Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Paras

Kirjoitettu 07.05.16
Esseen kirjoittaja: Ella Hurskainen
Kirjapisteet: 2
Kirja: Paras
Kirjan kirjoittaja: Erik Pertrand
Kategoriat: 1. Oppiminen, 8. Henkinen kasvu

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

”Kenestä tahansa voi tulla paras.”

”Kenestä tahansa voi tulla voittaja.”

Erik Bertrand Larssenin kirja Paras on opas tyypeille, jotka haluavat päässä elämässään eteenpäin ja antaa kaikkensa, jopa vähän enemmän. Minä olen yksi näistä tyypeistä, ja siksipä opus veti minua puoleensa loikoillessaan kirjaston hyllyllä. Kirja kertoo vastauksia kysymyksiin moniin kutkuttaviin kysymyksiin, joiden parissa jokainen meistä varmasti aika-ajoin painii mm. ”Kuinka saada itsestään kaikki irti?”, ”Kuinka voittaa mukavuudenhalua ja uskaltautua hypätä epämukavuusalueelle?”.

Itselleni kirja antoi kaikista eniten vinkkejä siihen, kuinka saada arkipäiväisestä elämästä tehokkaampaa ja eteenpäin vievää. Ihmisillä on paljon tapoja ja tottumuksia joita teemme ihan huomaamattamme. Monesti myös tyydymme tottumuksen kautta siihen mitä meillä on, vaikka voisimme saada paljon enemmän ja päästä paljon pidemmälle. On asioita joiden vaikutusta ei nää kuin pitkällä tähtäimellä, ja siksipä ne jääkin usein noreeraamatta. Pitää uskaltaa ja osata vaatia itseltään ja ympärillä olevilta ihmisiltä tarpeeksi.

Suuri haaste itsensä kehittämisessä ja tehokkuudessa on myös mukavuudenhaluisuus, joka onkin ihmisen luonnollinen piirre. Ongelmana toistuu usein se, että tiedämme, mitä meidän pitäisi tehdä toisin kehittyäksemme, mutta valitsemme silti mukavan ja helpon ratkaisun. Larssenkin toteaa kirjassaan seuraavaa: ”Jos ajatukset, asenteet, toiveet ja rutiinit pysyvät samanlaisina kuin nyt- missä olemme kymmenen vuoden kuluttua? Luultavasti samalla tasolla kuin nyt?”

Mikä saisi meidät valitsemaan toisin, voittamaan tämän mukavuudenhalun ja muuttamaan tapojamme parempaan suuntaan? Uskon, että tähän vastaus on tarpeeksi konkreettisten tavoitteiden asettaminen. Ja Larsseninkin sanojen mukaan erityisesti ”tunteita herättävien tavoitteiden asettaminen.” Joka ei tietenkään yksin riitä, vaan sen jälkeen on tehtävä päätös tavoitteeseen pääsemisestä. Myös omien ajattelutapojen muokkaaminen auttaa varmasti parantamaan suorituskykyä. Larssen kehottaa kirjassaan esittämään itselleen oikeanlaisia kysymyksiä oikeassa muodossa.

Esimerkkinä arkipäiväisestä elämästä voisin kohdallani käyttää liikuntaa. Joensuussa asuessani harrastin liikuntaa 3-5 krt/ vk, kun taas Jyväskylään muutettuani liikunta jäi todella vähäiseksi, melkein olemattomaksi. Miksi näin? Joensuussa harrastin rytmistävoimistelua eli minulla oli joukkue, jonka kanssa meillä oli yhteisiä tavoitteita. Vaikka treeneihin meneminen ei aina tuntunut niin hauskalta, ei sieltä silti jääty pois, sillä haluttiin päästä tavoitteeseen. Myös tahdonvoimaa löytyi, sillä ei halunnut olla huonompi kuin muut joukkueen jäsenet. Tiesin, että kovalla työllä voimme saavuttaa onnistumisen tunnetta ja sitä kautta mielihyvää.

Jyväskylässä puolestaan uuden joukkueen etsiminen ei enää houkuttanut, ja ajauduinkin ostamaan salikortin. En kuitenkaan asettanut minkäänlaisia tavoitteita, vaan päätin urheilla fiiliksen mukaan. Mietin vain ”Miksi jaksaisin mennä salille, kun voisin jäädä sänkyyn lepäämään?” Olin siis yksin ilman tavoitteita ja asenteeni oli huono. EI NÄIN.

Huomasin kuitenkin vähitellen, että ilman liikuntaa väsymys painaa päälle ja jotakin elämästäni puuttuu. Sisälläni on aina ollut pieni liikkuja, ja tiedän miten hyvä fiilis hikisen suorituksen jälkeen tulee. Tiedostin elämänlaatuni heikentyneen ja halusin muutosta. Rupesin ajattelemaan liikuntaa uudesta näkökulmasta ”Miten hyvän fiiliksen voisinkaan saada liikuntasuorituksen jälkeen?”  Nyt olenkin vähitellen ottanut taas liikunnan osaksi arkea. Se onnistui sillä, että rupesimme kavereitten kanssa liikkumaan yhdessä (Matleenan lenkkikoulu, tervetuloo messiin!) ja asetin selkeän tavoitteen: vähintään 2 krt liikuntaa viikossa. Porukassa liikkuminen motivoi, ja saa sisuni esille, sillä en halua jäädä muiden varjoon.

Kertaukseksi edellisestä liikunta- avautumisesta, Larssenin listaamat kolme asiaa, jotka saavat ihmisen tekemään muutoksia:

  1. Ole tietoinen itsestäsi
  2. Muuta niitä ajattelutapojasi, jotka rajoittavat suorituskykyäsi
  3. Koe mielihyvän tunnetta useammin

Kun mietin näitä kolmea kohtaa meidän osuuskuntamme Bisneran kohdalla, uskon, että olemme tarttuneet kaikkiin kohtiin melko hyvin Tiimiakatemian aikana.

Olemme miettineet paljon kysymyksiä ”Miksi olemme olemassa?” ja ”Minkä tien haluamme valita yhdessä?”. Olemme siis koittaneet tunnistaa itseämme ja tarkoitustamme, joka onkin Larssenin mukaan todella tärkeää. Hän korostaa myös arvojen löytämisen tärkeyttä, sillä ne ovat perustekijöitä, jotka saavat toiminnan tuntumaan ehjältä. Bisneran kanssa olemmekin moneen otteeseen miettineet omia arvojamme. Aluksihan siitä ei tullut mitään, sillä meillä ei ollut mitään hajua mimmoinen porukka olemme. Nyt kuitenkin lähes kahden vuoden jälkeen, koen, että arvot tekemiseemme on jollain tasolla löytynyt. Niiden kitetyttäminen tiimin kanssa on varmasti edessä, mutta omasta mielestäni niitä voisi kuvailla jotakuinkin näin: erilaisuus, 100% – heittäytyminen ja tunnollisuus. Nykyinen sloganimmekin kuuluu ”Hävyttömiä ideoita, hävyttömällä asenteella! Vilpittömästi.” Arvot ovat niitä, jotka antavat tekemiselle raamit ja selkeät suuntaviivat, mitä haluamme tehdä.

Huomasimme Bisneran kanssa jossain vaiheessa joulun jälkeen, kuinka negatiivinen ilmapiiri valtaa tekemisessämme ajoittain, ja saa meidät lamaantumaan. Keskityimme liikaa siihen, mikä oli mennyt mönkään eikä siihen, mitä voimme tehdä tulevaisuudessa paremmin. Tartuimme kuitenkin epäkohtaan, sillä halusimme saada ajatuksemme positiiviseen päin. Rupesimme jokainen kirjoittamaan positiivisuuspäiväkirjaa, ja keskustelimme onnistumistamme yhdessä treeneissä. Yleinen ilmapiiri muuttui selkeästi, ja sen huomasi jopa koko akatemia kun järjestimme ihanan positiivisuus ystävänpäivä vahvarin. Muutimme siis ajattelutapojamme, jotka tuntuivat rajoittavan tekemistämme.

Onnistumisien kautta, ihminen kokee myös mielihyvän tunnetta. Mielihyvän tunne puolestaan motivoi ainakin minua, ja saa minut uskomaan itseeni. Mielestäni Bisnerassa meillä on ollut ongelmana, että emme ole päässeet kovinkaan usein tavoitteisiimme, ja sempä takia onnistumisen tunteet ovatkin jääneet vähemmälle. Nyt kuitenkin olemme noteeranneet asian, ja olemme asettaneet haastavia, mutta myös mahdollisia tavoitteita. Myös isompi kuva ja tavoite on tietenkin hyvä olla olemassa, mutta sen pilkkominen pienempiin osiin helpottaa.

Kirja tarjosi paljon aihetta pohdinnalle. Erityisesti se sai pohtimaan omaa käyttäytymistä ja sen muuttumista ajan myötä. Se antoi myös joitakin vastauksia kysymykseen miksi toimin jollakin kyseisellä tavalla ja miten pääsen huonoista tavoistani eroon. Seuraavana aion lukea Erik Bertrand Larssenin Helvetinviikko- kirjan, joten jatkoa seuraa. Stay tuned!

Ja vielä, kertaus on opintojen äiti:

”Kenestä tahansa voi tulla paras.”

”Kenestä tahansa voi tulla voittaja.”

Tagit: ,

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!