Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Osuuskunta Cleveran syksy 2019

Kirjoitettu 08.03.20
Esseen kirjoittaja: Iska Knuuttila
Kirjapisteet:
Kirja:
Kirjan kirjoittaja:
Kategoriat: 1. Oppiminen

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Syksymme alkoi henkilöstövaihdoksilla. Yhdellä silloisella tiimiläisellä oli vaikeuksia ehkä löytää omaa juttuaan tai muuten vain saada toimintaa käyntiin ja niin hän vaihtoi Rajakadulle opiskelemaan. Meidän oli melko helppo päästää hänet menemään, sillä kenelläkään meistä ei ollut kovin syviä suhteita häneen. Ehkä nuoruuden ujoutta tai luonteenpiirre, mutta hän oli aika hiljainen ja syrjäänvetäytyvä. Seuraavana lähtöä harkitsi pykälän sympaattisempi tyyppi. Motivaatio-ongelmia ja niiden seurauksia jouduttiin kestämään vaihtelevasti ja näin tiimimme linja kurinpidosta tuli koetelluksi ja sitä jouduttiin tarkastelemaan ja kehittämään. Myös syitä olla tiimissä tuli pohdittua. Monilla muillakin oli poissaoloja eikä sprinttipisteisiin meinattu päästä. Itsellenikin ne olivat sangen uusi asia, eivätkä ehkä olleet aivan yhtä keskeisellä paikalla ajattelussani kuin nyt. Syksyllä pääpäino oli aika paljon siinä, että kunhan kaikki vain tekivät jotain, mielellään yhdessä. Nyt olemme tavoitekeskeisempiä.

Loimme sykyn loppupuolella talous- ja asiakkuussolun kehittämään näitä kahta keskeistä osa-aluetta. Taloussolun vetäjä Elisa otti asiasta hyvin koppia ja on luotsannut solun avulla tiimiämme pois vaanivista kassakriiseistä. Asiakkuussolun sisällä taas johtaja oli kiireinen, eivätkä muut tarttuneet vastuuseen ainakaan riittävästi, jotta asiat etenisivät riittävällä vauhdilla. Vastuun välttelyä ja tuloksista piittaamattomuutta. Ehkäpä myös päätöksiin sitoutumisen puutetta meiltä kaikilta. Yksilöpelaamista tiimipelaamisen sijaan.

Tiimissämme on rohkaistu ihmisiä tarttumaan uusiin vastuisiin luvaten auttaa tarpeen tullen. Auttaminen on välillä jäänyt hoitamatta ja lupaus lunastamatta. Kyseessä on jossain määrin sama ilmiö, kuin kolmen hengen vetäessä köyttä kahden ja puolen ihmisen voimalla. Tätä kutsutaan vastuun jakamiseksi negatiivisella tavalla. Vielä suomenkielisempi ilmaus on vastuun välttely, perusteeton luottamus siihen, että joku muu hoitaa.

Tiimin tavoitteiden määrittely treeneissä teki todella hyvää ja jossain määrin kai yhtenäisti toimintaamme. Alatavoitteiden, etenkin ”Täpityspisteiden” seuraaminen antaa ryhtiä toimintaan.

Myös käppikassasta yhteiskassaan siirtyminen helpotti koko tiimin edun ajattelemista. Emme enää mieti miten kukin toisi yhtä paljon kassaan, vaan kokonaisliikevaihtoa. Tosin talousjohtamisessa ja rahan tekemiseen asennoitumisessa on vielä paljon opettelemista. Markus nosti työpäiväkirjan luodessaan tiimiyrityksemme kannalta keskeisen kysymyksen esille: Kuinka suuri osa Tiimiakatemialla käyttämästäsi ajasta tuottaa tiimiyritykselle rahaa?

Viikkopalaverit luovat jonkun verran läpinäkyvyyttä toimintaamme juuri tällä hetkellä, mutta niitä pitäisi kehittää. Ideana olisi, että palaverissa tehtäisiin päätöksiä siitä, kuinka voimme parhaiten auttaa toisiamme saavuttamaan tavoitteemme, siis suunnitella koko tiimin toimintaa tulevalle viikolle. Tällä hetkellä kukin vain ilmoittaa mitä on aikeissa tehdä tulevan viikon aikana. Jälkeenpäin ei kysytä, miten siinä onnistuttiin eikä reflektoida, miksi niin kävi ja miten toimia jatkossa. Tämä olisi arvokasta tietoa meille kaikille. Tiimin yhteisten kuukausi- ja viikkotavoitteiden määrittely on vieläkin vain toivottavaa tulevaisuutta. Olennaista ei ole niinkään se, että kaikki vain painavat ahkerasti hommia, vaan se, että tiiminä etenemme tehokkaasti kohti tavoitettamme. Kaikki liike ei vie eteenpäin. On parempi olla tekemättä mitään kuin tehdä tarpeettomia asioita.

Olisi tärkeää osata erottaa ”alhaalla roikkuvat hedelmät” ja tarttua niihin. Huomata millä asioilla on nyt eniten merkitystä ja paras hyöty/vaiva-suhde. Joulun alla nimittäin tuntui siltä, etteivät asiat etene ja se saattoi johtua siitä, että teimme hankalia ja hyödyttömiä asioita. Niitä pitäisi opetella välttämään, tai ainakin käsittelemään varoen. Jonkun verran projektiportfoliossa pitääkin olla aivan hulluja kokeiluja, mutta pääpaino niissä asioissa, jotka vievät eteenpäin. Näitä ovat ainakin tavoitteiden määrittely, myyminen oikeille asiakkaille ja palveluiden tuotteistus myyntikuntoon. Tietysti voi olla että tietyssä vaiheessa asiat vain alkavat ärsyttämään.

Kun ei ole varma siitä, seuraavatko muut perässä, ei ole kovin motivoivaa uhrautua tiimin eteen ja käyttää viikonloppujaan täpityspisteiden haalimiseen. Tällä viikolla tiimistämme lähti henkilö, joka ei saavuttanut niitä. Tämä auttanee meitä jäljelle jääneitä luottamaan siihen, että olemme tekijöitä ja aikaansaajia.

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!