Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Paljonko pelko maksaa?

Kirjoitettu 08.03.15
Esseen kirjoittaja: Tuomo Kuisma
Kirjapisteet: 3
Kirja: Pelon hinta
Kirjan kirjoittaja: Henkka Hyppönen
Kategoriat: 3. Yrittäjyys, 8. Henkinen kasvu, 8.1. Filosofiaa, ajattelua ja mielikuvitusta yrittäjälle

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Olen viime aikoina pohtinut, osin surulla, miten paljon pelko on omaa elämääni vaikuttanut. Pelko on monessa asiassa noussut kynnyskiveksi joka on ollut ratkaisevan toiminnan aloittamisen esteenä, usein yhdessä laiskuuden kanssa. Joka tapauksessa on raskasta myöntää itselleni, miten paljon pelkään. Itselläni pelko keskittyy useimmiten, oikeastaan lähes aina, uuden kokeilemiseen. Kun suurin riski on pelikoneella vietettävä hetki, alkaa ymmärtää, että pelkoa välttelevä elämäntyyli on toisaalta leppoisaa, mutta eteenpäin se ei vie juuri ollenkaan. Pahanmakuinen tunteiden cocktail syntyy pelosta ja syyllisyydestä, joka syntyy kun jättää jotain tekemättä pelon vuoksi. Pidemmälle siirryttäessä sen hinta nousee kovemmaksi. Tiukkaan juurtunutta asennetta on hankala muuttaa.

Pelkoahan voi poistaa siedättämällä, tämä ei sinänsä mikään uusi tieto ole. Korkeissa paikoissa oppii olemaan neutraalisti viettämällä aikaa niissä. Raastavinta itselleni on tieto siitä, miten helppoa pelon poistaminen usein olisi. Esiintymiskammon poistamiseen esimerkiksi akatemia tarjoaa mahtavat puitteet. Silti on ihan hemmetin vaikeaa ottaa se ensimmäinen askel kohti muutosta. Tämä on ongelmakohta, johon liittyy lähes kaikki muukin pelko. Epämukavuusalueelta on vaikea poistua, varsinkin jos ei ole pakko. Viime aikoina riskien otto on tuntunut kaukaiselta ajatukselta. Miksi pitäisi poistua mukavuusalueelta, kun tässäkin pärjäilee?

En ole osannut oikein koskaan nähdä pelkoa toimivana voimavarana. Stressi ja paine ajavat toki suorittamaan työtä ehkä helpommin, mutta lopputulos on usein heikko tai kiireessä väsätty. Miten pelosta voisi saada kannustavan voiman, siten ettei se vain lamauta? Mietin pitkään tähän kysymykseen jotain selkeää vastausta, mutta sellaista en osaa antaa. Tuskin sellaista edes on. Lähinnä tarpeeksi vahvan itseluottamuksen kautta lähtevä rohkeus jäsentää paineen alla vaadittavat asiat pienemmiksi palasiksi on ehkä se juttu mikä auttaa. Pohdin vähän tarkemmin ja on pakko hieman korjata edellistä. Enemmänkin vaikuttaa se, että tavoitteessa on nähtävä jotain tarpeeksi merkityksellistä, jotta se ei tunnu pelkästään ahdistavalta. Tällöin pelko on todennäköisesti edelleen läsnä, mutta se ei hallitse työskentelyä saati lamauta tekemistä kokonaan. Joskus saattaa lohduttaa myös se, että useimmiten, tai oikeastaan lähes aina, ei ole yksin pelkonsa kanssa. Kun joku muu jakaa saman ongelman tai pelon kohteen, on se helpompi kohdata yhdessä.

Mietin omaa tiimiäni ja sitä, mitä kaikkia pelkoja olemme kohdanneet yhdessä. Loppujen lopuksi tällaisia tilanteita on melko vähän. Tai sitten olen sokea näkemään niitä. Kuitenkin kokonaisuutena tuntuu siltä, että oikeasti rohkeat kokeilut, jotka perustuvat rohkeuteen, uskallukseen ja heittäytymiseen, loistavat poissaolollaan. Vaikka kriittisyys ja tarkka laskelmointi onkin hyvästä, jää silti rajojen rikkominen kokematta. Tämä synnyttää parhaimmillaan tehokkaita ja tarkkoja yrittäjiä. Rohkeita? Siitä en ole niin varma. Itse juurrun tähän malliin jatkuvasti entistä vahvemmin ja vasta viime aikoina aloin ymmärtää, että pitkässä jatkumossa tulos on tasapaksua esteiden väistelyä, joka tarjoaa parhaimmillaankin maantien harmaan elämän, josta kuolinvuoteella ei jää paljoa kerrottavaa. Vaikka en tavoittele suunnattoman suurta ja elämyksellistä elämää, on se silti vähintäänkin säälittävä tila.

 

Suomalaisen yrittäjähalun sammuttaa pelko konkurssista ja vuosien velkataakasta. Ja eihän yrittäjyys helppoa ole, sen on media ja pitkältä osalta lainsäädäntö tehnyt selväksi jokaiselle yrittäjyydestä haaveilevalle. Vaatii joko hulluutta tai suunnatonta uskallusta yrittää. Laskennallisesti 900 000 yrittäjyyden positiivisena vaihtoehtona näkevästä henkilöstä yrittäjinä on vielä kymmenen vuoden päästä noin 4 000. Pääasiallinen syy, miksi valtaosa jättää yrittäjyyden vain pohtimisen asteelle, on pelko. Suomi tulee elämään jatkossa pitkälti aktiivisten startup-yritysten kautta, joilla todella on kasvuhalua ja intoa kehittää toimintaa suuremmaksi ja paremmaksi. Siksi onkin sääli, että niin moni oikeasti hyväkin idea, mahdollisesti tulevaisuuden Nokia tai Supercell jää pöytälaatikkoon. Ja onhan se hankalaa sieltä kaivaa, varsinkin jos joku ei ideasta pidäkään. Se pelottaa.

Kohtaanko itse pelkoni jatkossa? Suurimmalta osin en, koska olen hemmetin hidas muuttumaan. Mutta pienillä teoilla on hyvä lähteä. Yksi pelottava asia viikkoon ei liene liikaa.

 

Tuomo Kuisma

Ideaosuuskunta Into

tuomo@ideainto.fi

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!