Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Paras mahdollinen joukkuepelaaja

Kirjoitettu 19.03.20
Esseen kirjoittaja: Paula Karjula
Kirjapisteet: 2
Kirja: Paras mahdollinen joukkuepelaaja
Kirjan kirjoittaja: Patrick Lencioni
Kategoriat: 1. Oppiminen, 1.3. Oppivan organisaation ja tiimiyrityksen kehittämistyökalut, 2.2. Tiimityön taidot ja työkalut, 2.4. Tiimiliiderinä ja -valmentajana toimiminen

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

”Saisimme tehtyä enemmän töitä vähemmällä väellä, jos meillä olisi todellisia joukkuepelaajia.”

Lainaus on heti kirjan Paras mahdollinen joukkuepelaaja ensimmäisiltä sivuilta. Kun tiimissä ei ole ihmisiä, joilta puuttuu hyvän joukkuepelaajan ominaisuuksia, kukaan ei ole laittamassa kapuloita rattaisiin ja hidastamassa prosessia tai myrkyttämässä tiimin ilmapiiriä. Jos edes yksi tiimin jäsen ei ole sitoutunut samalla tavalla kuin muut, eikä omaa hyvän joukkuepelaajan ominaisuuksia, hän myrkyttää olemassaolollaan koko tiimin toimintaa. Mieleeni nousee esimerkki, josta Dettmann puhuu kirjassaan Dettmann ja johtamisen taito. Kun urheilujoukkueessa kaikki tekevät nöyrästi töitä joukkueen eteen, saadaan aikaan ihmeitä. Ei tarvita ylivertaisia tähtipelaajia, joihin muut tukeutuvat, koska hyvällä tiimityöskentelyllä myös keskivertopelaajat saadaan loistamaan. Sama pätee myös alisuoriutujiin. Heidän toimintansa saa kaikkien panoksen laskemaan.

Kirjassa oli paljon viittauksia Lencionin toiseen teokseen Viisi toimintahäiriötä tiimissä. Viisi toimintahäiriötä ja kolme hyvän tiimipelaajan ominaisuutta eli hyvettä ovat vahvasti sidoksissa toisiinsa. Nuo kolme hyvettä auttavat siinä, että viisi toimintahäiriötä (luottamuspula, konfliktien pelko, sitoutumisen puute, vastuun välttely ja tulosten huomiotta jättäminen) saadaan nopeammin ja helpommin käsiteltyä ja kitkettyä pois. Kun kaikilta tiimiläisiltä löytyy kolme hyvettä, luotetaan toisiin helpommin, ja esimerkiksi konfliktit ovat hedelmällisiä ja ne osataan käsitellä.

Parhaan mahdollisen joukkuepelaajan kolme hyvettä ovat nöyryys, älykkyys ja nälkä. Nöyryys merkitsee sitä, että ymmärtää tiimityön arvon ja muiden ihmisen merkityksen esimerkiksi tuloksiin nähden. Liian iso ego ja itsekeskeinen asenne ei ole nöyryyttä. Nälkä merkitsee ahkeraa työntekoa ja intohimoista suhtautumista työhön. Älykkyydellä ei niinkään tarkoiteta älyllistä kapasiteettia, vaan nimenomaan älykkyyttä ihmisten kanssa. Se on sitä, että on tietoinen ihmisitä ympärillään ja kohtelee heitä myönteisellä tavalla. Älykkyyteen liittyy vahvasti ihmissuhdetaidot. Älykkäät tiimipelaajat suhtautuvat kaikkiin ihmisiin saman arvoisina, eivätkä ajattele olevansa muiden yläpuolella tai heitä parempia ja taitavampia. Älykkyyteen lukeutuu myös hyvät dialogitaidot.

Mitä tiimityö on? Sen ei tarvitse olla jatkuvaa Tiimiakatemian sanoman julistamista tai yhteisiä cringeilyjä. Meidän tiimissä tuntuu monesti olevan asenne, että se on juuri sitä. Ku mainitaan sana tiimiytyminen tai tiimityöskentely, se yhdistetään edellä mainitsemaani toimintaan. Tuntuu, että unohdetaan, että se on yhteistä työtä kohti yhteisiä tavoitteita ja tuloksia. Hyvä meininki voi näkyä myös muilla tavoilla kuin jatkuvana showna vahvarissa. Esimerkiksi uudenlaisina ja uniikkeina projekteina, tuloksina tiimin kehityksessä ja liikevaihdossa sekä henkilökohtaisissa urapoluissa.

Kirjassa tuotiin esille myös Jim Collinsin teoksessa Hyvästä paras esitetty ajatus siitä, että tiimin rakentaminen lähtee liikkeelle oikeanlaisten ihmisten valitsemisesta. Me emme ole Tiimiakatemialle tullessamme voineet valita tiimiämme tai tiimikavereitamme, mikä vaikeuttaa prosessia huomattavasti. On haastavaa kehittää tiimiä ja yrittää pelata samaa peliä, kun päämäärä ei ole sama, eikä kaikilla edes ole halua löytää yhteistä päämäärää. Välillä on olo, ettei ole edes mahdollista kehittyä huipputiimiksi juuri siksi, ettei kaikilla tiimiläisillä ole edes halua löytää yhteistä suuntaa tai sitoutua yhteiseen tekemiseen. Se hyvä puoli tässä tietenkin on, että kun on nyt yrittänyt käydä asioita läpi vaikeimman kautta, oppia on kertynyt niin, että samat prosessit tuntuvat varmasti helpommilta ja haasteet pienemmiltä esimerkiksi tulevaisuuden työssä. Ja on oppinut sen, miten tärkeitä ihmiset, yrityksen kulttuuri, tiimihenki ja yhteiset tavoitteet ovat työn mielekkyyden suhteen.

Olen pohtinut koko tiimiliiderikauteni ajan sitä, miten saisin tiimiläisissä herätettyä edes jonkinlaista sisäistä motivaatiota tiimiä ja yhdessä sopimaamme tavoitetta ja päämäärää, rohkeana tiimiyrittäjänä valmistumista, kohtaan. Olen jopa puskenut liikaa tiimiläisiä ja kuvaannollisesti ote mailasta vaan tiukentunut. Koska olen puristanut mailaa entistä lujemmin, on tullut vääränlaisia tuloksia. Nyt onkin aika ottaa pari askelta taaksepäin ja antaa tiimille tilaa. Olen ehkä myös ollut liian aggressiivinen johtaja, mikä on joissain saattanut aiheuttaa päinvastaisen reaktion kuin on ollut tarkoitus. Toivon myös, että tiimiläiset innostuisivat tekemään kirjassa olevan testin, jossa käsitellään sitä, mitä parhaan mahdollisen joukkuepelaajan hyveitä on tai ei ole. Testin tekeminen ja tuloksista yhdessä keskusteleminen olisi hyvä aihe treeneille.

Tein itse testin, ja tulokset olivat seuraavanlaiset: nälkää on, mutta sekä nöyryys, että älykkyys vaativat kehittämistä. Tulos ei sinällään ollut yllätys. Olen aina ollut kova tekemään töitä ja hoidan vastuuni. Suhtaudun työhön ahkeralla ja toimeentarttuvalla asenteella. Etenkin, jos koen, että työllä on jotain merkitystä, olen valmis tekemään kaikkeni sen eteen. Nöyryyden saralla suurin kehityskohteeni on kiitoksen antaminen muille tiimiläisille, sekä omien heikkouksien ja virheiden myöntäminen. Osoitan kyllä nöyryyttä siinä mielessä, etten arvota mitään työtehtävää toisen yläpuolelle, ja pidän kaikki yhtä arvokkaana, mutta en osaa antaa kiitosta enkä myöntää omia heikkouksiani nöyrästi. Älykkyyden osalta minun tulisi opetella kuuntelemaan muita aktiivisemmin, ottamaan muutkin tiimiläiset huomioon, ja suhtautumaan heihin empaattisesti. Tulos ei yllättänyt, koska tiedän näiden juttujen olevan heikkouksiani, ja pyrin kehittymään näillä osa-alueilla. Ainakin itse koen, että jotain muutosta on tässä parin vuoden aikana tapahtunut, mutta matkaa tavoitteeseen kyllä vielä on. Alla oleva kuva havainnollistaa, mihin koen itse joukkuepelaajana sijoittuvani. Nälkää ei puutu, ja nöyryyttäkin löytyy, mutta sekä siinä, että älykkyydessä on parantamisen varaa.

Olen nyt ottanut haasteeksi, että palautetta saadessa puolustautumisen sijaan pyrkisin ymmärtämään, miksi tapani toimia on saanut vastapuolessa aikaan tietyn reaktion. Olen myös pyrkinyt antamaan enemmän kiitosta ympärilläni oleville ihmisille, ja tuomaan esille hyvin suoriutuneita yksilöitä. Se on minulle haaste, koska vaikka ajattelen mielessäni hyvää ympärilläni olevista ihmisistä, en vain huomaa sanoa kehuja ääneen.

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!