Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Pääasia – Organisaation psykologinen pääoma

Kirjoitettu 29.05.14
Esseen kirjoittaja: Linda Heikkilä
Kirjapisteet: 2
Kirja: Pääasia - Organisaation psykologinen pääoma
Kirjan kirjoittaja: Ilona Rauhala, Makke Leppänen & Annamari Heikkilä
Kategoriat: 9. YPK:n ulkopuoliset, 9.02. Yhteisöllisyys

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Psykologinen pääoma = ilmenee yksilön ja yhteisön asenteena, jossa näkyvät oma-alotteisuus, yritteliäisyys, toimeliaisuus ja vastuunottaminen.

Olen kevään aikana lukenut muutamia kirjoja liittyen oman itseni tarkasteluun ja asenteeseen. Tästä kirjasta ajattelin poimia ne psykologian pääoman ulottuvuudet, jotka liittyvät yhteisöihin ja tiimeihin:

  1. Toivon ilmapiiriTätä ulottuvuutta kuvaavat kyvyt asettaa yhdessä haastavia tavotteita ja kohdistaa yhteinen tahdonvoima ja energia niiden saavuttamiseen.Tähän liittyy myös taito nähdä erilaisia reittejä ja tapoja saavuttaa tavoitteet, sekä kyky löytää tehokkaimmat tavat ylittää mahdolliset esteet ja vastoinkäymiset.

    Ensimmäisen vuoden aikana tavoitteiden luominen tuntui ylitsepääsemättömän hankalalta. Numeraaliset henkilökohtaiset tavoitteet tuntuvat edelleen. Nyt toisena vuonna olemme jonkinlaisia tavoitteita luoneet tiimillemme, ja ne ovat tulleetkin ihan tarpeesta, ei päästä keksimällä.Nyt kesäksi meidän on tarkoituksena miettiä omat henkilökohtaiset tavoitteet, jotka käydään läpi kesän ensimmäisissä treeneissä. Meidän tulee myös muistaa asettaa yhteisiä tavoitteita tietyin väliajoin, sillä pelkästään yksilökeskeisten tavoitteiden tiimissä toiminnasta tulee helposti yksilöpelaamista ja keskinäistä kilpailua.

    Asia joka tavoitteissamme vielä vähän mättää, on se tavoitteiden seuranta. Usein on käynyt niin, että olemme tyytyväisiä tavoitteisiimme ja kaikki ”sitoutuvat” niihin, mutta sitten emme kuitenkaan muista seurata niiden toteutumista millään tavalla. Esimerkkinä minä, jokaisen oli tavoitteena saada huhtikuulta 800e, mutta enpä saanut. No, itse en tätä asiaa ”uskaltanut” ottanut esille, mutta eipä kukaan muukaan ottanut. Sitten muutamia treenejä sitten asia tuli esille, ja huomasin, että se selkeästi on hiertänyt joitain ihmisiä, mutta taaskaan asiaa ei käsitelty juuri millään tavalla. Tässä siis huomaan tarpeen muutokselle. Kun tavoitteita asetetaan, tulee niitä muistaa myös seurata ja niiden toteutumisesta/ei-toteutumisesta tulee keskustella. Itse yritän ainakin tehdä tähän muutosta, ja ottaa paremmin myös omat epäonnistumiseni esille. Jos en ole saavuttanut tavoitteita, niin tottakai minun tulisi myös perustella miksi näin on käynyt.

  2. Kollektiivinen optimismiTätä ulottuvuutta kuvaavat sanat yhdessä ajattelu, motivaatio ja myönteinen tulevaisuuteen suuntautuminen. Kirjassa puhutaan siitä, kuinka johtajan täytyy tarkastella omaa toimintaansa, koska sillä on niin iso vaikutus myös muihin työntekijöihin. Tiimissä oltaessa ja tasavertoisina oltaessamme, meidän tulee jokaisen miettiä omaa toimintaamme, viestintäämme ja kommunikaatiotamme ja sitä, miten kaikki vaikuttaa ympärillä olevaan. Olen huomannut, kuinka nopeasti olotila tarttuu jos yhdelläkin tiimiläisellä on selkeästi huono päivä. Sen takia olen pyrkinyt itsekin piilottamaan omaa stressaantuneisuuttani, jotta en aiheuttaisi epämiellyttävää oloa myös tiimiläisilleni. Kirjan mukaan, usein ajatellaan, että myönteisyys on pinnallista ja inhimillisyys pehmoilua. Jos olet kohtelias ja ystävällinen, se syö uskottavuutta jämäkkyydestäsi. Kumma kyllä, olen tästä jokseenkin samaa mieltä. Olen itsekin huomannut lähipiirissäni (en kylläkään omissa tiimiläisissäni niinkään), että jotkut todellakin ajattelee näin. Jos on ystävällinen niin silloin et voi olla jämäkkä ja tosissaanotettava työntekijä. Aika hölmösti ajateltu, sillä mielestäni true-johtajat ovat juurikin niitä, jotka osaavat vaatia, mutta myös arvostaa alaisiaan sekä osaa luoda positiivista ilmapiiriä. Naama rusinalla ei todellakaan tuo alaisille motivaatiota työskennellä kanssasi.
  3. TiimisisuTämä syntyy yhdessä innostumisesta, yhdessä ajattelusta ja yhdessä tekemisestä.

    Samalla tavalla kuin huono mieli tarttuu helposti ympärillä oleviin, niin myös innostus ja sinnikyys tarttuu helposti. Mielestäni Idealekalla on hyvä meininki tällä hetkellä ja odotan innolla tulevaa syksyä, kun meidän tiimillämme on sekä 24H-synnytys järjestettävänä että Rakettipäivät. Paljon yhteistä tekemistä ja varmasti hauskoja hetkiä luvassa!

    Se mihin voisimme edelleen keskittyä enemmän, on ne pienet ja suuret onnistumiset. Vieläkin on vähän sellainen meininki, että ensinnäkin hyvistä jutuista vain mainitaan nopeasti ohimennen ja toisena se kiitos mitä siitä saa on usein ”hyvä” ja pikkuaplodit. Onnistumisista pitäisi saada enemmän innokkuutta aikaan. Tosi monesti meillä on vähän flekmaattinen suhtautuminen toistemme saavutuksiin. Olen myös huomannut, että joidenkin onnistumisiin saatetaan tarttua helpommin kuin taas toisten. Miksi niin? Olemmeko niin tottuneet osan hyvään työpanokseen, että sitä ei ymmärretä enää edes huomioida? Tähän muutos! Olemmehan me siis jo tässäkin hieman kehittyneet, ainakin jos viime syksyyn vertaa. Tiimissämme vallitsi todellinen lannistuksen kulttuuri, kun kohdensimme katseemme jatkuvasti epäonnistumisiin ja asiohin, mitkä ovat pielessä tai mikä on mennyt pieleen. Tiimimme oli kaukana tiimisisusta, sillä kykymme ottaa iskuja vastaan ja selvitä niistä oli aika kehnoa. Itseäni ei huvittanut tällöin olla edes akatemialla. Tosin siihen liittyi vahvasti myös henkilökohtaisessa elämässäni tapahtuvat muutokset.

  4. YhteisluottamusUskoa ja tunnetta, että me yhdessä pystymme fokusoimaan oikeisiin asioihin, organisoitumaan vahvuuksiemme mukaan ja selviytymään ja saavuttamaan yhdessä määritellyt päämäärät.

    Kun kaikki Idealekalaiset tunnistavat toisensa vahvuudet sekä hyväksyvät ja uskovat, että yhdessä olemme vahvempia, vallitsee keskuudessamme suuri yhteisluottamus. Uskon, että me aika hyvin olemme alkaneet ottamaan näitä huomioon ja todella arvostamme toisiamme. Kevään täpityksessäkin totesimme, että olemme viimein ohittaneet valetiimivaiheen ja asioista osataan jo puhua niiden oikeilla nimillä. Toki sehän on selvää, että jotkut ihmisistä luottavat erilaisissa asioissa eri ihmisiin, mutta yleinen luottamus on meillä hyvällä tasolla ja minä ainakin nautin Idealekalaisten seurasta!

    Täytyy sanoa, että myös Unkarin reissu taas kerran vaikutti mielestäni todella positiivisesti Idealekan ryhmähenkeen. Vaikka ei reissattukaan koko porukalla, niin selkeästi pienemmät porukat oli todella jees, ja ainakin itse nautin todella paljon kun tyttöporukalla heiluttiin Budapestissä. Pelasimme niin hyvin yhteen, että yhden yhtäkään erimielisyyttä ei koko matkan aikana tullut!

 

Tiimioppiminen on tutkitusti nopeinta ja tehokkainta. Organisaatiot menettävät hyötyä ja tehokkuutta, koska eivät osaa luoda tiimioppimisen kulttuuria. Harmikseni Suomessa ei ole yhtään todellista tiimioppivaa organisaatiota. Johtajien pitäisi ymmärtää, mikä ero on oppivalla organisaatiolla ja tiimioppivalla organisaatiolla. Monesti ylimmälle johdolle tiimi on vain väline työn parempaan organisointiin, kun se pitäisi nähdä pikemminkin välineenä nopeampaan oppimiseen. Tässä on vissi ero. Tiimi on parhaimmillaan oppimisen väline”

– Johannes Partanen

 

 

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!