekemään, kun on taas päästänyt suustaan jotain ei niin järkevää)
  • Pohdi ajatteluasi
  • Varaa aikaa sisäiseen pohdiskeluun
  • Seuraa intuitiotasi
  • Pohdi tai kirjoita tai keskustele siitä, mitä olet kokenut ja miltä sinusta on tuntunut
  • Salli erilaisuus ryhmissä (tiimin kanssa olen jopa oppinut hieman nauttimaan tästä, kun näkee kuinka erilaisia tiimimme jäsenet ovat ja kuinka eri tavalla he ajattelevat)
  • Kirjoita lukemistasi kirjoista (esseet/ reflektiot) ja pidä päiväkirjaa.

 

Lukiessa paljon myös pohdin, kuinka voisin auttaa tiimiäni oppimaan paremmin. Ensin pitäisi tietenkin selvittää minkälaisia oppijoita he kaikki ovat ja se ei tietenkään ole ihan niin helposti tehty kuin sanottu.  Meille on tulossa treenit ihmisenä kasvamisesta ja nyt yritän kuumeisesti miettiä, voisinko tätä asiaa jotenkin nostaa treeneissä esiin, mutta vielä en ainakaan ole vastausta löytänyt.  Tiedän, että tiimissä on niin paljon ihmisiä, keitä innostavat eri asiat, joten joillekin näistä aiheista puhuminenkin on hyvin raskasta ja tylsää vaikka se itselle olisi kuinka mielekästä tahansa.

 

Kirja sai myös ajattelemaan tämän päivän peruskoulu opetusta. Tyttäreni on nyt viidennellä luokalla ja huomaan hänestä samaa tuskastumista mitä itsellä aikanaan oli. Vaikka tämän päivän opetus on kehittynyt minun peruskoulu ajoista, olisi siinä silti vielä paljon muokattavaa tämän kirjan oppien mukaiseksi. Ymmärrän tietenkin, ettei jokaisen oppilaan oppimismallia voi ehkä tutkia henkilökohtaisesti mutta uskon opettajien kyllä tutustuvan jokaiseen lapseen varsinkin jos opettaa useamman vuoden samaa luokkaa, jolloin oppimistavat nousevat esiin. Näin oppilaat voitaisiin jakaa omien malliensa ryhmiin ja kohdistaa heille erilaiset opettamistyylit. Tai ainakin voitaisiin eri tunneilla toteuttaa eri ryhmille sopivia malleja niin, että kaikki oppilaat saisivat kokea eri tyylejä. Lisäksi mielestäni kouluissa pitäisi enemmän olla ihan fyysistä tekemistä, jatkuvan lukemisen sijaan. Ja parasta olisi mikäli yritykset voisivat alkaa käyttämään lapsia työnsä apuna ja kehittämisessä, kuinka paljon se opettaisikaan näille lapsille työn teosta sekä muutenkin annetusta aiheesta.

 

Kirjassa kerrottiin Lowell City Magnet School:sta, joka toimii kuin pienois maailma, jossa on oma raha, pankki, oikeusistuimet, juristit, kustantajat ja liikeyritykset. Se julkaisee omaa lehteä, jotta oppilaat oppivat kirjoittamaan kuin lehden toimittajat. Koulun ”kansalaiset” käyttävät omaa valuuttaa ostaakseen ja myydäkseen palveluita ja tavaroita. Lisäksi pankissa he oppivat kaiken koroista ja pankkiasioista sekä voitto- ja tappiolaskelmista. Olisipa ihan superhienoa, jos tämmöinen toimisi minunkin tyttäreni koulussa! Mitähän pitäisi tapahtua, jotta tämmöinen saataisiin testiin, vaikka viikon ajaksi? Uskon, että tämä opettaisi niin monelle oppilaalle enemmän kujin mitä mahdollisesti koko lukukausi voisi opettaa. Ja jokainen oppilas saisi löytää itseään kiinnostavat asiat ja alat joutuessaan työskentelemään eri alojen työpaikoissa. Lapset saisivat myös opettaa toisiaan, jolloin eri ikäisten väliset kuilut kavenisivat.

 

Suosittelen kirjaa kyllä kaikille, jotka ovat kiinnostuneita opettamisesta, ohjaamisesta ja omien oppimistapojensa löytämisestä.

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!