Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Pelikirja menestykseen

Kirjoitettu 23.05.15
Esseen kirjoittaja: Venla Luhtanen
Kirjapisteet: 2
Kirja: Menestyksen pelikirja
Kirjan kirjoittaja: Jukka Jalonen & Ilkka Lampi
Kategoriat: 2.2. Tiimityön taidot ja työkalut, 2.4. Tiimiliiderinä ja -valmentajana toimiminen, 4.2. Johjajan / valmentajan taidot ja työkalut, 5. Valmentaminen

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Näin JTC:n tiimoilta on hyvä tarttua valmentamisaiheiseen kirjaan. Omaan lukusuunnitelmaan ja tavoitteisiin on sisältynyt valmentamiseen liittyviä opintoja ja kirjoja. Koska ilman tavoitteita ei synny menestystä. Joten, vaikka en jääkiekosta hirveästi ymmärrä, päätin kuitenkin tarttua menestyksen pelikirjaan.

Jo syksyn alusta olen miettinyt valmentamista ja valmentajien tarkoitusta. Etenkin sen merkitys Tiimiyrityksen toiminnan kannalta on herättänyt mielenkiintoa. Omaan niukasti kokemusta valmentajista ja siitä onkin aikaa kun minua itseäni on valmennettu. Siksi päätinkin ottaa asiasta itse selvää. Oli varmasti oikea valinta lähteä mukaan jtc-koulutusohjelmaan. Tavoitteenani valmentamisen suhteen onkin ensi syksylle päästä valmentamaan aloittavia osuuskunnan perustajia sekä ensi keväänä hakea Tiimiakatemialle vtl:ksi.

Kirjassa Jukka Jalonen mainitsi tuloksen olevan seuraamus hyvästä työstä.

Valmentajan yksi tehtävä olisi siis keskittyä työn tekemisen laatuun ja sen suoristusten parantamiseen. Olen pitkään jo kaivannut tavoitteisiin ja päämääriin uusia ajatuksia. Tuntuu, että Stiimi keskittyy pelkästään vain tavoitteisiinsa. Näemme vain tavoitteemme, emmekä sitä mitä sen tavoittelu meissä jokaisessa yksilössä luo.

En muista yhtäkään projektia joka olisi päätetty pohtien sitä mitä olemme oppineet ja miten tätä oppia voitaisiin hyödyntää jatkossa. Olen huomannut muutenkin yrittäessäni johtaa tallaisia tilanteita, saan vastaukseksi vain mukinaa että miten turhaa esim. motorolan tekeminen on, vaikka omasta mielestäni ne ovat erinomaisia oppimisen kannalta. Aivan kuin kukaan tiimistä ei halua ottaa vastaan johtamista. Siksi tuntuukin että tänä keväänä Stiimin vauhti on hiljentynyt roimasti. Tavoitteisiin ei päästä, vaikka niitä kovasti hypetettiin että kirjapisteet ovat kaikilla kasassa ja asiakaskäyntejä käydään. Tätä asiaa purinkin jo esseessäni – Syty ja sytytä kuinka Stiimi on mukavuusalueella.

Toisena kirjassa silmään pisti epäkohtien ja kriisien käsittely ja jälkihoidon tarpeellisuus. On projektien kannalta erittäin tärkeä kerätä kasaan niin onnistumiset kuin epäonnistumiset. Tiimiakatemialla opithan tapahtuvat usein epäonnistumisten myötä. Jos ei uskalleta pureutua epäkohtiin, ei niistä koskaan opita eikä niihin varsinkaan tule muutosta. Vaikka olemme pienenä tiiminä jo rakentaneet hyvän luottamuksen että kaikesta voidaan puhua avoimesti, en silti ole omasta mielestäni nähnyt kissaa nostettavan pöydälle juurikaan. Tuntuu ettei ongelmista haluta puhua – vaikka ne tiedostetaan. Tiimin kannalta negatiivisten tunnetilojen purkaminen on tärkeää, koska näihin tuntuu tiimin vauhti hidastuvan. Mikäli niitä käsitellä, niin sen minkä taaksensa jättää niin edestään löytää. Negatiivisiin asioihin tullaan aina varmasti palaamaan jos niihin ei pureuduta kunnolla.

Tässä vielä muutama poimittu asia menestyksen pelikirjasta, joiden avulla voisimme selkeyttää tiimin toimintaa. Näihin asioihin moni juttu pysähtyi viimeisen vuoden aikana.

  • Roolitus ja vastuunjako. Jokaiselle tiimiläiselle selkeä tehtävä. Kun tehtävät ja roolit on selkeytetty, yhteistyö toimii. Tämän tavoitteena on vähentää riitoja = Kun jokainen hoitaa tehtävänsä, ei näin ole tarvetta miettiä sitä, mitä muut tekevät. Vastuun kantaminen ja luottamus kulkee käsi kädessä. Luottamushan ansaitaan tekemisellä, eli vastuun kantamisella ja lupausten lunastuksella. Näin siis toivon että voimme luoda paremman luottamuksen välillemme.
  • Tavoitteellinen oppiminen. Mainitsinkin jo ettei ilman tavoitteita ole menestystä. Kun ei ole tavoitteita, on oppimista olemattomasti. Stiimille siis selkeät tavoitteet. Tavoitteet, jotka ovat rakennettu yksilön oman oppimissopimuksen pohjalta. Tämä siksi, sillä koen omat tavoitteeni aina merkityksellisemmäksi kuin mitä koko tiimin asettamat tavoitteet. Jokaisen olisi siis hyvä oikeasti miettiä mitä tahtoo oppia, kuinka tahtoo oppia ja miten se tulee tapahtumaan, eli konkretisoimalla sen. Oppimissopimuksiin tulemmekin keskittymään paremmin ensi vuonna. Oppimissopimus olisikin hyvä jakaa oman valmentajan ja tiimiliiderin kanssa, jolloin se ei unohtuisi oman koneen syöveriin, vaan näin esimerkiksi omiin tavoitteisiin saisi apua, jota moni vielä tässä vaiheessa tarvitsee.

Ajatuksia valmentamisesta

Luodessani omaa valmentamisen filosofiaa huomasin olevani ihmisläheinen. Joten päätinpä siis keskittyä ihmisiin. Tämän saattelemana valmennusfilosofiaa miettiessäni pinnalle nousi erityisesti valmentaminen yksilötasolla, jonka koin omalle kohdalle sopivimmaksi.

Taitava valmentaja osaa käyttää joukkueensa vahvuuksia, mainitsi Jukka Jalonen kirjassaan. Näin on myös oma näkemykseni asiaan. Kun valmennus keskittyy yksilöön ja sen vahvuuksiin, on kokonaisuutta paljon helpompi lähteä rakentamaan. Näin myöskin päästään parempiin tuloksiin, kun hyödynnetään tiimin kantavaa voimaa. Kun ihminen saa käyttää vahvuuksiaan, on työ mielekästä ja siitä nauttii. Omassa tekemisessä ei vain menesty jos siitä ei nauti, jos sitä ei saa suorittaa siten miten sen itse parhaaksi näkee. Näin siis yksilön omien vahvuuksien hyödyntäminen on olennaista kokonaisuuden kannalta. Fakta on että tiimeissä on erilaisia persoonia, joista jokainen on yhtä tärkeä. Jokaisella on roolinsa. Pienikin rooli menestymisen kannalta on tiimissä tärkeä, mikäli se hoidetaan hyvin. Tunne valmennettavasi.

Ja jos nyt mietitään tätä asiaa vielä tiimi ja joukkuehengen kannalta. Hyvä henki luo voittajia. Joukkuehenkeen tarvitaan sitoutumista ja motivaatiota tekemiseen. Kun jokainen saa tehdä asioita missä on hyvä, luo se hyvin pitkälle motivaatiota ja sitoutumista. Jos yhdenkin pelaajan kohdalla nämä asiat rakoilevat, vaikuttaa se automaattisesti koko tiimiin henkeen. Tiimi kyllä huomaa jos yhdenkin sen jäsenen motivaatio ja sitoutuneisuus alkaa hiipumaan, jolloin tämä luo koko tiimiin levottoman tunnelman. Omasta tiimistä löytyy äärimmäisen hyvä esimerkki. Kun joku lyö ”Ei kiinnosta” –kortin pöytään, niin ei kyllä kiinnosta muitakaan. Miks mun pitäis tehdä, jos toi toinenkaan ei tee?

Kirjasta vielä mainitsen sen verran kuinka siinä pohdittiin todenteolla sitä, mitä menestyksen saavuttaminen vaatii koko joukkueelta. Myöskin valmentajan roolia osattiin hyvin korostaa joukkueessa. Vaikka ei uskoisi, on tiimin menestyminen hyvin pitkälti valmentajasta kiinni. Valmentajan ja johtajan olisi hyvä olla positiivinen innostaja ja sen myötä hyvä auktoriteetti niin joukkueurheilussa kuin työelämässä. Joukkueurheilu ja liiketoiminta/yritystoiminta ovat äärimmäisen hyvät vertailukohteet, lukiessani monesti huomasi että miten samalla tavalla ne toimivat. ”Joukkue on yhtä vahva kuin sen heikoin lenkki”, näinhän se on. Tiimiyrityksessä odotetaan jokaiselta samaa panosta, ja kun yhden tiimiläisen oppiminen hidastuu, hidastuu näin koko tiimin vauhti.

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!