Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Paranoidi optimisti

Kirjoitettu 28.02.21
Esseen kirjoittaja: Tuulia Jäppinen
Kirjapisteet: 3
Kirja: Paranoidi optimisti
Kirjan kirjoittaja: Risto Siilasmaa
Kategoriat: 1. Oppiminen, 3. Yrittäjyys, 3.1. Yrittäjien elämänkertoja ja yritysten historioita, 4. Johtaminen, 4.3. Johtamisen ja organisaation kehittämisen työkalut

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Edellisessä reflektiossani, Pikkupomosta johtajaksi, puhuin jonkun verran omasta optimistisuudestani. Harmittelin siinä sitä, kun olen luullut olevani optimisti, mutta kuinka olenkin huomannut pikkuhiljaa olevani usein pessimisti. Paranoidi optimisti sen sijaan kuulostaa paremmalta, ja selvensi, että ehkä minä olenkin ollut enemmän sitä laatua, kuin vaan pessimisti.

Paranoidi optimismi saattaa kuulostaa ristiriitaiselta, vaikka se ei sitä ole. Siilasmaa kuvaa sitä kolikon kahdeksi eri puoleksi. Vaikeassa tilanteessa paranoidi optimisti pystyy näkemään ja uskomaan käsillä oleviin ongelmiin olevan jokin ratkaisu. On kuitenkin samaan aikaan oltava paranoidi sen suhteen, että mikä voi mennä vikaan. Tällä tavalla pystytään varautumaan ongelmiin, vaikka ongelmat eivät olisikaan vielä selvästi esillä. Johtajan on hyvä olla paranoidi optimisti. Johtaja pystyy varautumaan epätodennäköisiinkin tapahtumiin, kun on käynyt mielessään pahimmat skenaariot ja valmistautunut niihin tosipaikan sattuessa.

Kirja oli mielenkiintoinen. En ollut aikaisemmin juurikaan perehtynyt Nokian taipaleeseen. Tiesin suurinpiirtein vain sen, että sille kävi huonosti. Oli antoisaa kuulla, miksi näin tapahtui. Jäljet johtavat aika hyvin ylimpään johtoon, vaikka kommelluksia sattuikin vaikka missä kategoriasss. Tästäkin kuitenkin huomasi, kuinka tärkeää johtaminen on. Kommunikaatio, kissan nostaminen pöydälle…Kuulostaa itsestäänselvyyksiltä, vaikka sitä ne eivät selvästi aina ole.

Oppimissopimuksessani sanoin, että haluan oppia johtajuutta. Sanoin lukevani helmikuussa yhden johtajuuden kirjan, mutta tämä olikin jo toinen aiheeseen liittyvä. Tuntuu, että alan teoriassa sitä jo enemmän sisäistämään. Eikä se ole tähän mennessä edes vaatinut kovinkaan paljoa aikaa tai vaivaa. Aion kyllä jatkossakin lukea enemmän johtajuuteen liittyviä kirjoja, sillä aikaisemmin olen tietoisesti niitä hieman vältellyt.

 

Siilasmaa listasi kirjassaan yrittäjämäiseen johtajuuteen kymmenen osatekijää. Mielestäni ne ovat kaiken pohja:

Vastuuntunto

Välittäminen. Täytyy oikeasti välittää ympärillään olevista asioista. Tiimiakatemialla välitän kaikesta ja se myös vaikuttaa toimintaani. En ole tullut Tiimiakatemialle vain ansaitakseni rahaa, vaan tulin sinne puhtaasti oppimaan ja kokemaan uutta. Vaikka olen aina toivonut rikastuvani salamaniskusta, niin raha ei silti pyöritä elämääni. Motivaationi Tiimiakatemian alkutaipaleella oli aika kauan hukassa. Mietin paljon, että pystynkö tai haluanko edes jatkaa siellä. Sisäinen motivaationi tuli kuitenkin esiin, kun vihdoin tunsin aidon välittämisen organisaatiooni sekä liiketoimintaa kohtaan. Jos jokin asia tuntuu omalta, silloin sitä haluaa hoitaa ja tekee kaikkensa sen eteen. Jos asia ei tunnu omalta, niin ei siihen silloin halua aikaansa edes juuri käyttää ja se myös näkyy muillekin.

 

Tosiasioiden tunnustaminen

Usein pelätään tuoda ilmi negatiivisia asioita, vaikka ne ovatkin ehdottoman tärkeitä avata heti, kun vain on mahdollista. Pelätään, että ammutaan viestintuojaa. Johtajan täytyisi olla sitä kiitollisempi, mitä huonompi uutinen on. Tämä taas johtaa siihen, että jatkossakin uskallettaisiin puhua negatiivisista asioista. Minun täytyisi skarpata huonojen uutisten vastaanottamisessa. En koskaan syytä viestintuojaa, mutta teen usein selväksi, mitä mieltä asiasta olen. Naamastani näkee pelästymisen ja harmittelen sitä heti ääneen. Pyrin kuitenkin kiittämään, kun asiasta tullaan sanomaan. Kiitos ei kuitenkaan tule välttämättä heti ensimmäisenä, vaan silloin, kun asiaa olen jonkin aikaa jo harmitellut.

 

Sinnikkyys

Tosiasioita ei pidä pelätä. Varsinkin epämiellyttävät tosiasiat ovat kohdattava ja alettava ratkaisemaan niitä viipymättä. Itselläni on tapana tunkea epämiellyttävät asiat laatikkoon piiloon. Pureudun niihin vain silloin, kun on täysin pakko. Usein kuitenkin asiat selviävät enkä jätä niitä koskaan liian kauaksi aikaa roikkumaan. Haluan kuitenkin itselleni hieman lisäaikaa, kunnes olen valmis käymään tuumasta toimeen. Vaikka laitankin ne ajatuksistani ’’piiloon’’, niin stressi kytee minussa silti, eikä lisäajasta ole juurikaan apua. En siis tiedä edes miksi teen niin.

Täytyy muistaa, että asioihin on ratkaisu aina. Hoen itsekin tätä usein ongelmatilanteissa, ainakin muille. Itselleni puhun kuitenkin yleensä eri sävyyn. En muista epämiellyttävässä tilanteessa puhua itselleni niin, kuin puhuisin jollekin toiselle, joka olisi samanlaisessa tilanteessa.

Tiimimme Petra toi hiljattain esiin hyvän lauseen jostain lukemastaan kirjasta: ’’Suurin epäonnistumisen syy on se, että luovutetaan tilapaisen tappion takia’’. Tämä pitää liiankin usein paikkansa. Usein luovutetaan liian helposti jo ensimmäisen tappion jälkeen. Yleensä menestyksekkäimpiä yrityksiä ovat ne, jotka ovat kokeneet paljon alamäkiä. Ne ovat olleet kuitenkin sinnikkäitä ja siten päässeet huipulle.

 

Riskienhallinta

Meillä tiimissä on ollut nyt paljon keskustelua riskien ottamisesta. Puhutaan paljon rohkeista kokeiluista ja niitä halutaan tehdä, mutta silti mitään ei ole juurikaan tapahtunut. Pelätään. Ei haluta varsinkaan menettää rahaa eikä myöskään kasvoja. Jos yrittäjä ei ota riskejä, mitään merkittävää ei silloin juuri tapahdu. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että pitäisi hypätä päättömänä syvään veteen ja odottaa mitä tapahtuu. On tiedostettava riskit ja valittava, mitä riskejä otetaan.

Olemme tiimissämme ottamassa käyttöön uutta asennetta liittyen riskinottoihin. Haluamme ottaa riskejä, jotta pääsemme mahdollisesti menestymään. Olemme myös puhuneet tulevasta 24 h synnytyksestä. Haluamme ottaa joko parhaimman tai huonoimman arvosanan synnytetystä asiasta. Emme halua synnyttää jotain keskivertoista ja turvallista, haluamme synnyttää jotain uutta ja ottaa riskin siinä, että toimiiko se käytännössä. Tietysti haluamme parhaimman arvosanan, mutta saako sitä ilman riskin ottamista?

 

Opinjano

Joskus opinjano saattaa hiipua, kun hyppää johtotehtäviin. Silloin johtaja saattaa tottua siihen, että muut selvittävät asioita hänen puolestaan. Se taas voi johtaa opinjanon sammumiseen. Johtajalla täytyy olla itsensä johtaminen hallussa ja silloin kun se on hallussa, en usko että opinjanokaan sammuu. Itsensä johtamisessa itsensä kehittäminen on yksi tärkeimpiä asioita.

Tiimiakatemialla olen oppinut etsimään tietoa ja oppimaan muulla tavalla kuin muualla opiskelemissani kouluissa. Ennen tieto tuotiin minulle lähes suoraan nenän eteeni, kun täällä kaikki on itsestään kiinni. Uskon, että olen saanut täältä loppuelämän taidon itselleni kehittämisessä.

 

Herpaantumaton fokus

Tuntuu, että meillä tiimissä keskitytään usein todella pieniin ja kokonaisuuteen merkityksettömästi vaikuttaviin asioihin. Joskus, jokin pienikin asia saattaa vaikuttaa isostikin suureen kokonaisuuteen, mutta ne on erotettava merkityksettömistä. Siilasmaa kehottaa kirjassa kysymään itseltään tällaisissa tilanteissa kysymyksen: ’’Miten näihin toimiin käytetty aika edistää aidosti tärkeiden tavoitteiden saavuttamista?’’. Tämä on hyvä kysymys. Cleveralaisten tulisi kysyä tätä itseltään ehkä hieman useammin.

 

Katse taivaanrantaan

Johtajan täytyy katsoa asioita pidemmälle kuin muiden. ’’Johto kantaa ison osan ajastaan huolta kaukaisesta tulevaisuudesta.’’

Nyt kun aloin miettimään, niin meidänkin tiimissämme ehkä kaipaisin tällaista ajattelua vieläkin enemmän. Välillä tuntuu, että kaikilla on katse pieniin palonalkuihin, eikä keskitytä niin paljon tulevaisuuteen. Toki se saattaa johtua myös siitä, sillä tiimiyrityksellämme on rajallinen aika ja sen päättyminen on jo alusta asti ollut tiedossa. Ehkäpä juuri se on syy, miksi välillä tuntuu, että jarruttelemme?

 

Mukavien ja arvostamiesi ihmisten tiimi

Kun Clevera syntyi, emme olleet itse voineet vaikuttaa ollenkaan siihen, keitä tiimiimme saamme. En tiedä onko sattumaa, että kaikki tulevat toimeen keskenään, eikä ole mitään ylitsepääsemättömiä vaikeuksia ihmissuhteissa. Vai onko se vaan sitä, että olemme oppineet tuntemaan toisemme, niin tiedämme miten kukakin toimii ja pystymme sen tiedon avulla vaikuttamaan myös omaan toimintaan. Ja tiedostamme sen, että tulimme Tiimiakatemialle toimimaan tiimissä kuin tiimissä. Olen itse ainakin todella tyytyväinen tiimiini, enkä vaihtaisi tai ottaisi siitä ketään pois. Olemme kaikki hyvin erilaisia persoonia, mutta yhteen hiileen puhaltaminen tekee meistä samankaltaisia.

Omaa yritystä perustaessa voi itse vaikuttaa siihen, ketä ottaa omaan tiimiinsä. Tai johtaja voi yrityksessään alkaa rakentamaan omaa tiimiään ja pääsee valitsemaan, ketä siihen ottaa. Tämä on tärkeää, sillä tiimi on hyvä silloin, kun tiimiläiset pitävät aidosti toisistaan ja heidän kanssaan työskentelystä. Myös projektiryhmää kasatessa Tiimiakatemialla voi vaikuttaa millaisen ryhmän saa aikaiseksi. Kannattaa siis käyttää ajatusta siihen, millaisen tiimin kasaa yhteen tai millaiseen tiimiin itse liittyy.

 

Kysy miksi

Liian usein on tapana kysyä eri tilanteissa ’’mitä’’, kun tärkeintä olisi kysyä ’’miksi’’. Miksi-kysymykseen on vaikea vastata, jos siihen ei ole etukäteen mietitty vastauksia. Jos näin tapahtuu, niin silloin on selvää, että vastaukset on selvitettävä tai asia ei tule toimimaan.

Olin itseasiassa tässä jokin aika sitten Hassumarkkinoinnin koulutuksessa ja siellä oli Pekka Ruokolainen (Brändikäsikirjan kirjoittaja) puhumassa meille yrityksen brändistä. Hän esitteli meille kolmikehäisen ympyrän, jossa sisin ympyrä, eli ydin, kysyy: ’’Miksi yritys toimii?’’. Toiseksi uloimman, kehän kysymys oli: ’’Miten yritys toimii?’’ ja vasta viimeisin eli uloimman kehän kysymys oli: ’’Mitä yritys tekee?’’. Eli aina kannattaa lähteä kysymyksestä ’’miksi?’’.

 

Lopetan tämän reflektioni seuraavaan, eli viimeiseen yrittäjämäisen johtajuuden osatekijään. En selittele sitä sen enempää, vaan yritän alkaa noudattaa sitä itsekin.

 

Älä lakkaa unelmoimasta

’’Jotkut näkevät asiat sellaisina kuin ne ovat ja kysyvät miksi. Minä unelmoin sellaisesta, mitä ei ole koskaan ollutkaan ja kysyn miksi ei.’’ – Robert Kennedy (alkuperäinen George Bernard Shaw)

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!